Aaltokuvioiset miestensukat

Koko n. 44

Langat Kehrä Lauri

Puikot nro 3,5

Pari viikkoa sitten oli isäni uurnanlaskutilaisuus, kävimme upottamassa uurnan mereen. Meidän pientä porukkaa lähti veneellä kyytimään isäni vanha kaveri ja päätin tehdä hänelle kiitokseksi sukat. Miehille on haastavampaa suunnitella sukkia (tai mitä tahansa töitä), kun yleensä pitsihörsellykset, räikeät värit ja muut akkamaisuudet täytyy silloin unohtaa.

Löysin lankalaatikoistani pallukat turkoosia ja tummanharmaata ja ne näyttivät kivalta yhdessä. Koska tietysti halusin sukkiin jotain edes etäisesti vesiaiheista, oli aaltokuvio melko helppo päätös.

Silmukkamäärät: Varrensuun kierrejoustimessa on 64 silmukkaa, varressa kirjoneuleen kohdalla 63 silmukkaa ja kuvion jälkeen 60. Nilkan kierrejoustimessa on 57 silmukkaa, terässä ennen kuviota 58 ja kuviossa 63 silmukkaa.

Alla aaltokuvio, jonka örmin netistä talteen.

Tällainen setti päätyi siis lahjaksi. Sukat, isän tekemä köysityö ja puteli jalojuomaa. Sittarin lahjakassivalikoimaa ei kyllä ylistämään pääse, onneksi löytyi edes yksi tuollainen vähän neutraalimpi raitakassi kaikkien vaaleanpunaisen ja kimaltavien horsmakuvioisten kassien seasta.

  

Haluan tänne talteen vielä kuvan mereltä uurnanlasku-reissulta. Ei olisi voinut hienompi ilma olla; aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli kova tuuli ja aallokko.

Merihenkiset sukat ekaluokkalaiselle

Koko n. 31

Langat Novita Muumitalo (vaaleansininen) ja Novita Nalle (tummansininen)

Puikot nro 2,5

Jos tavoitteenani on raapustella blogia edes kerran kuussa, niin on aivan saletti että se tapahtuu aikaisintaan kuun viimeinen päivä... 

Edellisessä postauksessa esittelin meriaiheiset sukat jotka neuloin heinäkuussa isän viimeiselle matkalle. Sitten olikin projektina loihtia ekaluokkalaiselle veljenpojalle samantyyliset. Päätin tietysti käyttää samoja lankoja ja yrittää samanlaisia tai ainakin sinne päin olevia kuvioita. Haasteena näissä sukissa oli melko pieni koko. Isän sukkien silmukoidut kuviot olivat tilaavieviä, vaativat siis aika paljon silmukoita. Päätin alkaa keplotella näihin pienempiin sukkiin riittävää silmukkamäärää ensinnäkin pienentämällä puikkokokoa. Lisäksi osa kuvioista piti kokonaan vaihtaa.

Varsien kuvista ruori on samanlainen kuin alkuperäisissä sukissa, samoin ankkuri, lyhyempää vartta lukuunottamatta. Isoa laivaa ei olisi näihin mahtunut, joten valitsin veneen. Ja sitten. Isänkin sukissa kohtaamani ongelma; se hirvittävän ruma majakka. Se muistutti kengurua hutikassa, näissä sukissa majakka taas on ehkä pullon tai taskulampun näköinen. Jos vielä tällä reseptillä sukkia teen, niin valitsen ihan minkä tahansa muun kuvion. Piirtää örmin mieluummin vaikka meduusan tai merimakkaran... 

Ei. Enää. Majakoita!

Silmukoiden jäljentäminen oli nyt muutenkin olevinaan entistäkin kehnompaa. Koskakohan opin sen kunnolla? Pelastaa aika paljon kun touhuaa kuvioita tummalla langalla, vaalealla langalla tehtynä virheet näkyisivät selvemmin.

Terän aaltokuvio on tehty kirjoneuleena. Isän sukkiin verrattuna tämä aalto on matalampi ja sopii minusta paremmin pienempiin sukkiin. Isoissa sukissa kärkikavennuksena oli spiraalikavennus, mutta koska sitä käyttäessä sukan kärjestä tulee vähän turhan leveä kenkään, päädyin tekemään näihin sädekavennuksen.

