Merihenkiset sukat ekaluokkalaiselle

Koko n. 31

Langat Novita Muumitalo (vaaleansininen) ja Novita Nalle (tummansininen)

Puikot nro 2,5

Jos tavoitteenani on raapustella blogia edes kerran kuussa, niin on aivan saletti että se tapahtuu aikaisintaan kuun viimeinen päivä... 

Edellisessä postauksessa esittelin meriaiheiset sukat jotka neuloin heinäkuussa isän viimeiselle matkalle. Sitten olikin projektina loihtia ekaluokkalaiselle veljenpojalle samantyyliset. Päätin tietysti käyttää samoja lankoja ja yrittää samanlaisia tai ainakin sinne päin olevia kuvioita. Haasteena näissä sukissa oli melko pieni koko. Isän sukkien silmukoidut kuviot olivat tilaavieviä, vaativat siis aika paljon silmukoita. Päätin alkaa keplotella näihin pienempiin sukkiin riittävää silmukkamäärää ensinnäkin pienentämällä puikkokokoa. Lisäksi osa kuvioista piti kokonaan vaihtaa.

Varsien kuvista ruori on samanlainen kuin alkuperäisissä sukissa, samoin ankkuri, lyhyempää vartta lukuunottamatta. Isoa laivaa ei olisi näihin mahtunut, joten valitsin veneen. Ja sitten. Isänkin sukissa kohtaamani ongelma; se hirvittävän ruma majakka. Se muistutti kengurua hutikassa, näissä sukissa majakka taas on ehkä pullon tai taskulampun näköinen. Jos vielä tällä reseptillä sukkia teen, niin valitsen ihan minkä tahansa muun kuvion. Piirtää örmin mieluummin vaikka meduusan tai merimakkaran... 

Ei. Enää. Majakoita!

Silmukoiden jäljentäminen oli nyt muutenkin olevinaan entistäkin kehnompaa. Koskakohan opin sen kunnolla? Pelastaa aika paljon kun touhuaa kuvioita tummalla langalla, vaalealla langalla tehtynä virheet näkyisivät selvemmin.

Terän aaltokuvio on tehty kirjoneuleena. Isän sukkiin verrattuna tämä aalto on matalampi ja sopii minusta paremmin pienempiin sukkiin. Isoissa sukissa kärkikavennuksena oli spiraalikavennus, mutta koska sitä käyttäessä sukan kärjestä tulee vähän turhan leveä kenkään, päädyin tekemään näihin sädekavennuksen.

Silmukkamääriä arvoin siis alussa jonkin aikaa ja vielä tehdessäkin. Varressa on 60 silmukkaa aina nilkan kierrejoustimeen saakka, joka on neulottu 54 silmukalla. Kärki kulkee 52 silmukalla kirjoneuleeseen asti ja aaltokuviossa on 54 silmukkaa. Oikeastaan varresta olisi vielä kärsinyt naakistaa pari silmukkaa leveydestä pois.

Loppujen lopuksi sukat näyttivät valmiina ympärysmitaltaan hiukan isoilta. Uutena ovat kuitenkin sopivat, toivottavasti eivät pahasti lärpähdä käytössä. Tännekin on aina hauska saada talteen kuvia, joissa tuote on käytössä, joten tässäpä on: 

Hyvää matkaa, isä!

Koko n. 44

Langat Novita Muumitalo (vaaleansininen) ja Novita Nalle (tummansininen)

Puikot nro 3

Sukat isän viimeiselle matkalle. Enpä tiennyt vielä alkukesästä, että joutuisin tällaiset neulomaan. Varmaankin tässä on tärkein käsityöni kaikkina näinä noin 25 vuotena, kun olen osannut neuloa. Minulla on yleensä aina parempi olo kun voin tehdä ja touhuta jotain, siksi nämäkin sukat valmistuivat melko ripeästi muiden asioiden hoitamisen ohella.

