Kukkakranssi

Pääsiäinen tuli ja meni, kevätkin tuli ja meni. Edelleen vaan tämä pääsiäis-/kevätkranssi oli taltioimatta tänne.

Minulla oli kaapissa kaksi styroks-rengasta, toinen niistä on tässä pohjana. Päällystin renkaan virkkaamalla ketjusilmukoita kaksinkertaisesta langasta, käytin ainakin Lauria ja jotakin toista vihreää lankaa. Pyörittelin ketjusilmukkapätkät rinkulan ympärille.

Kukat esittävät narsissia ja ohje niihin löytyy täältä. Kukat on virkattu 7 veljeksen ja Laurin paksuisilla langoilla, väreistä joita ongiskelin jämäpussistani. Myös lehdet on tehty suunnilleen linkin takaa löytyvän ohjeen mukaan. Kukat ja lehdet on kiinnitetty pohjaan liimapyssyn avulla.

Tykkään kyllä tästä kranssista ja se on edelleen ulko-ovessa. Voisihan sitä vähitellen tehdä kesäisemmän version siitä vielä työstämättömästä rinkulasta! Ai niin, eikö tuossa alimmassa kukassa tuijotakin jokin...

Joulukortit 2018 ja 2019

Tiptap... Paluu jouluun hetkeksi, korttien muodossa. Tämän ja viime vuoden joulukorteissa käytin samaa systeemiä kuin monissa korteissa ennenkin. Virkattuja asioita ja tekstitarroja. 

Vuonna 2018 joulukorteissa seikkailivat pöllöt tonttulakit päässään. Tein kerran ystävänpäiväkortteja, joihin virkkasin ehkä muistaakseni samanlaisia pöllöttimiä, ilman tonttulakkeja kylläkin.

Kuvasin kortit pikaisesti likaisella olohuoneen matolla, eikä huvittanut tehdä näistä korteista kokonaan omaa postausta...

Tänä kuluvana vuonna olin ajoissa orientoitumassa joulukorttien tekoon. Ostin jo lokakuussa tekstitarrat, joita halusin korteissa käyttää. Sitten tuli postilakko ja arvelin etten kuitenkaan tee kortteja, jos ne ovat perillä vasta ensi vuonna tai sitten eivät ikinä. Kun lakko loppui, päätin tehdä ja lähettää kortteja kuitenkin ja pengoin netistä erilaisia lumihiutaleiden kaavioita. Kohta olivat virkatut lumihiutaleet kuivumassa ja pingottumassa patjakäärön pinnalla. Löysin kätköistäni pari vanhaakin hiutaletta ja yhden niistä otin käyttöön.

Korttien pohjien väreiksi valikoituivat tänä vuonna erilaiset siniset. Sekä tämän että viime vuoden korteissa on virkkaamiseen käytetty erilaisia langanjämiä. Pöllöihin varmaankin 7 veljeksen paksuisia, lumihiutaleisiin hiukan ohuempia. Hiutaleet on melkein kaikki virkattu kimaltavista langoista, kuten Kaupunkilangan Leikkipuistosta. 

Yleensä lähetän kortit C5-kuorissa, mutta tänä vuonna riitti lähettämiseen kerrankin tavalliset pikkukuoret. Ainakin osa korteista on mennyt hyvinkin perille. Omaan osoitteessani ei montaa korttia eksynyt, mikä kyllä kenties pistää tarkistamaan korttien määrää ensi vuonna.

Joulukortit 2017

Jo vuosien ajan olen tehnyt erilaisia kortteja samalla idealla, virkattuja kuvioita hyödyntäen. Nyt ideana oli virkata joulupallon näköisiä kappaleita ja niille roikotusoksat. Pallojen kiiltävät langat ovat erivärisiä Novitan Paola-langan jämiä ja vihreä lanka 7 veljestä. Viime vuonna askartelin mustapohjaisia joulukortteja, mutta tänä vuonna tyydyin perinteisempiin väreihin.

