maanantai 25. joulukuuta 2017

Kiroilevat siilit



Joululahjojen ideointi on aina yhtä mielenkiintoista ja samalla ärsyttävää. Sitten jos ja kun on hyviä tai vähemmän hyviä ideoita, ei tahdo aika riittää. Sain kyllä ajoissa idean Kiroileva siili -sukkiin, mutta toteutus jäi tilaustöiden takia viimetinkaan. Viimeinen sukka oli valmis aatonaattona kello 23.51. Sainpa kuitenkin paketoitua äidille ja hänen miehelleen sukat kuusen alle. Ja onhan sitä monesti viimeistä lahjaa väsätty aattonakin!

Kiroilevan siilin kaavio löytyy helposti googlaamalla, taisin käyttämäni kaavion löytää Pinterestistä. Tekstit piirtelin itse sopivan horjuviksi. Sekä siilit että siilien rähinät on kirjottu sukkiin ristipistoin. Kirjonnat on kaikki tehty seiskaveikan mustalla langalla.


Naisen punaiset sukat

Koko: n. 38
Langat: Novita 7 veljestä, Ören Bayan Sweet Baby
Puikot nro 3,5

Arvasin että äiti saa hajotettua edelliset vauvalangasta tekemäni nukkumistossut sopivasti ennen joulua. Ajattelin käyttää tähteeksi jääneen vauvalangan uusiin sukkiin. Koska lanka ei yksin olisi riittänyt, terään valikoitui toiseksi langaksi Novitan 7 veljestä Polaris. Molemmilla langoilla on neulottu aina kolme kerrosta kerrallaan. Tuossa Karnaluksista löydetyssä vauvalangassa on pitkä väriraportti, enkä aikonut täsmätä värejä, mutta vahingossa sukista tuli melkein saman väriset.

Sukkien suun resori on muurahaisenpolkua 60 silmukalla. Resorista tuli sopivan löysä, kuten äiteen yösukissa kai on hyvä olla, jotta sukat saa tarvittaessa helpommin pois jalasta. Sileän neuleen osuudessa on 58 silmukkaa ja alemmassa, 2 kiertäen oikein, 2 nurin -resorissa,  56. Terään jäi kiilakavennusten jälkeen 52 silmukkaa. Kantapää on ristiinvahvennettu ja kärjessä leveä nauhakavennus. Näiden sukkien siili uhoaa tekstillä "ÄRR!!" Voisihan tekstistä paremminkin selvää saada.

Ehkä nämä sukat kestävät äitienpäivään asti? Tai ehkä äiti hiihtelee ne puhki lautalattialla jo ennen sitä? Kyllä, armoton kulutuskulttuuri vallitsee...


Miehen turkoosit sukat

Koko: n. 44
Langat: Novita 7 veljestä 
Puikot: nro 3,5

Näistä miehekkäämmistä versioista en tehnyt yösukkia. Varren ylemmässä kierrejoustin-resorissa on 60 silmukkaa ja alemmassa 63. Varren sileä neule on tehty 64 silmukalla. Terässä on kiilakavennusten jälkeen 60 silmukkaa. Kantapää on vahvennettu ja kärjessä leveä nauhakavennus.

Sukkien turkoosi on 7 veljestä ja terän toinen, kirjava lanka, 7 veljeksen Polarista. Myös näissä sukissa kummallakin värillä on neulottu kolme kerrosta vuorollaan. Tämän siilin sanomana on epäselväksi kirjottu "MURR!!"

Siilit saavat nyt rähistä toisilleen.


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Unikkolapaset


Koko: naisen
Langat: Novita Nalle ja jokin vaaleansininen jämä
Puikot nro 3

Suomen sadan itsenäisen vuoden kunniaksi halusin tehdä itsenäisyyspäivään mennessä jotain enemmän tai vähemmän asiaan liittyvää. Nykyisen lapasvillitykseni takia valitsin tumput. Värien valinta oli helppoa, itsestäänselvää, etten sanoisi.

Suoranaiseksi Marimekko-faniksi en tunnustaudu, mutta pidän monista heidän malleistaan, varsinkin unikosta. Unikkoa löytyy minulta meikkipusseista, verhoista, pöytätabletista ja vanhasta mekosta - ja päätin että kohta sitä löytyy myös lapasista.

