keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Tähtilapaset SaiPan väreissä


Koko: naisen
Langat: Novita Nalle
Puikot nro 3

Työkaveri pyysi tekemään tyttärelleen lapaset kadonneiden tilalle. Lapasten tuli olla mustakeltaiset (SaiPan värit siis) ja niissä piti olla kuviona Norjan tähti. Muuten sain vapaat kädet.

Norjan tähti on kaunis kuvio, olen käyttänyt sitä sukkiin jo monta kertaa. Piirsin näiden lapasten kaavion katselemalla netistä kuvia inspiraatioksi. Koska kuviossa on muutama virhe - tai oikeastaan epäjohdonmukaisuus - en laita kaaviota talteen. Jouduin vähän muokkaamaan tekemääni kaaviota työn edetessä. Lapasten kämmenpuolet ja peukalot ovat helppoa 2x2-ruutukuviota.

Lapasen ranneosassa on 52 silmukkaa ja kämmenosassa 53. Ranne on aloitettu 8 kerroksella ainaoikeaa, seuraavaksi on 10 kerrosta kirjoneuletta (vuorotellen yksi silmukka mustalla ja keltaisella) ja taas 8 kerrosta ainaoikeaa. Peukalo on kiilaton aukkopeukalo ja neulottu 20 silmukalla. Melkoisen tyköistuva tuli lapasesta, joten silmukoita olisi voinut olla muutama enemmänkin. Itse kyllä pidän istuvista lapasista. Olen joskus kuullut kaskun, jonka mukaan armeijan hanskat ovat niin löysät, että pysyvät kädessä vain jos pitää peukalot ojossa. Minulta jyrkkä ei ja puistatus sellaisille käsineille... 

Virheitähän näissä piisaa, varsinkin kärjissä, mutta sainpahan ensimmäiset kirjoneulelapaseni tehtyä.


perjantai 8. huhtikuuta 2016

Parit parit sormikkaita





Onko minulla mitään asiaa näistä tekeleistä? Ilmeisesti on. Talvella äitini halusi sormikkaat, joten sellaiset piti tehdä. Langaksi sovimme 7 veikan leopardin. Sain kerän leopardia metsästettyä lähikaupasta. En ollut aiemmin tehnyt sormikkaita ja tekeleitäni varten silmäilinkin useampia ohjeita lähinnä sormien luomista ja silmukkamääriä varten. Ranteen resoriin halusin kokeilla kierrejoustinta ja neuloessani tykästyin siihen välittömästi. Voin suositella; helppo ja mukava neuloa, kädessä tiukka mutta joustava, hyvännäköinenkin. Kämmenen ja sormet tein sileää neulomalla.

Neuloin sormikkaisiin intialaisen peukalokiilan. Kiila näyttää inasen hassulta mutta istuu ainakin aikuiseen käteen erinomaisesti. Niin ja tuo lanka. Minulla oli epäilykseni, mutta kivasti värit asettuivat. Vaikka minulla ja äidillä on suunnilleen saman kokoiset kädet, onnistuin ilmeisesti neulomaan liian pitkän pikkusormen näihin hansikkaisiin. Kenenköhän käteen muuten kaupan käsineet on suunniteltu, niissä on aina liian pitkät pikkusormet...
  
No, äiti sai tekemäni sormikkaat ja olen nähnyt ne itse teossa. Eli käytössä, pakkasella. 


Kun äidin sormikkaat olivat valmiit, halusin tehdä itsellenikin hanskat. Langaksi valikoin Pietarista ostamani akryylilangan. Ihanan keväänvihreän. Jämän. Kierrejoustin ranteessa ei riittänyt, jatkoin kuviota myös kämmenselän ulkoreunaan. Ihan somat sormikkaat sain aikaan ja ne sopivat käteeni erinomaisesti.

Talvipakkasilla neuloessani haaveilin että näistä vihreistä sormikkaista tulee lämmikkeet viileisiin kevätiltoihin. Näin itseni joen rannalla koiran kanssa; vihreä fleksi, vihreät sormikkaat, vihertyvät puut...



Vihreät sormikkaat odottavat edelleen neitsytmatkaansa.

Aina oppii jotain tai jos ei, niin aina löytyy kehitettävää. Ykkösasiana tällä kertaa; toivon että opin päättelemään sormet vähän, tai aika paljonkin siistimmin. "Et vaan osaa", voisi joku todeta. En osaakaan, enkö ymmärrä lukemaani, vai eikö luettu taivu puikoille? Teoriassa tiedän miten neulotut sormet pitäisi päätellä sievästi, mutta kuten kuvastakin huomaa, ehei onnistunut. 

Ja kyllä, lopuksi kuva öiseltä parvekkeelta. Ihan vaan koska... niin ihana vihreä!