torstai 29. joulukuuta 2016

Ilopilleri-lapaset


Koko: naiselle
Langat: Novita 7 veljestä, Red Heart Soft, tunnistamattomia jämiä
Puikot: nro 4

Joillekin käsitöille on vaan pakko antaa nimi. Nimi voi tulla älyväläyksenä työn valmistuttua tai kehittyä työtä tehdessä. Työnimet varsinkin voivat olla melkoisen älyttömiä, osa jää elämään, monet eivät. Näistä lapasista tuli jo alkumetreillä Ilopillerit. Alunperin aioin mennä kuvaamaan valmiit lapaset keskelle räntälammikkoa, koska nämähän olisivat voineet valaista harmaankin ympäristön. Pakko oli kuitenkin käyttää hyväksi eräs harvinaisen aurinkoinen alkutalven päivä.


Lapaset ovat omiin käsiini sopivat ja neulottu 48 silmukalla alusta loppuun. Peukaloissa on 18 silmukkaa ja kyseessä ihan tavallinen, eli sieltä-mistä-aita-on-matalin, aukkopeukalo. Käytin varastoistani ongittuja jämälankoja ja lopputulos on mielestäni aika hauska. 

Kuvio on todella helppo, mistähän lie alunperin talteen piirretty. Olen käyttänyt saman kuvion muunnelmaa aiemminkin.


Koska omia käsiä on vaikea kuvata, valjastin ystäväni malliksi. Yksi kuvista oli vähän kolahtanut ja värit valuneen näköiset ja siitä keksin muokata yhden terävämmistä kuvista vähän samaan suuntaan. No joo.



Joulukortit 2016




Lankoina kuusissa jokin venäläinen kimallelanka ja yhdessä Red Heart Shimmer.

Punaista, vihreää, punaista ja vihreää... Viimeisimpien vuosien värivalinnat joulukorttipohjia tehdessä ovat olleet melko yksitoikkoisia. Itse asiassa en ole edes kunnolla valinnut, poiminut vain askartelutarvikkeista "joulunvärisiä" kartonkeja. Tänä vuonna päätin jo hyvissä ajoin, että kortteihini ei tule ainakaan punaista pohjaa eikä mielellään mitään muutakaan punaista. Päätin tehdä kortit samalla reseptillä kuin viime vuonna; virkattuja jouluisia kuvioita liimattuina kartongille, erittäin yksinkertaista.

Virkatun kuusen malli löytyi virkkausaiheisesta Hadas del tejido -faceryhmästä ja käyttöön pääsi Pietarista ostettu ärhäkän vihreä, kiva mutta epäkäytännöllinen lanka. Tein kokeilumielessä erikokoisia kuusia eri kerrosmäärillä ja koukkuja vaihtelemalla. Helppo ja nopea kuvio, juuri sopivaa touhua erinäisiin väsyneisiin iltoihin.

Kun olin virkannut kuuset valmiiksi, oli aika ratkaisevan valinnan. Päädyin ostamaan mustaa kartonkia, vaikkei se monien mielestä varmaan ole ollenkaan jouluun sopiva väri. Itse olen kuitenkin tyytyväinen värivalintaan. Ehkäpä ensi vuonna keltaisia joulukortteja..?


Kuusissa käytetyt langat ovat molemmat lievästi kimaltavia, mutta kimalle erottuu kuvissa huonosti. Kuusien höysteenä korteissa on tarroja ja huopatähtiä. Viime vuoden joulukortteihin liittyneestä sokerisählingistä viisastuneena en tärkännyt kuusia. Melko kiltisti ne asettuivat ilmankin tärkkäystä.


Ilmeisesti kaikki kortit ovat päätyneet vastaanottajilleen, vaikka kiikutinkin ne vähän myöhässä postilaatikkoon. 