Koska isä oli koko työelämänsä, 16-vuotiaasta alkaen, merillä ja laivat ja meri olivat hänelle tärkeitä eläkkeelle jäätyäänkin, oli aiheen valinta sukkiin helppo. En pidä valkoisista taivasmatkasukista, joihin on neulottu ristikuvio. Minusta oli mukavampaa valita sukkiin kauniit värit ja asioita, jotka olivat isälle hänen elämänsä aikana rakkaita. Ristikuvio olisi ollut minusta myös turhaa hapatusta tässä tapauksessa, koska minkäänlaista kirkollisuutta en isässä koskaan havainnut.

Arvelin ensin että teen valkoiset sukat ja niihin kirkkaansiniset kuviot. Kotoa sattui kuitenkin edellisen projektin jäljiltä löytymään vetävämmät värit, vaaleansinistä muumilankaa ja vanhaa tummansinistä Nallea ja valinta oli selvä. Värit sopivat, ainakin jotenkuten, myös isän viimeiselle reissulle varattuihin vaatteisiin.

Kuvioiksi sukkien varsiin valitsin ankkurin, ruorin, laivan ja majakan. Latvialainen palmikko oli mielestäni myös paikallaan varsiin, koska se näyttää vähän köydeltä. Kaaviot varren kuvioihin etsin netistä ja muokkasin sopiviksi. Kuviot on tehty silmukoita jäljentäen. Muihin kuvioihin olen suht tyytyväinen, mutta majakka on melko kaamea. Se näyttää minusta ihan kännissä öyrästävältä kengurulta! Ei liene yllätys, että tätä kuviota piirsin eniten näistä neljästä itse. Paperilla se näytti ihan hyvältä, hahhah. Silmukat on myös jäljennetty kaikkein rumasti keng - siis majakkaan.

Etteivät vain unohtuisi mielipuuhani, pilkun viilaaminen ja täydellisyyden tavoittelu, on pakko todeta että laivan olisi voinut mieluummin silmukoida purjehtimaan sukan etuosaa kohti. Merimiehen tyttärenä olisi ehkä pitänyt huomata, mihin suuntaan keula on...

Sukkien teriin halusin tehdä aaltokuvion ja siihen kaavio on etsitty netistä ja tehty kirjoneuleena, lukuunottamatta osaa yksittäisistä "poreista" aaltojen alapuolella. Ne tein jälkikäteen silmukoita jäljentäen, koska poreita ei mielestäni tullut neulomalla tarpeeksi. Kuulin aaltokuviosta kommentin, että aallot muistuttavat myös poijua. No, veteenhän poijutkin kuuluvat. Kärkikavennukseksi valitsin spiraalikavennuksen, minusta se on kivan näköinen ja muistuttaa myös vähän aaltoa.

Laitetaanpa ylös vähän sukkien silmukkamääriä, niin voin vakoilla niitä myöhemmin kun askartelen saman paksuisista langoista. Varrensuun nirkkoreunassa on 68 silmukkaa, reunan jälkeen varsi on neulottu 64 silmukalla. Kantapään jälkeen kirjoneuleeseen asti terässä on 62 silmukkaa, aaltokuviossa 66. Jos olisin tehnyt sukat kovempaan käyttöön, olisin tehnyt nilkkaan resorin vähän ehkä parantamaan istuvuutta.

Käsityötaidot kulkevat meillä kai suvussa. Isän sisko neuloi ja virkkasi, kuten minäkin ja isä teki kaikenlaisia köysitöitä; mattoja, koristeita, solmutauluja, päällystettyjä pulloja ym. Yllä olevassa kuvassa sukkien kanssa on pari hänen tekemäänsä merihenkistä koristetta.

Isä muutti eläkkeelle jäätyään vuosien muualla asumisen jälkeen takaisin kotikaupunkiinsa. Hautajaisia edeltävänä iltana kävin ottamassa sukista kuvia meren rannalla siinä kaupunginosassa, jossa isä oli syntynyt ja kasvanut. Alla olevat kuvat ovat kaikki tältä reissulta, laitan ne talteen fiilistelykuviksi. Nyt näitä sukkia ei enää tällaisina ole. Aikanaan ne päätyvät isän tuhkan mukana mereen. Parhaillaan neulon samantyylisiä sukkia 6-vuotiaalle veljenpojalle, niin hän saa samanlaiset sukat kuin paapalla. Luultavasti teen joskus myös itselleni tällaiset koristeeksi.

