torstai 31. joulukuuta 2015

Joulukortit


Langat: Nako Moonlight, Red Heart Soft, Novita Säde, Novita Hile ja muutamia tuntemattomia jämiä.

Nyt ovat kaikki tämän vuoden joulukortit oletettavasti löytäneet perille. Teen yleensä joulukortit itse ja jos en tee, en lähetä kortteja ollenkaan. Tänä vuonna päätin virkata talvisia kuvioita ja käyttää niitä korteissa. Löysin jämälangoistani sopivia, kiiltäviä laatuja tähän projektiin. Erilaisista langoista ja niiden yhdistelmistä sai kivoja tähtiä ja lumihiutaleita aikaiseksi.


Kokeilin ensimmäistä kertaa tärkkäämistä, sillä ajattelin kuvioiden siten oikenevan ja pysyvän kauniimmin muodossaan. Keittelin vettä, liuotin veteen sokeria ja kylvetin kuviot seoksessa. Kiinnitin tekeleet nuppineuloilla entisen tuolin istuinosaan. Vuorokautta myöhemmin askartelin kortit, vaikka kuviot eivät olleet kovettuneet, eivätkä liimaantuneet kunnolla kartonkiin. Onneksi tarvitsin vain kahdeksan korttia!

Paria viikkoa myöhemmin näin yhden korteista vastaanottajallaan ja totesin kuvioiden kovettuneen hyvin. Opinpahan siis sen, että ainakin sokerilla tärkätessä kuivumiseen ja kovettumiseen täytyy varata aikaa enemmän kuin yksi vuorokausi. Opin toki myös tiskaamaan sokerista tahmeita nuppineuloja! Sokerilla operoiminen on sen verran sotkuista puuhaa, että seuraavalla kerralla kun tekee mieli tärkätä jotain, kokeilen liimaa!

Jos ei ota huomioon sokeritahroja ja hankaluuksia liimaamisessa, olen kortteihin melko tyytyväinen.  Luulenpa muuten että voisin jatkojalostaa näitä kuvioita esimerkiksi kuusenkoristeita väsäämällä.




tiistai 22. joulukuuta 2015

Jägermeister-sukat


Koko n. 46
Puikot nro 3
Langat: vihreä: Gjestal Dis
valkoinen: Novita 7 veljestä, Regia Active
oranssi: Novita Nalle
vaaleanruskea: 7 veljestä, Regia Active
tummanruskea: Nalle
musta: 7 veljestä
vaaleanvihreä: 7 veljestä

Veljeni kysyi kesällä, onnistuisinko tekemään Jägermeister-kuvioiset sukat. Tiesin että kuvio on niin yksityiskohtainen ja iso, että se mahtuisi kunnolla vain villapaitaan. Päätin kuitenkin yrittää. Ensimmäisenä käännyin tietysti kaikkitietävän Googlen puoleen ja tiedustelin, löytyisikö jonkun muun Jägermeister-tekeleistä otoksia. Ei löytynyt yhtiäkään sukkia eikä paljon muutakaan. Loppujen lopuksi hyödyllisin löydös oli kuva virkatusta Jägermeister-pullosta. Piirtäessäni itselleni kirjoneuletta varten kuviota etiketistä, otin mallia virkatussa pullossa käytetystä yksinkertaistetusta kuviosta. 

Kuvittelin siis tekeväni kuvion kirjoneuleena. Tätä silmällä pitäen käytin muutaman tunnin aikaa pelkästään netin lankakaupoissa seikkaillen. Lopulta löysin kaikki tarvitsemani värit suunnilleen saman paksuisina. Lankalaatikko taisi saapua minulle heinäkuussa - ja marinoitui sen jälkeen lattialla muutaman kuukauden.