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Pikasukkia

Pikapostaus pikasukista. Esikuvana molemmissa pareissa on Niina Laitisen Rim Socks. Todella helppo malli ja hauskan näköinen, varsinkin käyttämällä toisena lankana kirjavaa. Raitojen määrällä ja väleillä voi tietysti leikitellä loputtomasti, näissä sukissa ei pahemmin vaihtelua ole. Molemmat parit päätyivät lahjoiksi. 


Koko: n. 37-38
 Langat: Novita 7 veljestä (valkoinen) ja Adelia Zena (punakeltaoranssi)
Puikot nro 4

Punaisen ja keltaisen kirjava lanka tarttui kerran mukaan Pietarista. Lanka on akryyliä, eikä siten kestävin valinta sukkiin, mutta mielessä olikin enemmän ulkonäkö kuin käytännöllisyys. Kuten monissa muissakin töissäni, pakko myöntää. Resori on valepalmikkoa 50 silmukalla, varsi ja terä 48 silmukkaa ja kantapää 24. Sädekavennus ja ristiinvahvistettu kantapää ovat suosikkejani. Väriraitojen välillä muistaakseni aina kolme kerrosta valkoista. Helppoa ja yksinkertaista, silti kiva lopputulos.


Koko: n. 37
Langat: Novita 7 veljestä ja 7 veljestä Polaris
Puikot nro 4

Nämä sukat on tehty oikeastaan aivan samalla reseptillä kuin yllä olevatkin. Väriraitojen määrä ja sijoittelu vain on toteutettu hiukan eri tavalla. Valkoinen kyllä mielestäni aateloi tuon kirjavan Polariksen, ainakin tässä työssä. 


maanantai 31. lokakuuta 2016

Virkattu ruusupeitto



Koko: n. 80 x 133 cm
Langat: Novita Veera (kirjava vaaleanpunainen), Novita 7 veljestä (fuksia ja tumma violetti), Red Heart Soft (vaalea violetti), Novita Miami (vihreä), Novita Helen (vihreä)
Koukut: 3, 3,5 ja 4

Työkiireiden vuoksi on blogin kirjoittaminen jäänyt muutamaksi kuukaudeksi, vaikka valmiita neule- ja virkkuutöitä on sentään muutamia kertynyt. Tämän työn tarina alkaa löydöstä, jonka tein lankalaatikoistani viime keväänä ennen pääsiäistä.

Ahneena lankahamsterina tilasin kerran jostakin nettiputiikista Novitan Veera-lankaa, kun sitä myytiin edulliseen euron hintaan. Olen tehnyt langasta joskus jotain, mutta jäljelle jäi silti monta kerää. Lankahan on mukavan pehmeää, mutta melkoisen narisevaa neulottavaa. Tähteeksi jääneet kerät pyörivät varastoissani vuosia, kunnes keksin mihin niitä käyttäisin. Äitini vietti loppukesästä synttäreitä ja piti keksiä jokin lahja. Lankalöytö toi mieleen idean ja kestoruusut peiton muodossa olivat ratkaisu lahjaongelmaan.

Sovelsin sopivan ruusuneliön netistä löytämieni ohjeiden perusteella. Veikkaanpa, etteivät neliöt edes ole kaikki keskenään samanlaisia, koska silmukoiden ja kerrosten määrä ja koukun koko vaihtelivat varsinkin ensimmäisten neliökokeilujen kohdalla. Hyödyllisimmät kuvat löytyivät hakusanalla "babushka rose". Värit peittoon on valittu jotakuinkin äidin suosikkivärien mukaan.


Peitossa on 60 neliötä (arvatkaapa kuinka paljon äiti täytti!) ja koko on loppujen lopuksi sellainen lyhyehkön naisen torkkupeitto. Peitto oli muiden töiden ohella tekeillä useamman kuukauden. Virkkasin ensin kaikki ruusut valmiiksi ja sitten niille lehdet ja reunakerrokset. Palat on ommeltu yhteen ja se olikin työn rasittavin osuus. Reunapitsin ohjeen otin Leonie Morganin kirjasta 100 isoäidinneliötä.