Koska Marimekon unikot eivät ole tasamuotoisia vaan viehättävän muotopuolia, arvelin että minäkin osaisin vajavaisesta piirustustaidostani huolimatta piirtää unikkojen summittaiset kaaviot. No, ensimmäiset tuherrokset muistuttivat lähinnä hillosilmäisiä tähtitorttuja ja seuraavat musteläiskätestin läiskiä. Käytin välillä apuna piirtämiseen ja kirjomiseen Kun äiti kelaa -blogin Marisukkien unikkokaavioita.

Unikot on kirjottu lapasiin ristipistoin. Koska lapasen sisäpuoli jää väkisin vähän kovaksi ristipistojen takia, päätin tehdä tuplalapaset. Päällimmäiset lapaset on siis tarkoituksella neulottu vähän isommiksi, niin jäi myös tilaa kirjonnalle ja aluslapaselle. Päällislapasessa on silmukoita 58 ja peukalossa 24. Aluslapasissa on silmukoita 52, peukalossa 21. Alle tulevissa lapasissa on vähän pidempi varsi, jotta sininen reunus näkyy päällislapasen alta. Kaikki langat, paitsi unikkojen keskustoissa käytetty vaaleansininen, ovat Nallea. 


Neulomisen kannalta nämä lapaset olivat hyvinkin tylsät tehdä, nirkkoreunan jälkeen pelkkää sileää, aukkopeukalo ja leveä nauhakavennus. Kovin käytännölliset nämä tumput eivät myöskään ole, mutta sehän ei ollutkaan pääasia. Värit olivat olennaiset ja niihin olen tyytyväinen. Halusin ehdottomasti kuvata nämä lapaset ulkona. Taustana ja rekvisiittana toimii itäsuomalainen metsähtävä maisema.


Erinomaista itsenäisyyspäivää!


lauantai 18. marraskuuta 2017

Tulppaanilapaset


Koko: naiselle
Langat: Novita 7 veljestä + muutama jämä samaa paksuutta
Koukku ja puikot nro 3,5

Tein kerran sukat, joiden varret toteutin tulppaanivirkkauksena. (Ne sukat ovat muuten jo hetken odottaneet vuoroaan tulla ikuistetuksi tänne.) Arvelin samojen tulppaanien sopivan myös lapasen varteen. Tulppaanivirkkauksen ohje löytyy ainakin hakusanalla "tulip crochet chart". Ohje on tasona virkattavaksi, mutta se on helppo muuntaa pyöröksikin.

Koska virkattu varsi ei pahemmin jousta, käytin aika reipasta silmukkamäärää; 45 silmukkaan mahtuu 15 tulppaania. Virkkauksen reunasta on poimittu 44 silmukkaa 2 oikein 2 nurin -joustimeen. 44 silmukalla jatkoinkin ja äänestin keskenäni jatkoon intialaisen peukalokiilan ja leveän nauhakavennuksen.

Halusin tulppaanin myös lapasen kämmenosaan. Etsin ja löysin tuhat ja yksi ihanaa tulppaanikuvaa ja lopulta yhdestä tulppaanikimpun sisältävästä ristipistokuvasta piirtelin itselleni sopivan kokoisen ja näköisen kukan. Kirjoessa en kylläkään noudattanut piirrosta ihan orjallisesti...


Koska en saa silmää miellyttävää jälkeä aikaan silmukoita jäljentämällä, päätin kokeilla tulppaanien kirjomiseen ristipistoja ja pääsinkin mielestäni parempaam lopputulokseen. Kuvion kohta on paksumpi kuin silmukoita jäljentämällä tehty, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Kaikki kukissa käytetyt langat löytyivät jämälankakopasta. Voin kuvitella, että perinteisemmän näköinen punainen tulppaani on monien mieleen, itse pidän sinisestä enemmän. Sininen horsma on myös siistimpi, koska se on tehty punaisen jälkeen ja työnjälki parani harjoittelemalla.


Tumppujen valmistuttua totesin että lapasten kämmen ja varsi ovat vähän kuin eri paria. Varsi saisi olla elegantimpi, mutta tehty mikä tehty. Ehkä värien käyttöä voisi joskus vähän harkita.