Silmukkamääriä arvoin siis alussa jonkin aikaa ja vielä tehdessäkin. Varressa on 60 silmukkaa aina nilkan kierrejoustimeen saakka, joka on neulottu 54 silmukalla. Kärki kulkee 52 silmukalla kirjoneuleeseen asti ja aaltokuviossa on 54 silmukkaa. Oikeastaan varresta olisi vielä kärsinyt naakistaa pari silmukkaa leveydestä pois.

Loppujen lopuksi sukat näyttivät valmiina ympärysmitaltaan hiukan isoilta. Uutena ovat kuitenkin sopivat, toivottavasti eivät pahasti lärpähdä käytössä. Tännekin on aina hauska saada talteen kuvia, joissa tuote on käytössä, joten tässäpä on: 

Hyvää matkaa, isä!

Koko n. 44

Langat Novita Muumitalo (vaaleansininen) ja Novita Nalle (tummansininen)

Puikot nro 3

Sukat isän viimeiselle matkalle. Enpä tiennyt vielä alkukesästä, että joutuisin tällaiset neulomaan. Varmaankin tässä on tärkein käsityöni kaikkina näinä noin 25 vuotena, kun olen osannut neuloa. Minulla on yleensä aina parempi olo kun voin tehdä ja touhuta jotain, siksi nämäkin sukat valmistuivat melko ripeästi muiden asioiden hoitamisen ohella.

Koska isä oli koko työelämänsä, 16-vuotiaasta alkaen, merillä ja laivat ja meri olivat hänelle tärkeitä eläkkeelle jäätyäänkin, oli aiheen valinta sukkiin helppo. En pidä valkoisista taivasmatkasukista, joihin on neulottu ristikuvio. Minusta oli mukavampaa valita sukkiin kauniit värit ja asioita, jotka olivat isälle hänen elämänsä aikana rakkaita. Ristikuvio olisi ollut minusta myös turhaa hapatusta tässä tapauksessa, koska minkäänlaista kirkollisuutta en isässä koskaan havainnut.

Arvelin ensin että teen valkoiset sukat ja niihin kirkkaansiniset kuviot. Kotoa sattui kuitenkin edellisen projektin jäljiltä löytymään vetävämmät värit, vaaleansinistä muumilankaa ja vanhaa tummansinistä Nallea ja valinta oli selvä. Värit sopivat, ainakin jotenkuten, myös isän viimeiselle reissulle varattuihin vaatteisiin.

Kuvioiksi sukkien varsiin valitsin ankkurin, ruorin, laivan ja majakan. Latvialainen palmikko oli mielestäni myös paikallaan varsiin, koska se näyttää vähän köydeltä. Kaaviot varren kuvioihin etsin netistä ja muokkasin sopiviksi. Kuviot on tehty silmukoita jäljentäen. Muihin kuvioihin olen suht tyytyväinen, mutta majakka on melko kaamea. Se näyttää minusta ihan kännissä öyrästävältä kengurulta! Ei liene yllätys, että tätä kuviota piirsin eniten näistä neljästä itse. Paperilla se näytti ihan hyvältä, hahhah. Silmukat on myös jäljennetty kaikkein rumasti keng - siis majakkaan.

Etteivät vain unohtuisi mielipuuhani, pilkun viilaaminen ja täydellisyyden tavoittelu, on pakko todeta että laivan olisi voinut mieluummin silmukoida purjehtimaan sukan etuosaa kohti. Merimiehen tyttärenä olisi ehkä pitänyt huomata, mihin suuntaan keula on...

Sukkien teriin halusin tehdä aaltokuvion ja siihen kaavio on etsitty netistä ja tehty kirjoneuleena, lukuunottamatta osaa yksittäisistä "poreista" aaltojen alapuolella. Ne tein jälkikäteen silmukoita jäljentäen, koska poreita ei mielestäni tullut neulomalla tarpeeksi. Kuulin aaltokuviosta kommentin, että aallot muistuttavat myös poijua. No, veteenhän poijutkin kuuluvat. Kärkikavennukseksi valitsin spiraalikavennuksen, minusta se on kivan näköinen ja muistuttaa myös vähän aaltoa.