Kuvassa askartelutarvikkeiden läheisyydessä lymyävä pöllöetiketillä varustettu puteli ei ole pöydällä vain koristeena. Kyseisen säilytysastian sisältämä eliksiiri katosi johonkin askartelun aikana ja on osaltaan syyllinen melkomoisen kolahtaneisiin kuviin, korttien hieman viimeistelemättömään ilmeeseen sekä seuraavana päivänä vallinneeseen heikohkoon oloon. Yöllä kirjoitetut ja koristellut kirjekuoretkin olivat aika lennokkaan näköisiä. Joka tapauksessa kortit löysivät perille Lappeenrantaan, Vaasaan, Kuopioon, Lahteen, Orimattilaan ja Lavialle.

Pikkujoulun pätevä perinne; punaviiniä, puuhastelua, pientä pöhnää.

Yhden kortin mukana kohteeseen lähti jouluisia pöllö-lautasliinoja.

Tulppaanilapaset

Koko: naiselle
Langat: Novita 7 veljestä + muutama jämä samaa paksuutta
Koukku ja puikot nro 3,5

Tein kerran sukat, joiden varret toteutin tulppaanivirkkauksena. (Ne sukat ovat muuten jo hetken odottaneet vuoroaan tulla ikuistetuksi tänne.) Arvelin samojen tulppaanien sopivan myös lapasen varteen. Tulppaanivirkkauksen ohje löytyy ainakin hakusanalla "tulip crochet chart". Ohje on tasona virkattavaksi, mutta se on helppo muuntaa pyöröksikin.

Koska virkattu varsi ei pahemmin jousta, käytin aika reipasta silmukkamäärää; 45 silmukkaan mahtuu 15 tulppaania. Virkkauksen reunasta on poimittu 44 silmukkaa 2 oikein 2 nurin -joustimeen. 44 silmukalla jatkoinkin ja äänestin keskenäni jatkoon intialaisen peukalokiilan ja leveän nauhakavennuksen.

Halusin tulppaanin myös lapasen kämmenosaan. Etsin ja löysin tuhat ja yksi ihanaa tulppaanikuvaa ja lopulta yhdestä tulppaanikimpun sisältävästä ristipistokuvasta piirtelin itselleni sopivan kokoisen ja näköisen kukan. Kirjoessa en kylläkään noudattanut piirrosta ihan orjallisesti...

Koska en saa silmää miellyttävää jälkeä aikaan silmukoita jäljentämällä, päätin kokeilla tulppaanien kirjomiseen ristipistoja ja pääsinkin mielestäni parempaam lopputulokseen. Kuvion kohta on paksumpi kuin silmukoita jäljentämällä tehty, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Kaikki kukissa käytetyt langat löytyivät jämälankakopasta. Voin kuvitella, että perinteisemmän näköinen punainen tulppaani on monien mieleen, itse pidän sinisestä enemmän. Sininen horsma on myös siistimpi, koska se on tehty punaisen jälkeen ja työnjälki parani harjoittelemalla.

Tumppujen valmistuttua totesin että lapasten kämmen ja varsi ovat vähän kuin eri paria. Varsi saisi olla elegantimpi, mutta tehty mikä tehty. Ehkä värien käyttöä voisi joskus vähän harkita.

Lahjoitin nämä lapaset säänkestävine tulppaaneineen KKY:n huutokauppaan, jonka tuotot menevät kodittomien koirien hyväksi Romaniaan. On kivaa kun voi harrastuksellaan auttaakin ja kaikkein mieluiten autan eläimiä.

Kukkakassit

Koko: n. 30 x 40cm

Langat: Novita 7 veljestä ja muiden samaa paksuutta olevien lankojen jämät

Koukut: nro 3,5 ja 4

Saan välillä kohtauksia, jolloin kaivan kaapeista, pusseista ja laatikoista esiin kaikki saman paksuiset jämälangat ja virkkaan erilaisia paloja. 7 veljeksen jämiä ja muita samaa paksuutta olevia lankoja käytän eniten, joten jämiäkin löytyy sen mukaan. 