Koska meriteemaan en kyllästy, laitan ihan viimeiseksi, kuvien alle, löytämäni runon, joka luettiin isän hautajaisissa.

Merikuume

Minä tahdon merelle uudelleen, avomerelle

pilvien luo.

Laiva uljas on ainoa toiveeni ja tähti, joka

suunnan suo;

ja ruorin tempoilu, valkoiset purjeet ja 

tuulen vieno soitto,

sumuharsoa meren kasvoilla ja

harmaa aamunkoitto.

Minä tahdon merelle uudelleen, sillä enhän

voi vastustaa

solisevaa kutsua vuoksen ja luoteen, niin

villiä, huumaavaa.

On ainoa toiveeni tuulinen päivä ja

valkopilvien kiito, 

ja aallon pärske ja kuohun lento ja

lokkien huuto ja liito.

Minä tahdon merelle uudelleen, missä vapaana

vaeltaa voi,

missä kulkevat lokkien, valaiden tiet, missä

tuuli vonkuu ja soi.

Ja ainoa toiveeni: iloinen juttu

joka vahdissa kerrotaan,

ja rauhaisa uni, uni vertaansa vailla,

kun vahdista vapaudutaan.

(John Masefield, suom. Eero Koivistoinen)

Hyvää matkaa isi. ♡

Salama McQueen -sukat

Koko: 32

Langat: Kaupunkilanka Rotvalli, Novita Nalle

Puikot: nro 3

Edellisessä postauksessa esittelin tennarisukat, jotka menivät joululahjoiksi yhteen perheeseen. Samaan perheeseen pyydettiin yhdet Salama McQueen -aiheiset sukat 5-vuotiaalle pojalle. Ensimmäinen kysymykseni oli, että mikä edes on Salama McQueen... Vastaus oli KVG eli katovittugooglesta ja vähitellen selvisi. Toive oli että sukat olisivat punaiset ja että niissä olisi keltainen salama ja numero 95, autoa ei kuulemma tarvinnut olla. Epäilin ettei se näin pieniin sukkiin mahtuisikaan jos edes osaisin sellaisen tehdä.

Kotona oli sopivasti kerä punaista Kaupunkilangan Rotvallia ja keltaista Nallea, joten niillä pääsin alkuun. Ekaa sukkaa varten katselin netistä numeroiden ja salamoiden kaavioita ja piirtelin niiden avulla itselleni muka sopivat. Silmukoiden jäljentäminen ei ole koskaan ollut meikäläisen vahvinta osaamista (eikä sen puoleen piirtäminenkään) ja aika tuskallista silmukointi olikin. Salamasta ja numeroista tuli epätasaiset ja päätin että toista sukkaa varten pitää keksiä jotain muuta. Varteen mielestäni aiheeseen sopivat ruutulippu-kuviot, kirjoneuleena, mutta mitäs jalkaterään sitten?

Olin jo useamman kerran katsellut himoiten Salama McQueen -aiheisia autokaavioita netistä ja koska sain mittavista kotivarastoista haalittua kasaan sopivat värit, päätin kuitenkin kokeilla auton jäljentämistä. Netistä löytyi useampi Salama-auton kaavio, yhden valitsin ja muokkasin sitä ihan vähän. 

Oli erittäin suuri yllätys, että auton kohdalla silmukoiden jäljentäminen oli suhteellisen helppoa ja vieläpä nopeaa. Jälki oli huomattavasti tasaisempaa kuin salamassa ja numeroissa. Ehkä pääsin tekniikasta jyvälle tai lähestyvä deadline eli joulu sai inspiraation huippuunsa... Aiemmin olen silmukoita jäljentänyt vain 7 veljeksen paksuisilla langoilla, ehkä se on helpompaa ohuemmalla langalla. Vielä kun muistaisi että suurentaisi jäljennettävää kuvioita korkeussuunnassa, ettei kuvasta tulisi liian leveä ja litteä.