Kypsyteltyäni ajatusta sukista, totesin etten osaa tehdä sukkia kirjoneuleena, pahimmillaan samaan aikaan olisi ollut käytössä neljä tai viisi lankaa samalla kerroksella. Opettelin jäljentämään silmukoita mallitilkun avulla eikä jäljentäminen ollutkaan kovin hankalaa. Kun olin piirtänyt etiketin kuvion valmiiksi ties kuinka monetta kertaa, aloitin vihreän sukan. Neuloin sileän varren ja aloin sitten jäljentää siihen kuviota. Todella hidasta ja hankalaa puuhaa! Kuviota tehdessä tuli katsottua kokonaisuudessaan viime talvena tallentamani Ville Haapasalon Kaukasia 30 päivässä, sekä tuntikausia muita ohjelmia. Kuvion tekemiseen meni siis aikaa aivan tuhottomasti ja totesin etten tee toista sukkaa samalla tavoin. Silmukoita jäljentäessä olisi selvästikin parempi käyttää pohjalankaa paksumpia lankoja, joten kaivelin työn edetessä varastoistani sopivia jämiä.

Jägermeister-tekstiä oli mahdoton saada mahtumaan pieneen tilaan ja päädyinkin silmukoimaan vain sanan "Jäksy", sillä niinhän tätä kitkerää juomaa usein kutsutaan. Silmukoiden jäljentäminen ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin mallitilkun kanssa tuntui ja työn jäljestä sen ikävä kyllä huomaa. Vihreän sukan varsi on todella jäykkä, enkä usko sen tuntuvan mukavalta jalassa. Viimeiseksi neuloin sukan terän valmiiksi.


Päätin tehdä vihreälle sukalle pariksi oranssin ja silmukoita jäljentäen taikoa siihen oikeanlaisen Jägermeister-tekstin. Löysin jälleen itseni tuijottelemasta Jäksy-pulloa ja piirtämästä noita koukeroisia kirjaimia. Harvemmin on viinapullo näin tärkeässä roolissa käsitöitä tehdessäni... Tein tähänkin sukkaan ensin varren ja siihen tekstin, sitten vasta terän. Halusin tietysti tehdä sukkien varsista yhtä pitkät, joten tekstin piti mahtua pienehköön tilaan. Kuten kuvasta näkyy, ovat kirjaimet osin aivan liian lähellä toisiaan ja teksti puuroinen. Aion kyllä ehdottomasti hyödyntää silmukoiden jäljentämistä muissakin töissä, mutta harjoitustahan se vaatii.


Näistä tuli todelliset tuhannen virheen eriparisukat. Jos tekisin samanlaiset sukat uudelleen, muuttaisin monta asiaa. No, onpahan kokeiltu. En muista että olisin mihinkään muihin sukkiin käyttänyt näin paljon aikaa. 

Valmiit sukat menivät veljelleni synttärilahjaksi muutama päivä sitten. Lahjaan kuului tietysti pullo Jäksyä ja kyseisen nesteen nauttimiseen tarkoitettu lasinen astia. Kun kysyin veljeltä kesällä, olisiko tällaisten sukkien tarkoitus olla jalassa pidettävät, vastaus oli "Jos niistä tulee sen näköset et niitä kehtaa käyttää... Ja jos niistä iha helvetin hienot tulee ni pitää laittaa seinälle..." Itse tuskin kelpuuttaisin näitä kumpaankaan tarkoitukseen.


tiistai 15. joulukuuta 2015

Kirjoneulesukat hyväntekeväisyyteen


Koko n. 38
Langat: Novitan Pirta, Tivoli ja Seitsemän Veljestä
Puikot nro 4

Tarinoinpahan vähän näistä sukista, vaikkeivät olekaan ihan vastikään valmistuneet. Opettelin viime talvena neulomaan kirjoneuletta ja nämä ovat toiset kirjoneulesukkani. Käytin näihin jämälankoja ja mallikuvio on sovellettu erilaisista netistä löytämistäni kuvista. Näistä piti tulla harjoitustöpeksintäsukat, jotka pidän itse, mutta tulos olikin parempi kuin odotin. Muutaman kuukauden sukat viruivat valmiiden töiden laatikossa, ennen kuin käyttöä löytyi. Olen usein ajatellut että voisin lahjoittaa töitäni hyväntekeväisyyteen, mutta jotenkin se on aina jäänyt. Kenties olen odottanut kohdetta, joka tuntuisi juuri oikealta.

Eräänä iltana viime kuussa näin Facebookin Voihan Villasukka! -ryhmässä jaetun KKY:n kaupan mainoksen. KKY, eli Kodittomien koirien ystävät, aikoi järjestää villasukkahuutokaupan. Kodittomien koirien ystävät ry on vuonna 2007 perustettu, Romaniassa toimiva eläinsuojeluyhdistys.