Lahjoitin nämä lapaset säänkestävine tulppaaneineen KKY:n huutokauppaan, jonka tuotot menevät kodittomien koirien hyväksi Romaniaan. On kivaa kun voi harrastuksellaan auttaakin ja kaikkein mieluiten autan eläimiä.


maanantai 23. lokakuuta 2017

Happoradio-lapaset I



Koko: naisen
Langat: Novita 7 veljestä
Puikot nro 3,5

Elämässäni on muutamia intohimoja. Käsityöt ja musiikki, kaksi mainitakseni. Niiden yhdistäminen oli sangen hauskaa. Happoradio-lapasia olen mietiskellyt pitkään ja yhdet aloitinkin jokunen vuosi sitten, mutta silloin eivät vielä taitoni riittäneet. Happoradio-fiksaatiooni kummemmin uppoutumatta voin todeta fanittaneeni heitä jo yli 7 vuotta ja nähneeni tähän mennessä 47 keikkaa 6,5 vuoden aikana. Loppua ei näy.

Nyt kirjoneuleosaamiseni on suhteellisen kohdillaan ja koitti aika uudestaan perehtyä bändi-aiheisiin tekeleisiin. Musta ja valkoinen olivat tässä tapauksessa luontevin valinta. Olen aina vierastanut mustan ja valkoisen yhdistelmää, koska olen nähnyt kammottavia kirjoneuletöitä (anteeksi nyt vaan...) joissa musta kuultaa valkoisen takaa ja koko työ näyttää aneemiselta, ohuelta ja rumalta. No, kaikkea pitää kokeilla! Mustan ja valkoisen yhdistelmä on näköjään oikein käytettynä muhkea ja mahtava ja tulen käyttämään sitä vastakin! No, itseasiassa seuraava työ samoilla väreillä on nyt tekeillä, ellei jo valmis...


Lapasten kirjoneuleosuuksista sananen. Ruutupiirrokset ovat olemassa sotkuisina muistiinpanoina ja joskus voisin ne tännekin tallentaa. Kuviot on piirretty itse tiedon valtatien kuvahakua hyödyksi käyttäen. Ranne alkaa nirkkoreunalla ja jo siinä kohtaa toisessa lapasessa onnistuin laskemaan kerrokset väärin. Myöhemmin eräässä kuviossa tapahtunut räikeähkö kerroslaskuvirhe varmisti sen että nämä laappaset jäävät itselleni.

Pianon (tai jonkun sellaisen värkin) koskettimet halusin ehdottomasti ranteeseen ja sain piirtää koskettimet ainakin kolmeen kertaan ennen kuin sain aikaan näihin lapasiin sopivat. Nuottejakin toki pitää musiikki-lapasissa olla, se oli itsestään selvä valinta. Nuoteistahan en ymmärrä mitään, ala-asteen nokkahuilu-harjoituksissakin huijasin osaavani nuotit, mutta oikeasti opettelin vain soitettavat kappaleet ulkoa ja kokeissa olin seuraavinani kirjasta nuotteja. Näin ollen en tosiaankaan tiedä mitä riitasointua lapasteni nuotit kenties soittavat.

Vasemman käden lapasessa majaileva tikku-ukko oli pakko tallentaa lapasiin, koska sen takia. Tikku-ukko liittyy tähän bändiin olennaisesti. Ja kyllä, tikkiksen toisen käden kuuluukin olla vähän pidempi kuin toisen. Sitten taas ei, tikkiksen vasemman jalan ei kuuluisi näyttää halvaantuneelta. Tein ukkelin silmukoita jäljentämällä ja kyseinen tekniikka vain ei ole minulla lapasessa vaikka yritys ei suinkaan ollut ensimmäinen.

Oikean käden lapasen kärkeen kirjaimet on tehty kirjoneulomalla ja tästä syystä lapaset ovat myös kämmenpuolelta keskenään erilaiset. Kirjoneuletta varten lankaa piti kuljettaa kämmenpuolella ja siksi oli keksittävä kuvio myös sille puolelle. Kirjaimet HR eivät kai tässä tapauksessa kaipaa selittelyjä? Lapasissa on aukkopeukalo, koska en ole vielä opetellut kiilapeukalon tekoa kirjoneulelapasiin.