Kuten usein jämälankojen kanssa käy, loppui lanka työn edetessä kesken. Onneksi sitä löytyi vielä eräästä nettikaupasta lisää - ja nyt minulla on taas samaa lankaa pari kerää varastossa odottamassa... Myös vihreä lanka loppui kesken, enkä löytänyt sitä lisää. Siksi muutaman neliön lehdet on tehty kätköistäni löytyneellä, melko eri sävyisellä vihreällä.

Tämä melko kolahtanut tilannekuva todistaa peiton olleen käytössäkin.




torstai 21. heinäkuuta 2016

Hattaraiset yösukat vauvalangasta




Koko n. 38
Lanka Novita Pretty Baby
Puikot 4

Keväällä äiti kertoi ilouutisia; vihdoin hänen vanhat yösukkansa olivat hajonneet ja kohdanneet roskiksen. Olin uhannut etten tee yksiäkään uusia sukkia hänelle, ennen kuin edes jotkut vanhoista (ja kulahtaneista) heitetään pois. Minulla oli vielä jemmassa Novitan vuosia vanhaa Pretty Baby -akryylilankaa, olen siitä tehnyt jo ainakin kahdet yösukat äidille. Vauvalangasta tulee kevyet, pehmeät, kuohkeat ja kiristämättömät sukat. 

Mallia ei tarvinnut kauaa miettiä, löysin talvella netistä Sirkka-nimisen pitsimallin ja halusin kokeilla sitä. Malli löytyy helposti googlaamalla. Varsissa on kymmenkunta kerrosta 2 nurin-2 kiertäen oikein -resoria ja sitten Sirkkaa. Sekä varressa että terässä silmukoita on 48. Oikein mukava malli neuloa ja kivan näköinen. 

Pretty Babya jäi vielä vähän varastoon, ehkä sitä on vielä tallella kun nämä sukat hajoavat!


sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Patakintaat ja pannualunen äitienpäivälahjaksi


Koko: naisen
Langat: Novita Joki, Nako Moonlight, Redheart Soft
Puikot nro 7, koukku 6 (sydänkoristeissa 3)

Olen jo jonkin aikaa halunnut tehdä huovutetut patakintaat ja kas, äitienpäivä, mikä mainio syy! Langaksi valitsin Novitan Joen. Väriä ei paljon tarvinnut miettiä, kipaisin kaupasta violetinlilanpunaisenkirjavaa lankaa. Äidin lempivärejä ei liene vaikea arvata...

Silmukkamääriä ynnä muita arvoin muutamien ohjeiden avulla ja lähdin sitten kokeilemaan jättimäisen lapasen neulomista.

Kintaat on neulottu seiskan puikoilla. Varressa on 54 silmukkaa. Alkuun neuloin yhden kerroksen nurjaa, muuten varsi ja koko työ on sileää oikeaa. Kun varren pituus oli 37 cm, otin peukaloaukkoa varten hakaneuloille 14 silmukkaa. Aukon jälkeen neuloin n. 20 cm ja aloitin sitten kärkikavennukset. Kavennukset tein neulomalla jokaisen puikon lopussa kaksi silmukkaa yhteen joka kerroksella. Peukalon neuloin 36 silmukalla ja aloitin kärkikavennukset kun peukalon pituus oli 8 cm. Ripustuslenkiksi virkkasin 20 ketjusilmukkaa kaksinkertaisella langalla.

Kintaan koko pituus oli siis yli 60 cm ennen huovuttamista. Alla olevassa kuvassa on naisen lapanen kintaan päällä, ihan vaan kokoeroa havainnollistamassa.


