keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

Käsityömuistoja peruskoulusta

 

Muutama kuukausi sitten pakkasin tavaroitani muuttoa varten ja löysin eräästä kansiosta vanhoja kouluaikaisia käsityöpapereita. Tiesin etten tee niillä enää mitään, joten heitin ne pois. Halusin kuitenkin taltioida tänne muistoja siitä, kun käsityöinnostukseni alkoi.

Meidät opetettiin neulomaan 4. luokalla ja ensimmäinen työ oli pipo. Se aloitettiin neulomalla pään ympäri ylettyvä kaistale ainaoikeaa. Tein koko kaistaleen kotona ja seuraavalla tunnilla opettaja totesi "Siehän oot innostunut!". Kyllä vain, innostuin neulomisesta heti. Tuo ensimmäinen piponi ei ollut kyllä mitenkään taidokas, siitä tuli viininpunainen ja rehellisesti sanottuna työnjälki oli aika kaameaa. Itse en sitä tainnut ikinä käyttää, äiti kyllä esiintyi se päässä ulkona. Kun pipo oli valmis, aloitin kotona samansävyisen kaulaliinan. Oli jännää mennä ostamaan ensimmäiset omat puikot ja lankakerä! Nuo puikot lienevät vieläkin tallessa.

Seuraavana vuonna koulussa neulottiin lapaset. Minun lapasistani tuli musta-violetit. Neulos oli löysää ja toinen peukalo tuli vahingossa neulottua nurjaa. Käytin lapasia, kunnes muistaakseni peukalon juureen tuli iso reikä, miksiköhän... Luultavasti olin poiminut peukalon juuresta liian vähän silmukoita tai poiminut ne liian löysästi. Villasukat opeteltiin neulomaan seuraavana vuonna ja musta-punaisia sukkiani muistaakseni käytin myös. Harmi ettei näistä ihan ensimmäisistä töistä ole olemassa kuvia.


Seiskaluokalla saimme neuloa mitä halusimme ja suurin osa ryhmästä tuskaili säärystimien, lapasten tai sukkien parissa. Minä ja paras kaverini neuloimme villapaidat. Opettaja kysyi jaksaisimmeko varmasti tehdä paidat valmiiksi ja vakuutimme jaksavamme. Ei paitojen tekemiseen mennyt hirveän montaa viikkoa kummallakaan. Harmi kun alla olevasta villapaidan suunnitelmasta on vain noin huono kuva. 


Nyt tietysti, kun katson tuota villapaitaa (joka muuten muuttaa aina mukana, vaikkei sitä kukaan käytäkään), näen paljon virheitä, mutta toisaalta, olen tehnyt tuon työn ollessani 13-vuotias. Siihen nähden tuo paita on kai ihan siedettävä ja kiitettävän arvosanan siitä sain. Värivalintojen lisäksi silmäni sairastaa hihoissa ja olkasaumoissa. Paitaosa on neulottu pyöröpuikoilla, hihoja ei ja sen jäljestä kyllä huomaa. Niin, paitahan on neulottu 7 veljestä -langasta, kuten suurin osa muistakin koulussa tekemistäni töistä.


Neulomiseen sain siis koulussa oppia vain 4.-7. luokilla. Ensimmäisinä vuosina intoa oli kyllä enemmän kuin taitoa. Neulomisen lisäksi opetettiin virkkaamista, kirjontaa ja ompelemista. Virkkaaminen oli kivaa, kirjominen myös, mutta ompelemista inhosin. Muistan miten koneella ommellut t-paidan saumat aaltoilivat pahasti ja kuinka anorakkia kasaan kursiessani kirosin, kun koneen neula katkesi. Sehän katkesi siksi, että ompelin sen sormeni läpi. 

Eivät kaikki muutkaan työt aina onnistuneet; virkatusta baskerista tuli tyynynpäällinen ja yhdestä huivista niin harva, ettei se oikein lämmittänyt. Tein joskus pakolliset työt liian nopeasti, että pääsin vapaatöiden pariin. Vapaatyöni tein yleensä neulomalla. Nostin muutamassa vuodessa käsityönumeroni seiskasta kymppiin.

Tärkein anti "rättikässässä" erilaisten tekniikoiden teknisen osaamisen lisäksi, oli kipinä harrastukseen, joka toivottavasti on elinikäinen. Kouluvuosien jälkeen kukaan ei liiemmin ole minua opettanut, vaan olen opetellut itse asioita kirjoista ja netistä. Jokainen silmukka opettaa jotakin. Jos löydän jostain kouluaikaisia töitäni tai kuvia niistä, postailen niitä sitten lisääkin tänne.