Tämän kokeilun tuloksena sain aikaan mukavat lapaset, jotka sopivat käteeni erittäin hyvin ja joista on hyvä jatkaa tuotekehittelyä samassa aihepiirissä.

Lapaset ovat jo nähneet kolme keikkareissua, Espoo, Helsinki ja uudestaan Helsinki, narikasta käsin tietysti itse actionin. Keikoilta lähtiessä on kyllä useimmiten ollut niin kuuma, ettei ole tarvinnut lapasia iskeä käsiin ihan saman tien.

Mustavalkoinen sopii tämän kaltaisiin töihin hyvin, mutta voisiko muitakin värivaihtoehtoja harkita?


Ponchopaita


Koko: xxl
Lanka: Novita Cotton Soft Color
Koukku nro 3,5

Äiti on jo jonkin aikaa ollut vailla "ponkkoa" ja minä kaipaillut ohjetta ja inspiraatiota sellaisen tekemiseen. Novitan kesä 2017 -lehdessä tuli vastaan kivan näköinen ohje (nro 18) ja se kelpasi myös vaatteen vastaanottajalle sillä ehdolla että hän saa valita värin itse. Väriksi valikoitui ei niin kovin yllättäen lilan ja valkoisen kirjava Cotton Soft Color. Malli on todella helppo ja pitkä haarapylväs saa aikaan näyttävän ja ilmavan lopputuloksen. Cotton Soft on mukavan tuntuista lankaa virkata.

Koska mielikuvani ponchosta on ollut (ja on oikeastaan edelleen) värikäs, kolmiomainen, hihattoman telttamainen vaate, ei tämä mielestäni ole täysiverinen poncho. Siksi nimesin sen nyt ponchopaidaksi.


Etu- ja takakappaleet on virkattu erillisinä ja ohjeen vastaisesti ommeltu yhteen. Ohjeen mukaan kappaleet olisi kiinnitetty toisiinsa vain napeilla, mutta mielestäni se on hieman epävarma kiinnitystapa liikkuvaista elämää viettävälle ja päädyimme varmempiin, ommeltuihin saumoihin. Koska vaatetta oli hyvä sovittaa äidin päälle ennen kappaleiden yhdistämistä (ja ehkä myös koska inhoan ompelemista), ompelu tapahtui vaatteen omistajan itsensä toimesta. Tämä tehtiin juuri ennen Heinolan kesäteatterin näytöksen alkua seurueemme kolmannen jäsenen ollessa varma ettemme koskaan ehdi teatteriin.

Pistoja hieman pidentämällä ehdimme hyvinkin näytökseen ja esityksen jälkeen suuntana oli Lahti. Kauppatorilla lymysi niin sopivan värinen kukkapuska, että oli pakko pitää pienet muotikuvaukset.


Ilmeisesti tämä vaatekappale on käyttökelpoinen, koska se on Heinolan kesäteatterin ja Lahden keskustan lisäksi nähty seikkailemassa ainakin Mikkelin Naisvuoren näkötornissa ja kesäteatterissa, raahautumassa Heinolan vesitornin kukkulalle, siemailemassa virvokkeita eräissä Heinolan ravitsemusliikkeissä ja nauttimassa korkeakulttuurista Espoon Sellosalissa. 

torstai 14. syyskuuta 2017

Lost in Time -huivi


Koko: n. 150 x 65cm
Langat: Novita Ajaton (violetti, vihreä, sininen), Novita Nalle (musta) ja jokin pinkki akryylilanka
Koukku nro 3,5

Johanna Lindahlin Lost in Time -huivi on ollut kokeiltavien listallani jo jonkin aikaa, niin herkullisia kuvia on siitä tullut vastaan. Olin ajatellut tuhota huiviin sain-melkein-ilmaiseksi-pakko-hamstrata -keriä, eli Novita Ajaton -akryylilankoja. Olohuoneen päydällä käden ulottuvilla lojui edellisen projektin jäljiltä hehkuvan pinkki kerä, akryylilanka jonka ostin Pietarista pelkästään värin takia. Se ja mustan Nallen vajaa kerä hyppäsivät myös työhön. Aluksi huivintekele näytti turhan kirjavalta, mutta valmiina alkoi miellyttää värejä janoavia silmiäni.