Ompelin muovipussin kintaan sisään ja pyöritin pesukoneessa 2 x 40 minuuttia 40 asteen ohjelmalla.
Tuloksena paksu kinnas, joka on naisen käteen sopiva ja jonka sisällä ei käsi kärvähdä. Kintaan lopullinen pituus on n. 30 cm. En kyllä koskaan kyllästy tähän huovuttamisen hauskuuteen!


Kintaiden koristeeksi virkkasin sydämiä, ihan vaan koska löysin eräästä facen virkkausryhmästä kivan sydämen kaavion. Lankoina sydämissä Nako Moonlight ja Redheart Soft. 



Kuten kuvasta näkyy, äiti on testannut kintaat.

Pannualusen virkkasin huvikseni, kun lilaa lankaa jäi yli ja kotoa löytyi valkoista Jokea erään projektin jäljiltä.Virkkasin koukulla nro 6. Neliön ohje löytyy googlaamalla "on the huh square".
Kehitin pari lisäkerrosta omasta päästäni. Aika epäonnistunut tuli tästä kokeilusta. 40 minuutin huovutuksen jälkeen sivujen pituus oli kyllä lyhentynyt kolmanneksen, mutta reuna ei ole tasainen, vaan aaltoilee. Lisäksi lila väri on tahrannut valkoista. Saattaa olla että kun käyn äidin keittiössä seuraavan kerran, sieltä mystisesti katoaa yksi kappale pannualusia, hah.



keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Tähtilapaset SaiPan väreissä


Koko: naisen
Langat: Novita Nalle
Puikot nro 3

Työkaveri pyysi tekemään tyttärelleen lapaset kadonneiden tilalle. Lapasten tuli olla mustakeltaiset (SaiPan värit siis) ja niissä piti olla kuviona Norjan tähti. Muuten sain vapaat kädet.

Norjan tähti on kaunis kuvio, olen käyttänyt sitä sukkiin jo monta kertaa. Piirsin näiden lapasten kaavion katselemalla netistä kuvia inspiraatioksi. Koska kuviossa on muutama virhe - tai oikeastaan epäjohdonmukaisuus - en laita kaaviota talteen. Jouduin vähän muokkaamaan tekemääni kaaviota työn edetessä. Lapasten kämmenpuolet ja peukalot ovat helppoa 2x2-ruutukuviota.

Lapasen ranneosassa on 52 silmukkaa ja kämmenosassa 53. Ranne on aloitettu 8 kerroksella ainaoikeaa, seuraavaksi on 10 kerrosta kirjoneuletta (vuorotellen yksi silmukka mustalla ja keltaisella) ja taas 8 kerrosta ainaoikeaa. Peukalo on kiilaton aukkopeukalo ja neulottu 20 silmukalla. Melkoisen tyköistuva tuli lapasesta, joten silmukoita olisi voinut olla muutama enemmänkin. Itse kyllä pidän istuvista lapasista. Olen joskus kuullut kaskun, jonka mukaan armeijan hanskat ovat niin löysät, että pysyvät kädessä vain jos pitää peukalot ojossa. Minulta jyrkkä ei ja puistatus sellaisille käsineille... 

Virheitähän näissä piisaa, varsinkin kärjissä, mutta sainpahan ensimmäiset kirjoneulelapaseni tehtyä.


perjantai 8. huhtikuuta 2016

Parit parit sormikkaita





Onko minulla mitään asiaa näistä tekeleistä? Ilmeisesti on. Talvella äitini halusi sormikkaat, joten sellaiset piti tehdä. Langaksi sovimme 7 veikan leopardin. Sain kerän leopardia metsästettyä lähikaupasta. En ollut aiemmin tehnyt sormikkaita ja tekeleitäni varten silmäilinkin useampia ohjeita lähinnä sormien luomista ja silmukkamääriä varten. Ranteen resoriin halusin kokeilla kierrejoustinta ja neuloessani tykästyin siihen välittömästi. Voin suositella; helppo ja mukava neuloa, kädessä tiukka mutta joustava, hyvännäköinenkin. Kämmenen ja sormet tein sileää neulomalla.

