Näytetään tekstit, joissa on tunniste huivi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste huivi. Näytä kaikki tekstit

maanantai 30. marraskuuta 2020

Dragon Belly huivi



Koko n. 170cm x 80cm

Lanka Hobbii Universe (väri Spectral Light)

Koukku nro 3

Tilasin joskus viime talvena Hobbiilta lankoja. Universea oli pakko saada tilaukseen mukaan koska se on kimaltavaa, hauskan näköistä lankaa, kylläkin akryylia. Aloitin langasta huivin maaliskuussa. Tein silloin yötyötä ja yöt olivat aina kiireisiä, kunnes korona hyökkäsi. Yöt hiljenivät niin paljon, että otin ensimmäistä kertaa yli kaksi vuotta kestäneen työsuhteen aikana käsityön töihin mukaan. Muutamana yönä ehdin virkata tätä huivia jonkunkin verran. Ohje on Johanna Lindahlin englanninkielinen Dragon Belly ja löytyy maksutta Ravelrysta.



Annoin huivin syksyllä ystävälleni synttärilahjaksi. Alla olevassa kuvassa ystäväni sisko poseeraa huivimallina ja pitää samalla silmällä kissaa. Etsipä kissa kuvasta! :)






torstai 31. lokakuuta 2019

Syyshuivi ja lapaset


Koko: huivin korkeus 75cm, leveys yläreunasta 160 cm, lapasten koko naiselle
Lanka: Novita Rulla
Koukku nro 4

Kun tämä huivi ja lapaset alkukesästä valmistuivat, annoin setille nimen "Tulispa jo syksy". En välitä kesän helteistä tai valoisuudesta, syksy on paljon mukavampi ja kauniimpi vuodenaika. Langan väreistä tulee ruska mieleen ja haaveilin syksyn viileistä ilmoista ja luonnon leimuavista väreistä. 


Lanka on pari (?) vuotta sitten hamstraamaani Novitan Rullaa. Ainakin tämä väri, Sateenkaari, oli silloin poistumassa ja ostin paikalliselta Tokmannilta ahneuspäissäni viimeiset kerät. Sen verran muisti on jo hapertunut, etten muista kuluiko lankaa nyt kolme vai neljä kerää! Veikkaan kolmea. Lanka joka tapauksessa riitti näihin sopivasti niin että viimeisestä rullasta jäi pari metriä jäljelle. Lanka on 100% akryylia, pehmeää ja kevyttä. Lapasissa värit tietysti liukuvat paljon hienommin kuin huivissa.


Huivi on Simpukka-huivi, ohjeen löysin Arkimamman Arkiralli -blogista. Erittäin selkeä ohje ja kuva. Mallin oppi nopeasti ulkoa ja lopputulos on mukavan ilmava.


En ole aiemmin virkannut lapasia ja nyt halusin kokeilla. Katselin erilaisia ohjeita ja sovelsin niitä. Joku viisaampi yksilö olisi laittanut tulevia projekteja varten ylös silmukkamäärät sun muut olennaisuudet, mutta minäpä en niin tehnyt. En ainakaan muista tehneeni. Lapaset on aloitettu kärjestä ja virkattu ranteen koristetta lukuun ottamatta kiintein silmukoin. Vähän ylimääräistä pussia on lapasten kärjen tuntumassa, muuten kai ihan käyttökelpoiset tumput.


Koska väreistä tulee minulle siis syksy mieleen, halusin ottaa töistä kuvia ulkona syksyn vihdoin saavuttua. Ruska ei kylläkään ollut vielä parhaimmillaan kun tämä mahtikuvaus luonnossa suoritettiin. Kuvauksiin suostui malliksi äitini ja rekvisiitaksi ja seuraksi koirani. Vettä ja vähän puita, joitain homeisia horsmia ja huono kamera, tämä on lopputulos.

Alla kuvattuna mallien paremmat puolet?




torstai 14. syyskuuta 2017

Lost in Time -huivi


Koko: n. 150 x 65cm
Langat: Novita Ajaton (violetti, vihreä, sininen), Novita Nalle (musta) ja jokin pinkki akryylilanka
Koukku nro 3,5

Johanna Lindahlin Lost in Time -huivi on ollut kokeiltavien listallani jo jonkin aikaa, niin herkullisia kuvia on siitä tullut vastaan. Olin ajatellut tuhota huiviin sain-melkein-ilmaiseksi-pakko-hamstrata -keriä, eli Novita Ajaton -akryylilankoja. Olohuoneen päydällä käden ulottuvilla lojui edellisen projektin jäljiltä hehkuvan pinkki kerä, akryylilanka jonka ostin Pietarista pelkästään värin takia. Se ja mustan Nallen vajaa kerä hyppäsivät myös työhön. Aluksi huivintekele näytti turhan kirjavalta, mutta valmiina alkoi miellyttää värejä janoavia silmiäni.

Suomenkielinen ohje löytyy Mijo Crochet -blogista alareunaan rullailemalla. Ohje on tosi selkeä ja seikkaperäinen. Sen verran peukaloin ohjetta, että virkkasin kuviokerrosten välissä parin kerroksen verran lisää pylväitä ja kiinteitä silmukoita. Kulmien tupsut jätin ainakin toistaiseksi pois, mutta saatan lisätä ne joskus myöhemmin.


Huono kuva, mutta tykkään pitää huivia niin että päät on piilotettu ja kiinnitetty yhteen hiuslenkillä. Näin huivi pysyy hyvin kaulassa vauhdikkaammassakin menossa.


Vastahakoinen kuvausapulaiseni ei voi katsoa kameraan, ei millään.