Suomenkielinen ohje löytyy Mijo Crochet -blogista alareunaan rullailemalla. Ohje on tosi selkeä ja seikkaperäinen. Sen verran peukaloin ohjetta, että virkkasin kuviokerrosten välissä parin kerroksen verran lisää pylväitä ja kiinteitä silmukoita. Kulmien tupsut jätin ainakin toistaiseksi pois, mutta saatan lisätä ne joskus myöhemmin.


Huono kuva, mutta tykkään pitää huivia niin että päät on piilotettu ja kiinnitetty yhteen hiuslenkillä. Näin huivi pysyy hyvin kaulassa vauhdikkaammassakin menossa.


Vastahakoinen kuvausapulaiseni ei voi katsoa kameraan, ei millään. 

torstai 31. elokuuta 2017

Tossukat


Koko: n. 38
Lanka: Ören Bayan Sweet Baby
Puikot ja koukku nro 3,5

Olen nähnyt ensimmäiset kuvat kassitossuista jo vuosia sitten ja ne ovat keikkuneet kokeiltavien listallani pitkään. Tänä kesänä tein ensimmäiset ja ehdin kuluttaa ne itse puhki ennen kuvien ottamista. Äiti pyysi samanlaiset kesäisiksi yösukiksi. Ohje näihin kassitossuihin, eli etuperin-takaperin -tossuihin, löytyy Punomon sivulta. Nopeat ja helpot tehdä ja ihan mukavat jalassa. Koristelemalla tossut saa vähän näyttävämmiksi. Ruusut on virkattu ja lanka on vanhasta jämänötteröstä, joka piileskeli pikkukerien kopassa.

Tossujen lanka on turkkilaista vauvalankaa, 100% akryyliä. Äiti poimi sen kyytiin Karnaluksista lähinnä pehmeyden ja värin takia. Langassa on pitkä ja liukuva väriraportti, joten tossut ovat aivan eriparia.

Jossain vaiheessa kesää äiti sanoi että yrittää käyttää näitä tossuja vain nukkuessa ja kävellä niillä mahdollisimman vähän ja kevyesti, jotta ne kestäisivät ehjinä. Totesin että voi ihan rauhassa lampsia niissä vaikka pihakivillä, koska jalkapohjan alkaessa paistaa saan hyvän syyn tehdä uudet. Lankaa on vielä jäljellä hyvinkin toiseen tossupariin.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Valkoiset pitsisukat


Koko: n. 38
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot nro 3,5

Facebook vie usein aikaa turhan räpeltämisen ja vakoilun muodossa. Parasta antia facessa ovat erilaiset käsityö-ryhmät ja niistä saatu inspiraatio. Jossakin ryhmässä törmäsin jonkun jakamaan linkkiin, joka johdatti Knitting Stitch Patterns -facesivulle. Sieltä etenin myös heidän varsinaiselle nettisivustolleen. Näistä kahdesta kohteesta löytyy kymmenittäin erilaisia neulepintoja ohjeineen, varsinaiset aarresammiot kyseessä siis! On pitsiä ja palmikkoa, on siksakkia, kukkaa, kennoa ja kuplaa.

Katselin kuvia silmät kiiluen ja pakkohan se oli valita jokin malli ja soveltaa sitä sukkiin. Tämä malli löytyy Knitting Stitch Patterns -facesta, albumista Lace Knitting Stitches, kuva Lace Chart 23.


Sukissa on 48 silmukkaa varressa ja terässä. Kokeilin ensimmäistä kertaa tiimalasikantapäätä ja se onnistuikin melko hyvin. Huomattavasti sievempi ja sirompi kantapää kuin esimerkiksi tavallinen vahvennettu kantapää. Kärjessä on sädekavennus.