Neuloin sormikkaisiin intialaisen peukalokiilan. Kiila näyttää inasen hassulta mutta istuu ainakin aikuiseen käteen erinomaisesti. Niin ja tuo lanka. Minulla oli epäilykseni, mutta kivasti värit asettuivat. Vaikka minulla ja äidillä on suunnilleen saman kokoiset kädet, onnistuin ilmeisesti neulomaan liian pitkän pikkusormen näihin hansikkaisiin. Kenenköhän käteen muuten kaupan käsineet on suunniteltu, niissä on aina liian pitkät pikkusormet...
  
No, äiti sai tekemäni sormikkaat ja olen nähnyt ne itse teossa. Eli käytössä, pakkasella. 


Kun äidin sormikkaat olivat valmiit, halusin tehdä itsellenikin hanskat. Langaksi valikoin Pietarista ostamani akryylilangan. Ihanan keväänvihreän. Jämän. Kierrejoustin ranteessa ei riittänyt, jatkoin kuviota myös kämmenselän ulkoreunaan. Ihan somat sormikkaat sain aikaan ja ne sopivat käteeni erinomaisesti.

Talvipakkasilla neuloessani haaveilin että näistä vihreistä sormikkaista tulee lämmikkeet viileisiin kevätiltoihin. Näin itseni joen rannalla koiran kanssa; vihreä fleksi, vihreät sormikkaat, vihertyvät puut...



Vihreät sormikkaat odottavat edelleen neitsytmatkaansa.

Aina oppii jotain tai jos ei, niin aina löytyy kehitettävää. Ykkösasiana tällä kertaa; toivon että opin päättelemään sormet vähän, tai aika paljonkin siistimmin. "Et vaan osaa", voisi joku todeta. En osaakaan, enkö ymmärrä lukemaani, vai eikö luettu taivu puikoille? Teoriassa tiedän miten neulotut sormet pitäisi päätellä sievästi, mutta kuten kuvastakin huomaa, ehei onnistunut. 

Ja kyllä, lopuksi kuva öiseltä parvekkeelta. Ihan vaan koska... niin ihana vihreä!



lauantai 26. maaliskuuta 2016

Pääsiäiskortit


Enpä muista milloin olen viimeeksi lähettänyt pääsiäiskortteja. Ehkä en koskaan. Nyt kun olen innostunut virkkaamisesta, päätin tuhota jämälankoja kortteja varten. En muista mitä lankaa tuo tipuihin käytetty on, mutta kyseessä on paksuhko, ah-niin-pääsiäisen-värinen akryylilanka.

Englanninkielinen ohje tipun virkkaamiseen löytyy YouTubesta. Seurasin ohjetta tapani mukaan toisella silmällä ja sävelsin loput.


Korttipohjana on vaaleanvihreää helmiäiskartonkia ja höysteenä höyheniä - ikäänkuin tipujen perssulkina. Lanka riitti vain viiteen tipuun, joten en viitsinyt väsätä enempää kortteja. Poikkeuksellisesti askartelin itse myös kirjekuoret, sillä sopivan kokoiset kuoret näyttävät erään siivouspuuskan johdosta kadonneen.

Rattoisaa pääsiäistä!



tiistai 8. maaliskuuta 2016

Tähtityyny jämälangoista


Koko: sakaran kärjestä toiseen 42cm
Langat: Novita 7 veljestä ja muita samaa paksuutta olevia jämiä
Koukku nro 4
Täytteenä vanhoja t-paitoja

Eräänä harmaana päivänä päätin opetella virkkaamaan isoja tähtiä, koska olen aiemmin virkannut vain pieniä. Viisisakaraiset tähdet eivät innostaneet ja kaavion kivaan kuusisakaraiseen tähteen löysin googlailemalla taikasanoja "granny star". Apuna ja innoituksena toimi lopulta Le Monde de Sucrette's Blog. Blogista löytämäni kaavio on selkeä ja sitä seuraamalla voi virkata monen kokoisia tähtiä. Periaatteessa yhtä tähteä voi virkata loputtomasti kasvattamalla kerroksia saman kaavan mukaan.