Ihan vastaisuuden varalle, näillä silmukkamäärillä sukat operoin: resorit (kierrejoustinta) 54 silmukkaa, terät 53 silmukkaa ja kirjoneuleinen varsi 56 silmukkaa.

Siihen nähden etten ennen projektin aloitusta tiennyt mikä Salama McQueen edes on, tuli näistä ihan kelvolliset. Sukkien saaja esitteli nämä sukat minulle aattoiltana joulupukin vierailun jälkeen, kainalossaan tietysti lahjaksi saatu punainen leikkiauto.

Sateenkaarisydämet

Koko: naiselle

Langat: Kehrä Lauri, Novita 7 veljestä, Kaupunkilanka Kivijalka

Puikot: 3,5

Olen aina pitänyt sateenkaaren väreistä ja niiden erilaisista yhdistelmistä. Muistelisin että minulla oli lapsena tuoksuponi, jossa oli sateenkaarikuvio ja että usein leikin olevani sateenkaarilintu... :D Muistaakseni sen ikäisenä kuului myös suosikkileikkeihini keitellä saunassa kanelinakkisoppaa löylykiulussa. Kyllä, kaneli...

Joskus viime talvena inspiraatiokseni googlailin kuvia ja värejä ja keksin että johonkin työhön haluan sateenkaarisydämet. Ruutupiirros löytyi googlaamalla "hama beads rainbow heart". Väri-iloittelun lisäksi sen ihmeempää taustaa näihin ei ole. Kaikki tarvittavat langat löytyivät valmiiksi kotoa.

Halusin harmaiden lapasten varsien alle värikkäät "röyhelöt". En keksinyt miten ne toteuttaisi kätevästi, eikä niistä röyhelöitä tullutkaan. Ideaa täytyy vielä kehitellä. Alimmat varret on neulottu erikseen, luotu 20 silmukkaa, ja neulottu tasona kullakin värillä 5-6 kerrosta sileää, 3-4 kerrosta ainaoikeaa ja vielä kerros sileää ennen värinvaihtoa. Lopuksi lyhyet päät on ommeltu yhteen. Poimin varren toisesta reunasta 48 silmukkaa ja neuloin muutaman kerroksen oikeaa pyörönä.

Harmaat varret on aloitettu kahdella nurjalla kerroksella, sitten jatkettu 10 kerrosta neulomalla 4 oikein, 2 nurin 72 silmukalla. Tämän jälkeen on kavennettu 48 silmukkaan niin että jokaisesta neljän oikean silmukan raidasta on kavennettu kaksi reunimmaista silmukkaa. Näillä 48 silmukalla on neulottu 8 kerrosta. 

Molemmat varret olivat omilla puikoillaan ja yhdistin ne laittamalla ne sisäkkäin ja neulomalla yhteen - eli samaan silmukkaan on neulottu yksi silmukka sekä värikkäästä että harmaasta varresta. Tämän jälkeen jatkoin neulomista normaalisti harmaalla. Alla huono kuva alemmasta varresta.

Lapasissa on intialainen peukalokiila ja kärjessä leveä nauhakavennus. Sydänkuvio on tehty silmukoita jäljentäen. Jäljentäminen ei todellakaan ole meikäläisen vahvinta osaamista. Kuviosta tuli muuten kelvollinen, mutta vasta toisessa lapasessa tajusin lisätä sydämeen silmukoita korkeussuunnassa. Ensimmäisessä lapasessa sydän on liian litteä ja leveä. Milloinkohan oppisi muistamaan ettei ruutupiirros sellaisenaan ihan toimi neulottuun pintaan, kun silmukka ei ole ruudun tavoin yhtä leveä ja korkea. 

Lopuksi pujottelin vielä lapasten ranteisiin lankoja, letitin päät ja avasin langanpäiden kierteet tupsuksi. Ehkä vähän tårta på tårta kyllä.

Nämä kuvat on otettu tasan vuosi sitten, silloin oli sentään kunnon talvi, pakkasta ja lunta. Lapaset ovat edelleen käyttämättöminä, saa nähdä mihin ne päätyvät.