Afrikankukkia oli kertynyt jo kunnon läjä, kun keksin että minulta puuttuu virkattu kassi, tai oikeastaan kaksi. Kasseissa näkyy olevan edustettuna jos vaikka mitä; on sormikasta, tennarisukkaa, pipoa, on lankalaatikkoon pyörimään jääneitä inhokkeja ja hartaudella säilöttyjä aarteitakin. Väittäisin että jokainen kukka on yksilö, toista täysin samanlaista ei näistä kasseista pitäisi löytyä. 

Kukat on virkattu 3,5 koukulla. Yhteen kassiin tuli 34 kukkaa ja kukat on yhdistetty toisiinsa virkkaamalla jälkikäteen.

Sangat on molempiin kasseihin virkattu kiintein silmukoin kaksinkertaisilla langoilla (7 veljeksen ja Nallen vahvuisilla, suunnilleen) ja nelosen koukulla. Mustan kassin sangat on virkattu poikittain ja harmaan pitkittäin. Harmaan kassin sangat eivät veny niin kuin mustan, mutta muuten poikittain virkkaaminen tuottaa mielestäni paremman tuloksen.

Vaikka vaaleanharmaa on ihan kiva taustaväri, on musta kuitenkin aina musta; se saa värit hehkumaan ja erottumaan. 

Jos eivät nyt ihan käytännöllisiä, niin ainakin käyttökelpoisia kasseja ovat nämä. Mustataustainen kassi oli mukana yhdessä työhaastattelussakin, koska todistukset sisältävä kansio ei mahtunut kunnolla käsilaukkuun. Sain työpaikan silloin, ehkä en kuitenkaan kassin vaan sisällön vuoksi.

Alla olevan surkeahkon kuvan tarkoitus on tallentaa se, miten kokosin kassit.

Ilopilleri-lapaset

Koko: naiselle

Langat: Novita 7 veljestä, Red Heart Soft, tunnistamattomia jämiä

Puikot: nro 4

Joillekin käsitöille on vaan pakko antaa nimi. Nimi voi tulla älyväläyksenä työn valmistuttua tai kehittyä työtä tehdessä. Työnimet varsinkin voivat olla melkoisen älyttömiä, osa jää elämään, monet eivät. Näistä lapasista tuli jo alkumetreillä Ilopillerit. Alunperin aioin mennä kuvaamaan valmiit lapaset keskelle räntälammikkoa, koska nämähän olisivat voineet valaista harmaankin ympäristön. Pakko oli kuitenkin käyttää hyväksi eräs harvinaisen aurinkoinen alkutalven päivä.

Lapaset ovat omiin käsiini sopivat ja neulottu 48 silmukalla alusta loppuun. Peukaloissa on 18 silmukkaa ja kyseessä ihan tavallinen, eli sieltä-mistä-aita-on-matalin, aukkopeukalo. Käytin varastoistani ongittuja jämälankoja ja lopputulos on mielestäni aika hauska. 

Kuvio on todella helppo, mistähän lie alunperin talteen piirretty. Olen käyttänyt saman kuvion muunnelmaa aiemminkin.

Koska omia käsiä on vaikea kuvata, valjastin ystäväni malliksi. Yksi kuvista oli vähän kolahtanut ja värit valuneen näköiset ja siitä keksin muokata yhden terävämmistä kuvista vähän samaan suuntaan. No joo.

Virkattu ruusupeitto

Koko: n. 80 x 133 cm

Langat: Novita Veera (kirjava vaaleanpunainen), Novita 7 veljestä (fuksia ja tumma violetti), Red Heart Soft (vaalea violetti), Novita Miami (vihreä), Novita Helen (vihreä)

Koukut: 3, 3,5 ja 4

Työkiireiden vuoksi on blogin kirjoittaminen jäänyt muutamaksi kuukaudeksi, vaikka valmiita neule- ja virkkuutöitä on sentään muutamia kertynyt. Tämän työn tarina alkaa löydöstä, jonka tein lankalaatikoistani viime keväänä ennen pääsiäistä.