Loihdin kaksi tähteä, jotka ovat ulkonäöltään mukavasti isoäidinneliön sukulaisia. Tähdissäni on molemmissa 14 kerrosta, kaksi aina samalla värillä. Lopuksi virkkasin kappaleet yhteen nurjalta puolelta, käänsin työn oikein päin ja täytin sen. Tyynyyn on käytetty lankojen lisäksi muutakin vanhaa, pilkoin nimittäin täytteeksi kolme käytöstä jäänyttä t-paitaa. Egyptistä tuotu matkamuistopaita ja pari reikäistä harmaata lenkkipaitaa saivat uuden paremman elämän.


Koirani on mukavuudenhaluinen ja osaa nauttia kulahtaneista vällyistä, pehmoisista tyynyistä, leluista ja kaikenlaisesta muusta pedin kasaamiseen liittyvästä. Niinpä päätin luovuttaa tyynyn parhaalle ystävälleni ja työ valmistuikin sopivasti ystävänpäivänä. Vaikka koirani pitää lelujen retuuttamisesta, on tämä tyyny ainakin toistaiseksi säästynyt hyökkäyksiltä.




 Ihmiskäyttöön tuleviin tyynyihin en ehkä laittaisi täytteeksi vanhoja vaatteita, koska tyynystä tuli melko raskas ja muhkurainen, mutta koiraherran köllöstelyyn tämä tekele sopii oikein hyvin. Tyyny sointuu väreiltään erinomaisesti harmaaseen alustaan, lelunorsuihin ja mielestäni myös ikivanhaan, etäisesti vaaleanpunaista kylpytakkia muistuttavaan riepuun...



keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Orkidealapaset


Koko: naiselle
Langat: Novita 7 veljestä ja jämiä joistain muista langoista
Puikot nro 4, koukku nro 3

Koska alkuvuosi vierähti tilaustennareiden parissa ja niissä ei ole hirveän paljon tilaa omille sävellyksille, halusin tehdä välillä jotain luovempaa. Olin nähnyt kuvan orvokkilapasista jossain ja niistä innostuneena ajattelin tehdä virkatuilla kukilla koristellut tumput. Yöllä ennen nukkumaan käymistä on melkeinpä paras hetki suunnitella uusia töitä ja lähes joka yö selailenkin puhelimella netissä esimerkiksi kirjoneulemalleja, pitsikuvioita ja väriyhdistelmiä. Parikin yöllistä hetkeä kului siihen, että valitsin virkatuista kukista juuri orkidean. Katselin myös paljon oikeiden orkideojen kuvia ja valitsin hartaasti värejä jämälangoistani. Tuloshan sitten on, hmm, melkoisen hempeä!

Lapasten varsiin kokeilin jotain uutta, malli tällaiseen kaksiväriseen palmikkopintaan on Novitan 2014 ilmestyneessä Lapaslehdessä. Neulos ei juurikaan jousta ja pysyy hyvin muodossaan, joten on mielestäni mukava varsi lapaseen tai käsineeseen, oikeilla silmukkamäärillä tietysti. Varressa on 48 silmukkaa, paksumpaan käteen tarvittaisiin enemmän. 


Varsista eteenpäin lapaset on neulottu sileällä neuleella. Kokeilin ensimmäistä kertaa intialaista peukalokiilaa ja ihastuin. Kiila on helppo ja siisti tehdä ja istuu käteen erinomaisesti. Vähän hassulta näytti ensin, mutta tämän jälkeen aion käyttää tätä kaikissa lapasissa, joihin se vain mallin puolesta sopii.