Happoradio-lapaset I

Koko: naisen

Langat: Novita 7 veljestä

Puikot nro 3,5

Elämässäni on muutamia intohimoja. Käsityöt ja musiikki, kaksi mainitakseni. Niiden yhdistäminen oli sangen hauskaa. Happoradio-lapasia olen mietiskellyt pitkään ja yhdet aloitinkin jokunen vuosi sitten, mutta silloin eivät vielä taitoni riittäneet. Happoradio-fiksaatiooni kummemmin uppoutumatta voin todeta fanittaneeni heitä jo yli 7 vuotta ja nähneeni tähän mennessä 47 keikkaa 6,5 vuoden aikana. Loppua ei näy.

Nyt kirjoneuleosaamiseni on suhteellisen kohdillaan ja koitti aika uudestaan perehtyä bändi-aiheisiin tekeleisiin. Musta ja valkoinen olivat tässä tapauksessa luontevin valinta. Olen aina vierastanut mustan ja valkoisen yhdistelmää, koska olen nähnyt kammottavia kirjoneuletöitä (anteeksi nyt vaan...) joissa musta kuultaa valkoisen takaa ja koko työ näyttää aneemiselta, ohuelta ja rumalta. No, kaikkea pitää kokeilla! Mustan ja valkoisen yhdistelmä on näköjään oikein käytettynä muhkea ja mahtava ja tulen käyttämään sitä vastakin! No, itseasiassa seuraava työ samoilla väreillä on nyt tekeillä, ellei jo valmis...

Lapasten kirjoneuleosuuksista sananen. Ruutupiirrokset ovat olemassa sotkuisina muistiinpanoina ja joskus voisin ne tännekin tallentaa. Kuviot on piirretty itse tiedon valtatien kuvahakua hyödyksi käyttäen. Ranne alkaa nirkkoreunalla ja jo siinä kohtaa toisessa lapasessa onnistuin laskemaan kerrokset väärin. Myöhemmin eräässä kuviossa tapahtunut räikeähkö kerroslaskuvirhe varmisti sen että nämä laappaset jäävät itselleni.

Pianon (tai jonkun sellaisen värkin) koskettimet halusin ehdottomasti ranteeseen ja sain piirtää koskettimet ainakin kolmeen kertaan ennen kuin sain aikaan näihin lapasiin sopivat. Nuottejakin toki pitää musiikki-lapasissa olla, se oli itsestään selvä valinta. Nuoteistahan en ymmärrä mitään, ala-asteen nokkahuilu-harjoituksissakin huijasin osaavani nuotit, mutta oikeasti opettelin vain soitettavat kappaleet ulkoa ja kokeissa olin seuraavinani kirjasta nuotteja. Näin ollen en tosiaankaan tiedä mitä riitasointua lapasteni nuotit kenties soittavat.

Vasemman käden lapasessa majaileva tikku-ukko oli pakko tallentaa lapasiin, koska sen takia. Tikku-ukko liittyy tähän bändiin olennaisesti. Ja kyllä, tikkiksen toisen käden kuuluukin olla vähän pidempi kuin toisen. Sitten taas ei, tikkiksen vasemman jalan ei kuuluisi näyttää halvaantuneelta. Tein ukkelin silmukoita jäljentämällä ja kyseinen tekniikka vain ei ole minulla lapasessa vaikka yritys ei suinkaan ollut ensimmäinen.

Oikean käden lapasen kärkeen kirjaimet on tehty kirjoneulomalla ja tästä syystä lapaset ovat myös kämmenpuolelta keskenään erilaiset. Kirjoneuletta varten lankaa piti kuljettaa kämmenpuolella ja siksi oli keksittävä kuvio myös sille puolelle. Kirjaimet HR eivät kai tässä tapauksessa kaipaa selittelyjä? Lapasissa on aukkopeukalo, koska en ole vielä opetellut kiilapeukalon tekoa kirjoneulelapasiin.

Tämän kokeilun tuloksena sain aikaan mukavat lapaset, jotka sopivat käteeni erittäin hyvin ja joista on hyvä jatkaa tuotekehittelyä samassa aihepiirissä.