Laitetaanpa ylös vähän sukkien silmukkamääriä, niin voin vakoilla niitä myöhemmin kun askartelen saman paksuisista langoista. Varrensuun nirkkoreunassa on 68 silmukkaa, reunan jälkeen varsi on neulottu 64 silmukalla. Kantapään jälkeen kirjoneuleeseen asti terässä on 62 silmukkaa, aaltokuviossa 66. Jos olisin tehnyt sukat kovempaan käyttöön, olisin tehnyt nilkkaan resorin vähän ehkä parantamaan istuvuutta.

Käsityötaidot kulkevat meillä kai suvussa. Isän sisko neuloi ja virkkasi, kuten minäkin ja isä teki kaikenlaisia köysitöitä; mattoja, koristeita, solmutauluja, päällystettyjä pulloja ym. Yllä olevassa kuvassa sukkien kanssa on pari hänen tekemäänsä merihenkistä koristetta.

Isä muutti eläkkeelle jäätyään vuosien muualla asumisen jälkeen takaisin kotikaupunkiinsa. Hautajaisia edeltävänä iltana kävin ottamassa sukista kuvia meren rannalla siinä kaupunginosassa, jossa isä oli syntynyt ja kasvanut. Alla olevat kuvat ovat kaikki tältä reissulta, laitan ne talteen fiilistelykuviksi. Nyt näitä sukkia ei enää tällaisina ole. Aikanaan ne päätyvät isän tuhkan mukana mereen. Parhaillaan neulon samantyylisiä sukkia 6-vuotiaalle veljenpojalle, niin hän saa samanlaiset sukat kuin paapalla. Luultavasti teen joskus myös itselleni tällaiset koristeeksi.

Koska meriteemaan en kyllästy, laitan ihan viimeiseksi, kuvien alle, löytämäni runon, joka luettiin isän hautajaisissa.

Merikuume

Minä tahdon merelle uudelleen, avomerelle

pilvien luo.

Laiva uljas on ainoa toiveeni ja tähti, joka

suunnan suo;

ja ruorin tempoilu, valkoiset purjeet ja 

tuulen vieno soitto,

sumuharsoa meren kasvoilla ja

harmaa aamunkoitto.

Minä tahdon merelle uudelleen, sillä enhän

voi vastustaa

solisevaa kutsua vuoksen ja luoteen, niin

villiä, huumaavaa.

On ainoa toiveeni tuulinen päivä ja

valkopilvien kiito, 

ja aallon pärske ja kuohun lento ja

lokkien huuto ja liito.

Minä tahdon merelle uudelleen, missä vapaana

vaeltaa voi,

missä kulkevat lokkien, valaiden tiet, missä

tuuli vonkuu ja soi.

Ja ainoa toiveeni: iloinen juttu

joka vahdissa kerrotaan,

ja rauhaisa uni, uni vertaansa vailla,

kun vahdista vapaudutaan.

(John Masefield, suom. Eero Koivistoinen)

Hyvää matkaa isi. ♡

Salama McQueen -sukat

Koko: 32

Langat: Kaupunkilanka Rotvalli, Novita Nalle

Puikot: nro 3

Edellisessä postauksessa esittelin tennarisukat, jotka menivät joululahjoiksi yhteen perheeseen. Samaan perheeseen pyydettiin yhdet Salama McQueen -aiheiset sukat 5-vuotiaalle pojalle. Ensimmäinen kysymykseni oli, että mikä edes on Salama McQueen... Vastaus oli KVG eli katovittugooglesta ja vähitellen selvisi. Toive oli että sukat olisivat punaiset ja että niissä olisi keltainen salama ja numero 95, autoa ei kuulemma tarvinnut olla. Epäilin ettei se näin pieniin sukkiin mahtuisikaan jos edes osaisin sellaisen tehdä.