Orkidean virkkaaminen ei ollut aivan yksinkertaista. Löysin kyllä paljonkin kuvia virkatuista orkideoista, mutten hyvää ohjetta, varsinkaan villalangalle sopivaa. Lopulta päädyin käyttämään apuna MaryJ Handmaden videota, jonka löysin Ravelrysta. Katsoin ensimmäisen videon ja sovelsin sitten ohjetta. Videolla käytetään ohutta lankaa, 7 veljestä on siihen nähden jotakuinkin köyden paksuista! Köyttä, josta tuli melkein peltiä kolmosen koukulla virkatessa. Virkkasin kukan neljässä osassa; alimmaisena on kolmilehtinen kappale, päällä kaksi erikseen tehtyä terälehteä ja päällimmäisenä kukan keskusta. Lopuksi kursin osat yhteen. Orkidean varsi on virkattu ketjusilmukoilla lapasen läpi ja lehdet virkattu omasta päästä. Kiinnitin kukan ja lehdet lapaseen ennen kärkikavennuksen neulomista. En enää näe lapasissa orkideaa, vaan erilliset osat. No, kai se kukalta näyttää ainakin.

Värin ja paksun kukan takia valmiit lapaset ovat kaikkea muuta kuin käytännölliset, mutta se nyt ei tarkoituksena ollutkaan. Saapa nähdä, kenelle lapaset päätyvät, omaan makuuni ne ovat varmaan turhan hempeät.

Alimmassa kuvassa äiti poseeraa papukaijansa kanssa lapaset kädessä.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Pöllö-säärystimet


Koko naisen, pituus n. 25 cm suoraksi vedettynä.
Lanka: Novita 7 veljestä, lisäksi valkoisen, vihreän ja oranssin jämiä pöllöihin
Puikot nro 4, koukku 3

Äiti pyysi tekemään itselleen säärystimet sisäkäyttöön. Olin juuri lankahimossani ostanut kerän 7 veljestä, kyseessä oli Viidakko-sarjan uusi sävy, Papukaija. Päätimme että tehdään sitten oikein värikkäät säärystimet.

Olen jo pitkään halunnut kokeilla erilaisia ruttumalleja ja tässä olikin loistava tilaisuus kokeilla yhtä niistä. Valitsin malliksi Wellenmusterin, aaltoilevan kuvion, jonka ansiosta säärystimen varsi menee sopivasti kurttuun. Voi siis oman maun mukaan päättää tai arpoa, pitääkö varsia suoriksi vedettyinä vai ei.

Tässä Wellenmusterin ohje, jonka olen töhertänyt muistiin netistä:
Malli on kuudella jaollinen.
1.-3. krs: 3 oikein, 3 nurin
4.-6. krs: kaikki oikein
7.-9. krs: 3 nurin, 3 oikein
10.-12. krs: kaikki nurin



Viidakko-langan kuviointi riippuu suuresti silmukkamäärästä, puikoista ja käsialasta. Tällä silmukkamäärällä ja puikkokoolla värit näköjään asettuivat läiskiksi ruttuosassa ja tasaisemmin resorissa. Resorissa on 60 silmukkaa ja rutussa 66. Koska pidän kirkkaista väreistä, miellyttää tulos melko paljon. Mietin kyllä, että miltähän näyttäisi, kun yhdistäisi tähän lankaan vielä keltaisen...

Koska halusin vielä koristella säärystimet jotenkin (ja koska pidän pöllöistä, myönnetään!), päätin virkata varsiin pienet pöllöt. Koska näin kirjavaan pintaan ei kovin moni väri sovi, päädyin valkoiseen. Lopputuloksesta voidaan olla montaa mieltä. Minusta tuo melkeinalbinopöllerö tuijottaa aika valjun näköisenä, eikä välttämättä sovi työhön yhtään. No, tehty mikä tehty...