Ahneena lankahamsterina tilasin kerran jostakin nettiputiikista Novitan Veera-lankaa, kun sitä myytiin edulliseen euron hintaan. Olen tehnyt langasta joskus jotain, mutta jäljelle jäi silti monta kerää. Lankahan on mukavan pehmeää, mutta melkoisen narisevaa neulottavaa. Tähteeksi jääneet kerät pyörivät varastoissani vuosia, kunnes keksin mihin niitä käyttäisin. Äitini vietti loppukesästä synttäreitä ja piti keksiä jokin lahja. Lankalöytö toi mieleen idean ja kestoruusut peiton muodossa olivat ratkaisu lahjaongelmaan.

Sovelsin sopivan ruusuneliön netistä löytämieni ohjeiden perusteella. Veikkaanpa, etteivät neliöt edes ole kaikki keskenään samanlaisia, koska silmukoiden ja kerrosten määrä ja koukun koko vaihtelivat varsinkin ensimmäisten neliökokeilujen kohdalla. Hyödyllisimmät kuvat löytyivät hakusanalla "babushka rose". Värit peittoon on valittu jotakuinkin äidin suosikkivärien mukaan.

Peitossa on 60 neliötä (arvatkaapa kuinka paljon äiti täytti!) ja koko on loppujen lopuksi sellainen lyhyehkön naisen torkkupeitto. Peitto oli muiden töiden ohella tekeillä useamman kuukauden. Virkkasin ensin kaikki ruusut valmiiksi ja sitten niille lehdet ja reunakerrokset. Palat on ommeltu yhteen ja se olikin työn rasittavin osuus. Reunapitsin ohjeen otin Leonie Morganin kirjasta 100 isoäidinneliötä.

Kuten usein jämälankojen kanssa käy, loppui lanka työn edetessä kesken. Onneksi sitä löytyi vielä eräästä nettikaupasta lisää - ja nyt minulla on taas samaa lankaa pari kerää varastossa odottamassa... Myös vihreä lanka loppui kesken, enkä löytänyt sitä lisää. Siksi muutaman neliön lehdet on tehty kätköistäni löytyneellä, melko eri sävyisellä vihreällä.

Tämä melko kolahtanut tilannekuva todistaa peiton olleen käytössäkin.

Pääsiäiskortit

Enpä muista milloin olen viimeeksi lähettänyt pääsiäiskortteja. Ehkä en koskaan. Nyt kun olen innostunut virkkaamisesta, päätin tuhota jämälankoja kortteja varten. En muista mitä lankaa tuo tipuihin käytetty on, mutta kyseessä on paksuhko, ah-niin-pääsiäisen-värinen akryylilanka.

Englanninkielinen ohje tipun virkkaamiseen löytyy YouTubesta. Seurasin ohjetta tapani mukaan toisella silmällä ja sävelsin loput.

Korttipohjana on vaaleanvihreää helmiäiskartonkia ja höysteenä höyheniä - ikäänkuin tipujen perssulkina. Lanka riitti vain viiteen tipuun, joten en viitsinyt väsätä enempää kortteja. Poikkeuksellisesti askartelin itse myös kirjekuoret, sillä sopivan kokoiset kuoret näyttävät erään siivouspuuskan johdosta kadonneen.

Rattoisaa pääsiäistä!

Tähtityyny jämälangoista

Koko: sakaran kärjestä toiseen 42cm

Langat: Novita 7 veljestä ja muita samaa paksuutta olevia jämiä

Koukku nro 4

Täytteenä vanhoja t-paitoja

Eräänä harmaana päivänä päätin opetella virkkaamaan isoja tähtiä, koska olen aiemmin virkannut vain pieniä. Viisisakaraiset tähdet eivät innostaneet ja kaavion kivaan kuusisakaraiseen tähteen löysin googlailemalla taikasanoja "granny star". Apuna ja innoituksena toimi lopulta Le Monde de Sucrette's Blog. Blogista löytämäni kaavio on selkeä ja sitä seuraamalla voi virkata monen kokoisia tähtiä. Periaatteessa yhtä tähteä voi virkata loputtomasti kasvattamalla kerroksia saman kaavan mukaan.