Sukat on kuvattu keväällä hyisen Kymijoen rannalla innokkaan avustajan valvoessa.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kukkakassit


Koko: n. 30 x 40cm
Langat: Novita 7 veljestä ja muiden samaa paksuutta olevien lankojen jämät
Koukut: nro 3,5 ja 4

Saan välillä kohtauksia, jolloin kaivan kaapeista, pusseista ja laatikoista esiin kaikki saman paksuiset jämälangat ja virkkaan erilaisia paloja. 7 veljeksen jämiä ja muita samaa paksuutta olevia lankoja käytän eniten, joten jämiäkin löytyy sen mukaan. 

Afrikankukkia oli kertynyt jo kunnon läjä, kun keksin että minulta puuttuu virkattu kassi, tai oikeastaan kaksi. Kasseissa näkyy olevan edustettuna jos vaikka mitä; on sormikasta, tennarisukkaa, pipoa, on lankalaatikkoon pyörimään jääneitä inhokkeja ja hartaudella säilöttyjä aarteitakin. Väittäisin että jokainen kukka on yksilö, toista täysin samanlaista ei näistä kasseista pitäisi löytyä. 


Kukat on virkattu 3,5 koukulla. Yhteen kassiin tuli 34 kukkaa ja kukat on yhdistetty toisiinsa virkkaamalla jälkikäteen.

Sangat on molempiin kasseihin virkattu kiintein silmukoin kaksinkertaisilla langoilla (7 veljeksen ja Nallen vahvuisilla, suunnilleen) ja nelosen koukulla. Mustan kassin sangat on virkattu poikittain ja harmaan pitkittäin. Harmaan kassin sangat eivät veny niin kuin mustan, mutta muuten poikittain virkkaaminen tuottaa mielestäni paremman tuloksen.


Vaikka vaaleanharmaa on ihan kiva taustaväri, on musta kuitenkin aina musta; se saa värit hehkumaan ja erottumaan. 


Jos eivät nyt ihan käytännöllisiä, niin ainakin käyttökelpoisia kasseja ovat nämä. Mustataustainen kassi oli mukana yhdessä työhaastattelussakin, koska todistukset sisältävä kansio ei mahtunut kunnolla käsilaukkuun. Sain työpaikan silloin, ehkä en kuitenkaan kassin vaan sisällön vuoksi.

Alla olevan surkeahkon kuvan tarkoitus on tallentaa se, miten kokosin kassit.


perjantai 30. kesäkuuta 2017

Suviyön sukat


Koko: n. 38
Langat: Nordia Ville ja Novita 7 veljestä
Puikot nro 3,5

Juhannusyö, pikkupöhnä ja ajatus kuvata käsityö kesäisessä luonnossa samalla kun koira käy yöpökäleellä. Siitäpä näille sukille nimi. Kuvauspaikan valinnassa ei tullut liiemmin mielikuvitusta käytettyä, päädyin polun ensimmäiselle isommalle kivelle ja parkkeerasin siihen. Juhannusöinen käsi ei ollut se vakain mahdollinen, varsinkin kun käytin kuvausvälineenä tablettia. Josko lähiaikoina hankkisi rikkoutuneen kameran tilalle uuden, tuskin se kuvien laatua ainakaan huonontaisi!

Valepalmikkoresori varrensuussa ja nilkassa, ristiinvahvennettu kantapää ja helpot kirjoneulekuviot, ei sen kummempaa ideaa näissä sukissa. Varren kuvio on Novita-lehdestä, Talvi 2011, malli 42. Terään sain myös suuntaa samasta mallista. Varressa on resoreissa 50 silmukkaa ja kirjoneuleessa 48. Terä on kutaistu 52 silmukalla.

Kuvauskiveltä matka eteni muutaman mutkan kautta pihatielle kaatuneen puun luokse ja siitä vähitellen nukkumaan.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Yösukat


Koko: n. 38
Lanka: Novita Pirta
Puikot nro 4

Pikaisesti talteen muutama sana joululahjaksi menneistä sukista. Kuvat ovat samaa kammottavaa ja pikaista tablettilaatua kuin tämä postauskin.

Avainasiat äidin yösukissa ovat pehmeys ja kiristämättömyys, kestävyyttä ei niinkään tule ajateltua. Lanka on akryylia, vanhaa Novitan Pirtaa. Mukavan sileä ja pehmeä lanka neuloa ja ihanan läikehtivä väri.