Tennarisukkia

Loppuvuodesta 2015 ja alkuvuodesta 2016 vierähti viikko jos toinenkin tennarisukkien parissa ja tässä niistä vähän koostetta. Kaikki sukat on tehty Rea Järvenpään Reaverse-ohjetta soveltaen. Ohjeen saa hankittua esimerkiksi Ravelrysta.

Suomi-tennarit



Koko n. 44
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot nro 4, koukut 3 ja 4

Sopivasti itsenäisyyspäivänä valmistui tämä Suomi-aiheinen pari. Kehittelin parin joululahjaksi henkilölle, jolle edellisenä vuonna annoin lahjaksi SaiPan väreissä olevat sukat. En ole aiemmin tehnyt miesten tennarisukkia ja sukka vaikutti valmiina aivan valtavalta. Lisäksi töpeksin vähän pohjan reunan kanssa ja siitä tuli aavistuksen korkeampi kuin olisi tarpeellista. Sukat ovat kuitenkin sopivat, kuten kuvasta näkyy. Varsissa on koristeena Suomen liput, jotka tein silmukoita jäljentämällä.

Kolmen parin tilaus



Koot (kuvassa vasemmalta oikealle) 41, 40 ja 37
Langat: Novita 7 veljestä ja Novita Isoveli
Puikot nro 4 ja 5, koukut 3, 3,5 ja 4

Kun joululahjat oli saatu pakettiin, oli jälleen aika ahkeroida tilaustennareita. Tilauksena oli kolme paria; lapselle mustat kokoa 37, naiselle turkoosit kokoa 40 ja miehelle mustat kokoa 41. Tein lapsen pariin sukkaosuuden Isoveli-langasta ja hyvin sopii sekin tennarimateriaaliksi. Mustaa on tosi tylsä neuloa, mutta sopiihan se hyvin tällaiseen sukkaan. Tekemistäni yksivärisistä tennarisukista turkoosi on toistaiseksi aivan ehdoton suosikkini. Kokeilen tennarisukkiin erilaisia koristeita ja alla on näkyvissä otos näiden kolmen parin kohdalle osuineista kokeiluista.

Nämä kolme paria muuttivat omistajaperheeseensä eilen ja kuulemma sukat sopivat hyvin ja ovat oikein pidettyjä. Se on  aina palkitsevaa kuulla! Eri kokoihin joutuu aina vähän hakemaan sopivaa pohjaa koukkuja ja kerrosten määrää vaihtelemalla, mutta onneksi vähitellen alkaa olla koossa melko hyvät muistiinpanot eri kokoihin tarvittavista tempuista.



tiistai 12. tammikuuta 2016

Maatuskatyyny


Korkeus n. 50cm

Tästä ei ristipistotyö helpommaksi muutu. Olen tehnyt ennenkin tällaisia valmiiksi painettuja töitä ja ne ovat mukavaa ja rentouttavaa puuhaamista. Tikkasin tätä muiden joululahjatöiden lomassa. Pakkauksen ostin syksyllä Pietarista, koska pidän maatuskoista ja värit melkein hyppäsivät silmille erään askarteluliikkeen hyllyltä. Turha kai mainitakaan että Pietarissa muun muassa kirjontatöiden valikoima on paljon monipuolisempi kuin Suomessa ja hinnat edullisempia.

Tämä pakkaus oli Collection D´Artin "Baba Iris". Pakkaukseen kuului painettu kirjontakangas, langat ja neula. Kun työ oli valmiiksi kirjottu, ostin mustan tyynyliinan ja leikkasin siitä toisen puolen taustakankaaksi. Askarteluvanua piti hakea oikein naapurikaupungista saakka. Ihan siitä ilosta, että vanua vihdoin löytyi, täytin maatuskan hyvinkin pulleaksi.

Maatuskatyyny meni äidille joululahjaksi ja taitaa nyt asustaa sohvan selkänojan päällä. Tahtoisi epäilemättä kaverikseen pikkumaatuskoja...