Lapaset ovat jo nähneet kolme keikkareissua, Espoo, Helsinki ja uudestaan Helsinki, narikasta käsin tietysti itse actionin. Keikoilta lähtiessä on kyllä useimmiten ollut niin kuuma, ettei ole tarvinnut lapasia iskeä käsiin ihan saman tien.

Mustavalkoinen sopii tämän kaltaisiin töihin hyvin, mutta voisiko muitakin värivaihtoehtoja harkita?

Tennarisukkia

Loppuvuodesta 2015 ja alkuvuodesta 2016 vierähti viikko jos toinenkin tennarisukkien parissa ja tässä niistä vähän koostetta. Kaikki sukat on tehty Rea Järvenpään Reaverse-ohjetta soveltaen. Ohjeen saa hankittua esimerkiksi Ravelrysta.

Suomi-tennarit

Koko n. 44

Lanka: Novita 7 veljestä

Puikot nro 4, koukut 3 ja 4

Sopivasti itsenäisyyspäivänä valmistui tämä Suomi-aiheinen pari. Kehittelin parin joululahjaksi henkilölle, jolle edellisenä vuonna annoin lahjaksi SaiPan väreissä olevat sukat. En ole aiemmin tehnyt miesten tennarisukkia ja sukka vaikutti valmiina aivan valtavalta. Lisäksi töpeksin vähän pohjan reunan kanssa ja siitä tuli aavistuksen korkeampi kuin olisi tarpeellista. Sukat ovat kuitenkin sopivat, kuten kuvasta näkyy. Varsissa on koristeena Suomen liput, jotka tein silmukoita jäljentämällä.

Kolmen parin tilaus

Koot (kuvassa vasemmalta oikealle) 41, 40 ja 37

Langat: Novita 7 veljestä ja Novita Isoveli

Puikot nro 4 ja 5, koukut 3, 3,5 ja 4

Kun joululahjat oli saatu pakettiin, oli jälleen aika ahkeroida tilaustennareita. Tilauksena oli kolme paria; lapselle mustat kokoa 37, naiselle turkoosit kokoa 40 ja miehelle mustat kokoa 41. Tein lapsen pariin sukkaosuuden Isoveli-langasta ja hyvin sopii sekin tennarimateriaaliksi. Mustaa on tosi tylsä neuloa, mutta sopiihan se hyvin tällaiseen sukkaan. Tekemistäni yksivärisistä tennarisukista turkoosi on toistaiseksi aivan ehdoton suosikkini. Kokeilen tennarisukkiin erilaisia koristeita ja alla on näkyvissä otos näiden kolmen parin kohdalle osuineista kokeiluista.

Nämä kolme paria muuttivat omistajaperheeseensä eilen ja kuulemma sukat sopivat hyvin ja ovat oikein pidettyjä. Se on  aina palkitsevaa kuulla! Eri kokoihin joutuu aina vähän hakemaan sopivaa pohjaa koukkuja ja kerrosten määrää vaihtelemalla, mutta onneksi vähitellen alkaa olla koossa melko hyvät muistiinpanot eri kokoihin tarvittavista tempuista.

Jägermeister-sukat

Koko n. 46

Puikot nro 3

Langat: vihreä: Gjestal Dis

valkoinen: Novita 7 veljestä, Regia Active

oranssi: Novita Nalle

vaaleanruskea: 7 veljestä, Regia Active

tummanruskea: Nalle

musta: 7 veljestä

vaaleanvihreä: 7 veljestä

Veljeni kysyi kesällä, onnistuisinko tekemään Jägermeister-kuvioiset sukat. Tiesin että kuvio on niin yksityiskohtainen ja iso, että se mahtuisi kunnolla vain villapaitaan. Päätin kuitenkin yrittää. Ensimmäisenä käännyin tietysti kaikkitietävän Googlen puoleen ja tiedustelin, löytyisikö jonkun muun Jägermeister-tekeleistä otoksia. Ei löytynyt yhtiäkään sukkia eikä paljon muutakaan. Loppujen lopuksi hyödyllisin löydös oli kuva virkatusta Jägermeister-pullosta. Piirtäessäni itselleni kirjoneuletta varten kuviota etiketistä, otin mallia virkatussa pullossa käytetystä yksinkertaistetusta kuviosta. 