Loihdin kaksi tähteä, jotka ovat ulkonäöltään mukavasti isoäidinneliön sukulaisia. Tähdissäni on molemmissa 14 kerrosta, kaksi aina samalla värillä. Lopuksi virkkasin kappaleet yhteen nurjalta puolelta, käänsin työn oikein päin ja täytin sen. Tyynyyn on käytetty lankojen lisäksi muutakin vanhaa, pilkoin nimittäin täytteeksi kolme käytöstä jäänyttä t-paitaa. Egyptistä tuotu matkamuistopaita ja pari reikäistä harmaata lenkkipaitaa saivat uuden paremman elämän.

Koirani on mukavuudenhaluinen ja osaa nauttia kulahtaneista vällyistä, pehmoisista tyynyistä, leluista ja kaikenlaisesta muusta pedin kasaamiseen liittyvästä. Niinpä päätin luovuttaa tyynyn parhaalle ystävälleni ja työ valmistuikin sopivasti ystävänpäivänä. Vaikka koirani pitää lelujen retuuttamisesta, on tämä tyyny ainakin toistaiseksi säästynyt hyökkäyksiltä.

 Ihmiskäyttöön tuleviin tyynyihin en ehkä laittaisi täytteeksi vanhoja vaatteita, koska tyynystä tuli melko raskas ja muhkurainen, mutta koiraherran köllöstelyyn tämä tekele sopii oikein hyvin. Tyyny sointuu väreiltään erinomaisesti harmaaseen alustaan, lelunorsuihin ja mielestäni myös ikivanhaan, etäisesti vaaleanpunaista kylpytakkia muistuttavaan riepuun...

Joulukortit

Langat: Nako Moonlight, Red Heart Soft, Novita Säde, Novita Hile ja muutamia tuntemattomia jämiä.

Nyt ovat kaikki tämän vuoden joulukortit oletettavasti löytäneet perille. Teen yleensä joulukortit itse ja jos en tee, en lähetä kortteja ollenkaan. Tänä vuonna päätin virkata talvisia kuvioita ja käyttää niitä korteissa. Löysin jämälangoistani sopivia, kiiltäviä laatuja tähän projektiin. Erilaisista langoista ja niiden yhdistelmistä sai kivoja tähtiä ja lumihiutaleita aikaiseksi.

Kokeilin ensimmäistä kertaa tärkkäämistä, sillä ajattelin kuvioiden siten oikenevan ja pysyvän kauniimmin muodossaan. Keittelin vettä, liuotin veteen sokeria ja kylvetin kuviot seoksessa. Kiinnitin tekeleet nuppineuloilla entisen tuolin istuinosaan. Vuorokautta myöhemmin askartelin kortit, vaikka kuviot eivät olleet kovettuneet, eivätkä liimaantuneet kunnolla kartonkiin. Onneksi tarvitsin vain kahdeksan korttia!

Paria viikkoa myöhemmin näin yhden korteista vastaanottajallaan ja totesin kuvioiden kovettuneen hyvin. Opinpahan siis sen, että ainakin sokerilla tärkätessä kuivumiseen ja kovettumiseen täytyy varata aikaa enemmän kuin yksi vuorokausi. Opin toki myös tiskaamaan sokerista tahmeita nuppineuloja! Sokerilla operoiminen on sen verran sotkuista puuhaa, että seuraavalla kerralla kun tekee mieli tärkätä jotain, kokeilen liimaa!

Jos ei ota huomioon sokeritahroja ja hankaluuksia liimaamisessa, olen kortteihin melko tyytyväinen.  Luulenpa muuten että voisin jatkojalostaa näitä kuvioita esimerkiksi kuusenkoristeita väsäämällä.