Kotona oli sopivasti kerä punaista Kaupunkilangan Rotvallia ja keltaista Nallea, joten niillä pääsin alkuun. Ekaa sukkaa varten katselin netistä numeroiden ja salamoiden kaavioita ja piirtelin niiden avulla itselleni muka sopivat. Silmukoiden jäljentäminen ei ole koskaan ollut meikäläisen vahvinta osaamista (eikä sen puoleen piirtäminenkään) ja aika tuskallista silmukointi olikin. Salamasta ja numeroista tuli epätasaiset ja päätin että toista sukkaa varten pitää keksiä jotain muuta. Varteen mielestäni aiheeseen sopivat ruutulippu-kuviot, kirjoneuleena, mutta mitäs jalkaterään sitten?

Olin jo useamman kerran katsellut himoiten Salama McQueen -aiheisia autokaavioita netistä ja koska sain mittavista kotivarastoista haalittua kasaan sopivat värit, päätin kuitenkin kokeilla auton jäljentämistä. Netistä löytyi useampi Salama-auton kaavio, yhden valitsin ja muokkasin sitä ihan vähän. 

Oli erittäin suuri yllätys, että auton kohdalla silmukoiden jäljentäminen oli suhteellisen helppoa ja vieläpä nopeaa. Jälki oli huomattavasti tasaisempaa kuin salamassa ja numeroissa. Ehkä pääsin tekniikasta jyvälle tai lähestyvä deadline eli joulu sai inspiraation huippuunsa... Aiemmin olen silmukoita jäljentänyt vain 7 veljeksen paksuisilla langoilla, ehkä se on helpompaa ohuemmalla langalla. Vielä kun muistaisi että suurentaisi jäljennettävää kuvioita korkeussuunnassa, ettei kuvasta tulisi liian leveä ja litteä.

Ihan vastaisuuden varalle, näillä silmukkamäärillä sukat operoin: resorit (kierrejoustinta) 54 silmukkaa, terät 53 silmukkaa ja kirjoneuleinen varsi 56 silmukkaa.

Siihen nähden etten ennen projektin aloitusta tiennyt mikä Salama McQueen edes on, tuli näistä ihan kelvolliset. Sukkien saaja esitteli nämä sukat minulle aattoiltana joulupukin vierailun jälkeen, kainalossaan tietysti lahjaksi saatu punainen leikkiauto.

Miesten sukkia HelsinkiMissiolle

Koot: 42-43

Langat: Novita 7 veljestä 

Puikot: nro 3

Minulla on ollut löyhä linjaus ns. hyväntekeväisyysasioiden kanssa ja tähän mennessä olen lahjoittanut töitäni vain eläinten hyväksi. No, aina voi tehdä poikkeuksia... Olen joskus ilmoittanut HelsinkiMissiolle tietoni mahdollista sukkien neulomista varten ja sieltä otettiinkin yhteyttä alkukesästä. Lupauduin neulomaan viisi paria punaharmaita miesten sukkia heidän saamaansa 70 parin tilaukseen. Langat tilattiin minulle valmiiksi Novitalta ja hain langat postista innoissani päästäkseni aloittamaan. HelsinkiMissio maksaa lankojen lisäksi myös valmiiden sukkien postituksen.

Utsin HelsinkiMission nettisivulta tietoa järjestöstä. Lyhyesti: "HelsinkiMissio on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton sosiaalialan järjestö, joka haastaa suomalaiset tekoihin yksinäisyyttä vastaan."

Mitään tarkkoja ohjeita ei sukkia varten annettu (onneksi), vain kuva varmaankin jostakin edellisen tilauksen sukista, ja toive että nämä uudet sukat olisivat vastaavan oloisia. Kuvasta annoin itseni ymmärtää että kirjoneuleista on kyse ja niin olikin aika kaivaa esille tallentamiani ideoita kirjoneulekuvioista. Oli hauskaa valikoida ja kokeilla erilaisia kuvioita ja säveltää neuloessa. Toivottavasti sukista tuli miehille sopivia, siis että kuviot eivät ole liikaa akkain hömpötyksiä! Oli myös hauskaa tehdä sukkiin erilaisia kantapäitä, kärkiä ja resoreita.