”Haluatko vaikuttaa konkreettisesti siihen, että Romanian koirille turvataan talvellakin riittävän hyvät oltavat Save the Dogsin ja Mihaela Baisanin tarhoilla? Nyt voit tehdä sen käsitöillä! Kodittomien koirien ystävät etsii villasukkien tekijöitä - niitä joilla pysyy langat puikoissa ja puikot hyppysissä.

Lähetä meille villainen luomuksesi ja KKY laittaa pystyyn huutokaupan Facebook-sivuillaan. Lähetä meille yksityisviesti Facebookin kautta ja saat postiosoitteen, johon villasukat voi lähettää. Yhdistys kuvaa tuotteen ja tekee villasukista talven lämmittävimmän villasukkahuutokauppa-albumin. Kuvan yhteyteen kirjoitetaan myös lahjoittajan nimi.

Huutokauppa käynnistetään heti, kun kokoon on saatu kymmenen villasukkaparia. Jos kampanja pystytään toteuttamaan, se starttaa nimellä "Villasukilla parempi talvi Romanian koirille".

 Eläinten ystävänä tämä kohde tuntui minusta juuri oikealta ja päätin heti lahjoittaa jotain. Valitsin muutamien valmiiden sukkien joukosta nämä sukat. Askartelin mukaan vielä pienen koirahahmon, johon kirjoitin sukkien kokotiedot, pesuohjeet ym.

Huutokauppa järjestettiin KKY:n Facebook-sivuilla ja hienoja kaupattavia tuotteita kertyi noin sata, erikokoisista villasukista pipoihin, säärystimiin ja lasten neuleisiin. Todella hienoa! Huutokauppa päättyi 6.12. Sukkani keräsivät 55 euroa! Olen summaan oikein tyytyväinen, en olisi mitenkään saanut sitä kasaan itsekseni myymällä. Toivottavasti KKY järjestää uuden huutokaupan vaikka jo heti keväällä. Sitä varten voisin neuloa eläinaiheisia töitä. Toivottavasti ilmaantuu lisääkin eläimiin liittyviä tilaisuuksia, joissa voin hyödyntää käsityöharrastustani.

Toivottavasti sukat ovat saajalleen mieleiset ja lämmittävät hänen talveaan!


maanantai 7. joulukuuta 2015

Tilaustennareita

Heinäkuussa koitti viimein päivä, jolloin hankin Ravelrysta Rea Järvenpään Reaverse-ohjeen. Ensimmäiset tein itselleni ja julkaisin niistä kuvan Facen käsityöt-kansiossani. Siitä se sitten lähti. Tennarisukkia on tilattu useampia pareja ja olen soveltanut eri kokoihin Reaverse-ohjetta. Tässä on kooste muutamista tilauksesta väsäämistäni tennarisukista, viimeisimmät lähetetty tilaajalle äskettäin. Koot vaihtelevat vastasyntyneen koosta naisten kokoihin.

Vaaleanpunaiset tennarit



Koko n. 37
Langat: Novita Isoveli (vaaleanpunainen) ja Novita Seitsemän Veljestä
Puikot nro 4 ja 5, virkkuukoukut 3 ja 3,5
Muut tarvikkeet: vaaleanpunaisia paljetteja

Tilaajan väritoiveena oli vaaleanpunainen ja tämä Isoveljen sävy huuteli minulle kovaan ääneen kaupan hyllystä. Lankaa meni lähes tasan yksi kerä kahteen sukkaan. Nauhakujat on tehty kotoa löytyneellä vanhalla Seiskaveikan jämällä, joka on lähes samaa sävyä kuin sukissa käyttämäni lanka.

En ollut ennen tätä paria tehnyt tennarisukkiin tuota pyörylämerkkiä, mutta nyt päätin kokeilla. Kätköistäni löytyi vaaleanpunaisia paljetteja, joten ompelin niitä virkattuun merkkiin. Ihan hauskan näköinen - kunhan katsoo tarpeeksi kaukaa. Näin läheltä katsottuna vaikutelma ei ole kovin siisti, kun ompelulangat näkyvät.