Sekä varressa että terässä on 50 silmukkaa. Kuvio on vanha tuttu valepalmikko, jota koetin muunnella hiukan. "Palmikonkierrot" on tehty vierekkäisissä palmikoissa eri kohdissa, joka toisessa palmikossa samalla rivillä. Niin sekavasti ilmaistu, etten ehkä itsekään ymmärrä! Eipä sillä väliä, koska lopputulos on joka tapauksessa saman näköinen kuin valepalmikko aina. Jatkoin kuviota myös kantapäähän.

Koska sukat ovat olleet käytössä jo joitain kuukausia, odotan lähiaikoina tietoa niiden hajoamisesta. Uusi yösukkalanka on jo ostettu Karnaluksista...


keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Melkein Kalajoki-sukat


Koko: n. 40
Lanka: Alize Extra Folklorik Batik
Puikot: nro 3

Usein kun aloitan ruoanlaiton, valitsen jonkin kivan uuden reseptin. Alan laittaa ruokaa ja samalla sovellan reseptiä ja lisäilen siihen omiani. Lopputulos on useimmiten syötävä ja reseptiä muistuttava - tai sitten ei. Sama homma käsityöohjeiden kanssa; harvemmin teen mitään työtä täysin ohjeen mukaan. Olen ihaillut Kalajoki-sukkia jo kauan ja viimein päätin kokeilla niitä. Joki-kuvio on tehty ohjeen mukaan, mutta muuten poikkesin valmiista ohjeesta. Malli on Tiina Partasen ja löytyy ilmaiseksi Ravelrysta. 

Varressa on 60 silmukkaa. Kun varsi alkoi olla riittävän pitkä, keksin että kokeilen näihin sukkiin jälkikäteen neulottavaa nauhakavennuskantapäätä. Kantapään kohdalle neulottiin siis vain kahden puikollisen verran erivärisellä langalla, samoin kuin lapasen aukkopeukalon kohdalla. Lanka puretaan kun sukka on kantapäätä vaille valmis, eli sukka neulotaan putkena kärkeen saakka. Kantapään jälkeen tein kiilakavennukset 2 x 2 silmukkaa, joten terä on neulottu 56 silmukalla. Kärkikavennuksen aloitin kun kantapään langasta oli neulottu 13 cm. Tein kärkeen tavallisen leveän nauhakavennuksen, vaikka ohjeen mukaiset kärkikavennukset olisivat olleet toispuoleiset.

Nauhakavennuskantapään tein käyttäen apuna Novitan vanhemman sukkalehden ohjetta, kyseessä on malli Y. Kantapää on neulottu aloittaen 64 silmukalla - 60 silmukkaa langalta + puikkojen väleistä poimitut 4 silmukkaa. Kavennukset on tehty ensin kaksi kertaa joka 3. kerros ja sitten joka toinen kerros, kunnes jäljellä on 5 silmukkaa jokaisella puikolla.  Kärki on päätelty silmukoiden. En ollut aiemmin silmukoinut, mutta nyt opettelin sen parin ohjeen avulla.


Sukista tuli aika hauskat ja väritkin osuivat melkein kohdalleen. Sukkia sovittaessa ne tuntuivat olevan aavistuksen isot, joten ehkä kärkikavennus olisi pitänyt aloittaa aiemmin. Koska lanka on akryylia, en odota sukkien olevan kovin kestävät. Lanka muuten tarttui mukaan Tallinnan Karnaluksista, ihan vaan värin takia.


Kalajoen kiemura-kuvio on ihana ja helppo neuloa, vaikka kaavio onkin äkkiseltään hankalan näköinen. "Riimukirjoitusta", totesi äiti, joka ei käsitöitä harrasta. Luulenpa että tätä kuviota voisi joskus kokeilla myös lapasiin. 

torstai 16. maaliskuuta 2017

Ihanat lapaset rannalla



Koko: naiselle
Lanka: Novita 7 veljestä (valkoinen) ja 7 veljestä Polaris (kirjava)
Puikot: nro 3,5

Lapaspostaukset jatkukoon. Tänä talvena onkin tullut askarreltua useampi pari ja siitä syytän yksinkertaisesti inspiraatiota. 