Osa sukista on hoikempaan koipeen, osa tukevampaan. Seuraavaksi kuvat, myöhemmin luntattavaksi silmukkamäärät ja muuta höpinää jokaisesta parista erikseen.

Ensimmäinen pari oli lämmittelyä. Sukissa on molemmissa varren resoreissa kiva ja kätevä kierrejoustin. Kantapää on normaali vahvistettu ja kärjessä leveä nauhakavennus.

- Resori 60s
- Varsi 64s
- Kantapää 30s
- Terä 56s

Toisiin sukkiin kokeilin varrensuihin ruudukkoresoria, jonka ohjeen olin jostain raapustanut talteen. Ei jatkoon, ei ole kovin kivan näköinen eikä mitenkään erityisen napakka. Tiimalasi-kantapää ei ole minulla vielä selkäytimessä, joten ajattelin kokeilla sitä välillä. Kärjessä on leveä nauhakavennus.

- 64s koko sukassa, kantapää 30s

Kolmas pari oli kaikkein tylsin tehdä, varmaankin kun oli "jo", mutta kuitenkin "vasta" urakan puolessa välissä.

Resorissa on muurahaisenpolkua, kantapää on tavallinen vahvistettu (kantalapun reunoissa muutama silmukka ainaoikeaa). Kuvioksi valitsin Norjan tähden, sen erilaiset versiot ovat yksi suosikkini kirjoneuleissa. Kärkeen kokeilin itselleni uutta kavennusta. Katsoin spiraalikavennuksen ohjeen Novitan sukkalehdestä. Minusta sillä ohjeella kärjestä tulee turhan suippo kun kavennukset tehdään loppuun saakka joka toisella kerroksella. Seuraavaan sukkapariin teinkin saman kavennuksen niin, että neuloin viimeisten kerrosten kavennukset joka kerroksella ja siten kärjestä tuli vähän pyöreämpi.

- Resori 60s
- Varren kuvio 64s
- Kantapää 30s
- Terä 60s

 Neljänteen pariin halusin kestosuosikkini nirkkoreunan ja latvialaisen palmikon. Latvialainen tuntuu aina hyvältä idealta, kunnes lankoja kieputtaa toistensa ympäri neulomisen ohessa kolme-neljä kertaa kierroksen aikana. No, valmis palmikko palkitsee. Kantapää on ristiinvahvennettu ja kärjessä on spiraalikavennus. Spiraalikavennusta on tullut käytettyä näiden sukkien jälkeenkin, se on kivan näköinen ja todella helppo tehdä.

Neljännestä parista tuli suosikkini tästä satsista.

- Nirkkoreuna ja latvialainen palmikko 68s

- Varren kuvio 72s

- Varren resori 64s

- Kantapää 32s

- Terä 64s

Itselleni viimeisestä parista aavistuksen haiskahtaa halu saada homma valmiiksi. Tähän pariin en tehnyt kirjoneuletta, vaan kerrosrivinousua. Resorinakin on vain tavallinen 2 kiertäen oikein, 2 nurin -viritys, kantapäässä ei liioin ole kikkailtu eikä kokeiltu. Kärjessä sädekavennus.

Minulle käsitöissä tärkeää (välillä jopa tärkeintä) ovat inspiroivat värit ja väriyhdistelmät. Suurin haaste tässä projektissa liittyikin väreihin. Vaikka väriyhdistelmä, punaharmaa, oli mukava, samojen värien käyttö ei minun silmääni jaksa innostaa. Onneksi sentään kaikki sukat saivat olla erilaisia. Ihan hetkiin aikoihin en kyllä käytä punaista ja harmaata, en ainakaan samassa työssä! Joulu tosin lähenee... Täytyy myöntää että projektin loppupuolella kävin netissä ihan vain kuolaamassa värikkäitä lankoja ja suunnittelin omien lankasäilöjeni väriloiston äärellä, mitä seuraavaksi tekisin.