Kuvittelin siis tekeväni kuvion kirjoneuleena. Tätä silmällä pitäen käytin muutaman tunnin aikaa pelkästään netin lankakaupoissa seikkaillen. Lopulta löysin kaikki tarvitsemani värit suunnilleen saman paksuisina. Lankalaatikko taisi saapua minulle heinäkuussa - ja marinoitui sen jälkeen lattialla muutaman kuukauden.

Kypsyteltyäni ajatusta sukista, totesin etten osaa tehdä sukkia kirjoneuleena, pahimmillaan samaan aikaan olisi ollut käytössä neljä tai viisi lankaa samalla kerroksella. Opettelin jäljentämään silmukoita mallitilkun avulla eikä jäljentäminen ollutkaan kovin hankalaa. Kun olin piirtänyt etiketin kuvion valmiiksi ties kuinka monetta kertaa, aloitin vihreän sukan. Neuloin sileän varren ja aloin sitten jäljentää siihen kuviota. Todella hidasta ja hankalaa puuhaa! Kuviota tehdessä tuli katsottua kokonaisuudessaan viime talvena tallentamani Ville Haapasalon Kaukasia 30 päivässä, sekä tuntikausia muita ohjelmia. Kuvion tekemiseen meni siis aikaa aivan tuhottomasti ja totesin etten tee toista sukkaa samalla tavoin. Silmukoita jäljentäessä olisi selvästikin parempi käyttää pohjalankaa paksumpia lankoja, joten kaivelin työn edetessä varastoistani sopivia jämiä.

Jägermeister-tekstiä oli mahdoton saada mahtumaan pieneen tilaan ja päädyinkin silmukoimaan vain sanan "Jäksy", sillä niinhän tätä kitkerää juomaa usein kutsutaan. Silmukoiden jäljentäminen ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin mallitilkun kanssa tuntui ja työn jäljestä sen ikävä kyllä huomaa. Vihreän sukan varsi on todella jäykkä, enkä usko sen tuntuvan mukavalta jalassa. Viimeiseksi neuloin sukan terän valmiiksi.

Päätin tehdä vihreälle sukalle pariksi oranssin ja silmukoita jäljentäen taikoa siihen oikeanlaisen Jägermeister-tekstin. Löysin jälleen itseni tuijottelemasta Jäksy-pulloa ja piirtämästä noita koukeroisia kirjaimia. Harvemmin on viinapullo näin tärkeässä roolissa käsitöitä tehdessäni... Tein tähänkin sukkaan ensin varren ja siihen tekstin, sitten vasta terän. Halusin tietysti tehdä sukkien varsista yhtä pitkät, joten tekstin piti mahtua pienehköön tilaan. Kuten kuvasta näkyy, ovat kirjaimet osin aivan liian lähellä toisiaan ja teksti puuroinen. Aion kyllä ehdottomasti hyödyntää silmukoiden jäljentämistä muissakin töissä, mutta harjoitustahan se vaatii.

Näistä tuli todelliset tuhannen virheen eriparisukat. Jos tekisin samanlaiset sukat uudelleen, muuttaisin monta asiaa. No, onpahan kokeiltu. En muista että olisin mihinkään muihin sukkiin käyttänyt näin paljon aikaa. 

Valmiit sukat menivät veljelleni synttärilahjaksi muutama päivä sitten. Lahjaan kuului tietysti pullo Jäksyä ja kyseisen nesteen nauttimiseen tarkoitettu lasinen astia. Kun kysyin veljeltä kesällä, olisiko tällaisten sukkien tarkoitus olla jalassa pidettävät, vastaus oli "Jos niistä tulee sen näköset et niitä kehtaa käyttää... Ja jos niistä iha helvetin hienot tulee ni pitää laittaa seinälle..." Itse tuskin kelpuuttaisin näitä kumpaankaan tarkoitukseen.