Kirjoneulesukat hyväntekeväisyyteen

Koko n. 38

Langat: Novitan Pirta, Tivoli ja Seitsemän Veljestä

Puikot nro 4

Tarinoinpahan vähän näistä sukista, vaikkeivät olekaan ihan vastikään valmistuneet. Opettelin viime talvena neulomaan kirjoneuletta ja nämä ovat toiset kirjoneulesukkani. Käytin näihin jämälankoja ja mallikuvio on sovellettu erilaisista netistä löytämistäni kuvista. Näistä piti tulla harjoitustöpeksintäsukat, jotka pidän itse, mutta tulos olikin parempi kuin odotin. Muutaman kuukauden sukat viruivat valmiiden töiden laatikossa, ennen kuin käyttöä löytyi. Olen usein ajatellut että voisin lahjoittaa töitäni hyväntekeväisyyteen, mutta jotenkin se on aina jäänyt. Kenties olen odottanut kohdetta, joka tuntuisi juuri oikealta.

Eräänä iltana viime kuussa näin Facebookin Voihan Villasukka! -ryhmässä jaetun KKY:n kaupan mainoksen. KKY, eli Kodittomien koirien ystävät, aikoi järjestää villasukkahuutokaupan. Kodittomien koirien ystävät ry on vuonna 2007 perustettu, Romaniassa toimiva eläinsuojeluyhdistys.

”Haluatko vaikuttaa konkreettisesti siihen, että Romanian koirille turvataan talvellakin riittävän hyvät oltavat Save the Dogsin ja Mihaela Baisanin tarhoilla? Nyt voit tehdä sen käsitöillä! Kodittomien koirien ystävät etsii villasukkien tekijöitä - niitä joilla pysyy langat puikoissa ja puikot hyppysissä.

Lähetä meille villainen luomuksesi ja KKY laittaa pystyyn huutokaupan Facebook-sivuillaan. Lähetä meille yksityisviesti Facebookin kautta ja saat postiosoitteen, johon villasukat voi lähettää. Yhdistys kuvaa tuotteen ja tekee villasukista talven lämmittävimmän villasukkahuutokauppa-albumin. Kuvan yhteyteen kirjoitetaan myös lahjoittajan nimi.

Huutokauppa käynnistetään heti, kun kokoon on saatu kymmenen villasukkaparia. Jos kampanja pystytään toteuttamaan, se starttaa nimellä "Villasukilla parempi talvi Romanian koirille".

 Eläinten ystävänä tämä kohde tuntui minusta juuri oikealta ja päätin heti lahjoittaa jotain. Valitsin muutamien valmiiden sukkien joukosta nämä sukat. Askartelin mukaan vielä pienen koirahahmon, johon kirjoitin sukkien kokotiedot, pesuohjeet ym.

Huutokauppa järjestettiin KKY:n Facebook-sivuilla ja hienoja kaupattavia tuotteita kertyi noin sata, erikokoisista villasukista pipoihin, säärystimiin ja lasten neuleisiin. Todella hienoa! Huutokauppa päättyi 6.12. Sukkani keräsivät 55 euroa! Olen summaan oikein tyytyväinen, en olisi mitenkään saanut sitä kasaan itsekseni myymällä. Toivottavasti KKY järjestää uuden huutokaupan vaikka jo heti keväällä. Sitä varten voisin neuloa eläinaiheisia töitä. Toivottavasti ilmaantuu lisääkin eläimiin liittyviä tilaisuuksia, joissa voin hyödyntää käsityöharrastustani.

Toivottavasti sukat ovat saajalleen mieleiset ja lämmittävät hänen talveaan!

Uglisukat ja Vastaisku Ugleille

Sinisävyiset sukat miehelle, koko 40-41

Langat: Novita Impivaara ja Seitsemän Veljestä

Puikot nro 4

Minulta tilattiin eräänä päivänä sukat, koko ja saajan sukupuoli kerrottiin. Väritoiveita ja rajoituksia ei annettu, joten ajattelin käyttää jotain jo kotoa löytyviä lankoja. Niitähän riittää! Kaivelin esille erilaisia sinisen ja turkoosin sävyjä ja ajattelin että nehän sopivat varmasti hienosti yhteen. Pohjaväriksi valitsin, ikävä kyllä, keräkuvassa ylimmäisenä olevan siniharmaan. Kyseessä on Impivaara-lanka, jota kerran ahneuspäissäni ostin Siwasta, halvalla kun irtosi. Epäilemättä olen katunut tätä heräteostosta koko ajan, sillä nuo kaksi kerää Impivaaraa marinoituivat lankalaatikossani vuoden jos toisenkin, eivätkä todellakaan päällimmäisenä. Nyt kuvittelin keksineeni langalle hyvän käyttötarkoituksen...