Postimaksut ovat mielestäni nykyään älyttömät ja käsitöiden lähettäjänä kupoliin ottaa maksikirjeen poistuminen. Täytin sukat muovipusseilla ja lähetin pienessä laatikossa. Postikulut pakkauksineen 9,90€! Mitenköhän on, saisiko tennarisukat litistettyä tavalliseen kirjeeseen?



Turkoosit tennarit

Koko n. 38
Langat: Novita Seitsemän Veljestä
Puikot nro 4, virkkuukoukut 3 ja 3,5

Ilahduin tilaajan värivalinnasta kovasti paljon, sillä turkoosi on lempivärejäni. Näitä tennareita tehdessäni tajusin miksi aiemmissa pareissa kärkiosasta tuli ruman viisto. Tiukkaa käsialaa on tästä asiasta syyttäminen. Pohjan reunakerroksia virkatessani reuna kiristyi etuosasta liikaa, jolloin se ommellessa nousi liikaa sukan kärjen päälle. Nyt lisäsin reilusti silmukoita reunan ekalla kerroksella varsinkin kärjen kohdalle ja lopputulos on parempi. 

Lähetin nämä tennarit suuressa kirjekuoressa ja harmitti kyllä liiskata sukat pieneen tilaan, varsinkin kun tiesin ettei lähetys kuitenkaan mene kirjeenä eteenpäin. No, sainpahan hyödyntää Postin joulupakettitarjousta.


Tennarit äidille ja tyttärelle



Koot: n. 22 ja 39
Langat: Adelia Zena (oranssi) ja Novita Seitsemän Veljestä, lisäksi jokin ohut valkoinen akryylilanka lapsen sukkien nauhoissa
Puikot nro 3 ja 4 , virkkuukoukut 3 ja 3,5

Pomoni tilasi tennarisukat lahjaksi tyttärelleen ja tyttärentyttärelleen. Ideana oli tehdä yhteensopivat sukat. Pehmoinen ja inspiroivan värinen lanka suorastaan kiljui päästä puikoille. Lapsen sukkien pohjan kanssa oli vähän säätämistä, mutta oikea silmukkamäärä löytyi kokeilemalla kuitenkin.

Koska olen katsellut määrättömästi kuvia erilaisista tennarisukista, väitän tunnistavani sellaiset jo kaukaa. Kaikki eivät kuitenkaan välttämättä heti huomaa näitä tekeleitä langasta tehdyiksi. Eräs herra nimittäin kommentoi etäämpää pikkutennarin nähtyään "Kato, talvilenkkari!" 




Vauvan tennarit SaiPan väreissä



Koko vastasyntyneen, pohjan pituus n. 10cm
Langat: Schachenmayr Bravo (keltainen) ja Novita Seitsemän Veljestä
Puikot: 3 ja 4, virkkuukoukut 3 ja 3,5

Tilauksena vastasyntyneelle sopivat tennarit ja väritoiveena SaiPa. Langat löytyivät sattumalta kotoa eikä tarvinnut edes kaivatua kovin syvälle jämälankakasoihin. Koon arvioiminen olikin sitten hankalampaa. Eihän minulla ollut juuri mitään käsitystä vauvojen jalkojen koosta. Suoritin erittäin tieteellisin menetelmin tiedonkeruuta eräillä keskustelupalstoilla ja analysoin objektiivisesti - eli laskin karkean keskiarvon löytämistäni numeroista. Tuloksen johdosta päätin tehdä noin 10 sentin mittaisen pohjan.

Nämä ovat pienimmät tekemäni tennarit ja sorminäppäryys oli todella koetuksella! Ennen kokoamisvaihetta homma vielä sujui, mutta sitten... Miniatyyrikokoisten osien ompeleminen jättiläisen sormilla oli hidasta ja hankalaa. Tennarisukkien teossa ompeleminen on aina se vaihe kun jupisen "Ei enää ikinä!" luvattoman usein, eikä tämä kerta ollut poikkeus.




Valmiiksi tulivat vauvatennaritkin. Toivottavasti eivät ole liian pienet tai niin suuret että sopivat pikkuherran jalkaan vasta ensi kesän helteillä.