Ajat sitten jo päätin kokeilla Ailin lapasten neulomista ja se hetki koitti kun totesin valkoisen ja pinkkiturkoosin Polariksen toimivan hyvin yhdessä. Ohje lapasiin löytyy Ullaneuleen sivulta. Ailien kuvio on kaunis, mutta ohjeen tavallinen joustinneuleresori makuuni vähän tylsä neuloa ja käyttää. Päädyin aloittamaan mallineuleen heti varresta muutaman nurjan kerroksen jälkeen. 

Lapanen on neulottu ranteesta kärkikavennusten alkuun 44 silmukalla. Vaikka lisäisi muutaman silmukan, lapanen olisi varmasti edelleen ainakin omaan käteeni sopiva, niin tyköistuvat näistä tuli. Miehen lapasiin voisi lisätä ainakin pari mallikertaa. Tein aukkopeukalon Ullan ohjeen mukaan, mutta ohjeesta poiketen valitsin kärkeen sädekavennuksen. 


Ihanasti istuvat, lempeän lämpimät ja tiiviit tumput. Polaris-langan värinvaihtelut tulevat tässä mallineuleessa hyvin esiin.

Lapaset söpöstelyyn


Koko: naiselle
Lanka: Novita 7 veljestä ja Novita Säde yhdessä neulottuna
Puikot: nro 5

Valkoinen Säde-lanka kimalteli houkuttelevasti lankakorissani puoli talvea, kunnes keksin mihin sen hyödyntäisin. Lanka ei ole kovin paksua ja paljetitkaan eivät tee siitä varsinaisesti loistovalintaa lämpimiin talviasusteisiin. Tavallinen villasekoitelanka ja Säde kuitenkin ovat erittäinkin hauska ja käyttökelpoinen yhdistelmä. 

Aioin ensin neuloa ihan vaan peruslapaset lyhyellä rannekkeella ja niiden alle toiset, ohuemmat lapaset pidemmällä varrella. Pakko oli silti saada jotain pitsiäkin mukaan ja lopulta pitsi jatkuikin lapasen kärkeen saakka. Varresta tuli kaikkea muuta kuin lyhyt. Näin sitä käy kun alkaa neuloa ilman tarkkaa suunnitelmaa... Paljetit saavat nämä tumput säihkymään kuin pakkaslumi. Ainakin melkein.

Lapasissa on 35 silmukkaa, yksinkertainen viiden silmukan levyinen pitsikuvio ja leveä nauhakavennus. Peukalokiila on intialainen ja itse peukalo on neulottu 15 silmukalla. Varren suuhun virkkasin vielä kerroksen kiinteitä silmukoita ja nyppykerroksen, Nyppyreunan ohje on jossakin Novita-lehdessä, isoäidinneliöistä tehdyn peiton ohjeen yhteydessä.


Lapaset ovat reilut ja alle mahtuu hyvin ohuemmat käsineet, mikäli se on tarpeen. Jos näillä langoilla haluaa pienemmät, istuvat lapaset, voi silmukkamäärää hyvin pienentää ainakin viidellä.

perjantai 17. helmikuuta 2017

Hillittyä vihreää kimallusta



Koko: naiselle
Lanka: Red Heart Shimmer
Puikot: nro 3

Ihana vihreä väri ja kimallus, siinä syy tämän langan ostamiseen ja työstämiseen.  Kolmosen puikot ja 44 silmukkaa, intialainen peukalokiila ja leveä nauhakavennus, tuloksena ihan onnistuneet tumput. Pieni palmikkokuvio on otettu Novitan lehdestä 4/2016, malli 36, vauvan neuletakki.

Koska lanka on enimmäkseen akryyliä, ei näillä lapasilla kovilla talvipakkasilla ulos lähdetä. Mukavan ohuet ja pehmeät kevätkeleille tai sitten aluslapasiksi. 


Ystäväni oli tämänkin työn kohdalla sekä kuvaamassa että lapasmallina. Yllä minä pöllöineni ja alla ystäväni... Kuvaamista voisin vielä harjoitella, ehkä myös rekvisiitan valintaa..?