Miehille on vaikeampi valita sukkamallia kuin naisille ja pohdintojen jälkeen otin kuvion vanhemmasta Novitan sukkalehdestä, mallista "Miehen ruotosukat". Heti ensimmäisillä senteillä totesin että siniharmaa väri ei pelkästään ole tylsä, vaan myös pilaa muut värit. Silmissäni näytti siltä kuin muista sinisistä olisi imeytynyt pois kaikki väri ja kirkkaus. Ensimmäistä vartta neuloessani nimesin tulevat sukat Uglisukiksi. Kylvin sukkiin kaikkia mahdollisia jämiä puolisatunniasessa järjestyksessä. Valmiiksi ne tulivat ja tilaajallekin ne on luovutettu. Ei vaan omaa silmää miellytä yhtään! Ellei kyseessä olisi ollut tilaustyö jonka halusin äkkiä valmiiksi, olisin varmaan jättänyt sukat kesken! Ikävä kyllä tuota siniharmaata lankaa jäi vielä jäljelle. Saattaa olla että sille sattuu piakkoin jonkinlainen vahinko tai katoamistemppu, etten vaan käytä sitä mihinkään enää!

Vastaisku

Naisen polvisukat, koko 39.

Lanka Regia Fluormania Color ja Novita Seitsemän Veljestä

Puikot 3, virkkuukoukku 3,5

Kun olin silmät sumeina neulonut mielestäni tylsimmät sukat vuosiin, oli pakko saada puikoille jotain kirkasta väriä - vastaisku Ugleille! Kun kuulin kesällä, että Regian Fluormania-langat poistuvat tuotannosta, oli noita ihania neonsävyisiä lankoja pakko hankkia varastoon. Huomasin Facebookin Voihan villasukka! -ryhmässä vinkin, että eräästä latvialaisesta verkkokaupasta saa hankittua Fluormaniaa ja menin muka ihan vaan uteliaisuuttani vilkaisemaan linkkiä. Merkillisen helppoa oli latvian kieliseltä sivustolta tilata haluamansa ja vieläpä paljon edullisemmin kuin suomalaisista kaupoista. Toimitusaikakin oli vain viikon.

Asiaan. Halusin itselleni kenkiin mahtuvat, värikkäät polvisukat ja koska kirkas vihreä sattuu olemaan mielivärini, oli helppo valita lanka. Pitsikuvion muokkasin Myrtti-kuviosta, jonka olen joskus piirtänyt jostain talteen. Olisi pitänyt valita jokin haastavampi pitsi! Kuviosta tuli kyllä kivan näköinen, mutta sitä oli tylsä neuloa. Neulon yleensä paksummilla langoilla ja alkuun nelisäikeinen lanka tuntui todella ohuelta ja hitaalta neuloa. Fluormania kuitenkin on ihanan tuntuista neulottaessa. Varren kukat on virkattu Afrikankukan ohjeella, ohjeen viimeinen kerros on vain jätetty pois. Resoriin pujotin kuminauhan, jotta sukat pysyvät hyvin ylhäällä. Uskottelen ainakin itselleni, ettei kuminauha kovin pahasti näy. Sukat mahtuvat hyvin kenkiin ja lämmittävätkin mukavasti!

Huh, eka blogiteksti valmis! Nämä kahdet sukat kuuluivat ehdottomasti samaan postaukseen! Voin tietysti miettiä, oliko hienoa aloittaa blogi rumimmilla sukilla, jotka hetkeen olen neulonut :) Blogin ulkoasu taitaa olla kaikkea muuta kuin viisas ja ainakin hetken aikaa vielä taidan opetella ja kirjoittaa tätä "pöytälaatikkoon".