Aloitin ensimmäisen sukan juhannusviikolla ja parin kuukauden kuluttua päättelin viimeisen parin. Olihan se huvittavaa neuloa 30 asteen helteellä paksuhkoja sukkia, väreistä, jotka ainakin minulle tuovat mieleen joulun. Välillä homma tuntui tuskalta ja siltä ettei viimeinen pari tule valmiiksi koskaan.

Kaiken kaikkiaan tämä projekti oli kuitenkin antoisa ja toivottavasti sukista on iloa vielä monelle. Osallistun mielelläni vastaaviin projekteihin, jos siihen tulee tilaisuus.

Tähtilapaset

Koko: naisten 

Langat: Novita 7 veljestä, Novita Tähti, Kehrä Lauri, Kaupunkilanka Kivijalka

Puikot: 3,5

Näin helteiden jälkimainingeissa voi hyvinniin muistella viime talvea ja mietiskellä tuleviakin pakkasia. Viime talvena facen käsityöryhmissä näkyi aika paljon näitä tähtilapasia ja halusin kokeilla tehdä sellaiset. Ohje löytyy Novitan talvi 2016 -lehdestä ja Novitan sivuilta. Koska alkuperäisen ohjeen ranneosa on niin haukotuttavan tylsä, piti ranteisiin kehitellä muita asioita.

Tätä väriyhdistelmää kokeilin ensimmäisenä. Musta lanka on Kehrän Lauria ja kirjava Novitan Tähteä. Tein naisten koon silmukkamäärien mukaan ja omiin käsiini lopputulos oli vähän soiva eli kireä eli tiukka. Muuten ihan kelvolliset tuli näistä, kiva himmeästi kimaltava lanka.

Seuraavaksi vartaille valkoista Kehrän Lauria ja mintunvihreää Kivijalkaa. Tein nämä miesten koon ohjeen mukaan ja tuli sopivammat. Ranteessa on nirkkoreuna ja parit latvialaiset palmikot. Jotenkin herkullinen väriyhdistelmä!

Viimeisessä parissa musta lanka jälleen Kehrän Lauria ja kirjava 7 veljeksen sävyä Naistenpanki. Ranteessa nirkkoreuna ja kerrosrivinousu ja silmukkamäärä miesten koon mukaan. Tähän pariin tein ohjeen aukkopeukalon sijaan intialaisen kiilapeukalon ja näistä tulikin parhaiten käsiin istuvat.

Saa nähdä kenelle nämä tumput päätyvät, äiti taisi siepata ekan kokeilun tulokset eli lilankukertavan parin, muut marinoituvat vielä valmiiden töiden pinossa.

Vöhriäiset lapaset

Koko: naisen

Langat: Kehrä Lauri

Puikot nro 3,5

Mikähän tässä on, että taltiointia blogiin odottaa yli 20 työtä, mutta kirjoittaminen tökkii, uusien töiden tekeminen ei... Näiden lapasten innoituksena oli Lauri-langan taivaallinen sävy, lime. Kun vihdoin sain hankittua tuota ihanaa väriä, oli siitä pakko tehdä jotain ihan omaan käyttöön. Hetken (hyvin pienen) harkinnan jälkeen limen vihreän seuraksi valikoitui saman langan toinen vihreä. Lapasiahan ei koskaan ole liikaa, ei ainakaan vihreitä lapasia! Nämä tumput valmistuivat vauhdilla vuoden vaihteessa.

Kuvaamista tumput saivat kuitenkin odottaa hetken. Eräänä aamuna, kevään vihdoin koitettua, hipsin töiden jälkeen koiran kanssa läheiseen rantaan yksi talven aikana valmiiksi saatu lapaspari laukussa.

Valehtelen jos väitän, ettei tällä kuvausreissulla ollut tavoitteena saada kuviin ainakin paria joutsenta. Niitähän on talvella ja keväällä parhaimmillaan näkynyt lähemmäs parikymmentä täällä missä asun. Plussaa oli toki se, että sain joutsenien lisäksi samaan otokseen oman rakkaan koiran. Kaikenlaista ehti koiruuskin puuhata sillä aikaa kun keskityin kuviin! Joutsenemo ei ollut ollenkaan haltioissaan kun suurehko musta hauva ilmaantui vaanimaan vedenrajaan - taas kerran.

Niin jotta olikohan minulla muutama sana ihan itse lapasista? Alussa nirkkoreunassa oli 50 silmukkaa. Ranteen kuvio, latvialainen letti, latvian braid, löytyy googlaamalla. Helppo, mutta näyttävä koriste. Melkoisen joustava olemukseltaan, joten ainakaan silmukoita ei tarvitse lisätä tämän kohdalla. 

Sinikan sydänsukasta nappasin lapasiin ihanan sydänkuvion. Kärjessä melkoisen nopea nauhakavennus... Peukalossa minulle tavalliset 18 silmukkaa. Asiaa siis oli. Tai sitten ei. Lapasten väritykseen otsikossa liittyvä lausunto on isiltäni. Vihreä = vöhriäinen. 

Olutnallet 30v-lahjaksi

Koko: n. 46
Langat: Novita 7 veljestä
Puikot nro 3,5

Tein toissakesänä yhden parin Karhu-olutsukkia kun entinen työkaverini tilasi sellaiset isälleen synttärilahjaksi. Saman vuoden jouluna näytin kuvaa sukista veljelleni ja hän ikäänkuin tilasi olutsukat myös. Lupasin tehdä sellaiset seuraavaksi jouluksi. Synttärilahjan keksiminen hänelle tuli ajankohtaiseksi juuri ennen joulua ja oli aika pistää Karhu-sukat vartaille.

Laskujeni mukaan tarvitsin varteen tietyn määrän silmukoita eikä yksikään netistä löytämäni Karhu-kuvio ollut sopiva. Piirsin kuvion vähän isommaksi ja sehän on tallessa tässä näin. Numeroita en jaksanut/osannut järkevästi kaavioihin lisätä. Tämä kaavio on 37 ruutua leveä ja 26 korkea.

Sukan taakse tarvitsin tietysti jonkin kuvion myös ja päätin kirjoa sinne saajan nimen ja pyöreän luvun. Toiseen sukkaan tuli toisenlainen teksti; vanhenemisen päivämäärä ja onnittelu. Kirjaimet ja numerot sommittelin enemmän tai vähemmän sopiviksi netistä löytyneiden fonttien perusteella. Nämä kaaviot ovat 36 ruutua leveitä ja 26 korkeita.

Resori sekä varrensuussa että nilkassa on kierrejoustinta, kantapää on tavallinen vahvistettu ja kärkeen valitsin sädekavennuksen. Tässä silmukkamäärät sukassa:

- Varrensuun resori 72s.
- Keltaiset ja punaiset kuviot karhun yllä ja alla: 76s.
- Itse herra Karhu taustateksteineen 78s.
- Nilkan resori 66s.
- Kantapää 32s ja 28krs.
- Terä kiilakavennusten jälkeen 62s ja liekkikuvion kohdalla 66s.

Aavistuksen pienemmilläkin silmukkamäärillä olisi ehkä pärjännyt, mutta paljon vähemmällä määrällä en kunnollisen kokoisissa miesten kirjoneulesukissa lähtisi pelaamaan.

Kärkeen en halunnut pelkkää mustaa, en karhuntassua tai muutakaan ensinnä mieleen tulevaa. Päädyin miehekkääseen liekkikuvioon. Hyvä kaavio lieskoihin löytyi Kaloriinan kamari -blogista.

Vaikka sukat ovatkin aikamoinen sillisalaatti, ei lopputulos ole ihan niin sekava kuin jossain vaiheessa pelkäsin. Aika hyvästi oli näissä hommaa erilaisten kuvioiden, pitkien langanjuoksujen ja vaihtelevien silmukkamäärien takia, mutta valmistuivat kuitenkin melko nopeasti. Kuten kuvistakin saattaa huomata, sukat ovat vähän turhan isot. 

Ehkä Karhu-herrat arvostaisivat seurassaan nautittuja kalsarikännejä? Vain yksi vaivainen Karhu-tölkki tuli ostettua kuvausten rekvisiitaksi. Tölkki tyhjeni joulupöydässsä sukkien saajan toimesta.