keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

Käsityömuistoja peruskoulusta

 

Muutama kuukausi sitten pakkasin tavaroitani muuttoa varten ja löysin eräästä kansiosta vanhoja kouluaikaisia käsityöpapereita. Tiesin etten tee niillä enää mitään, joten heitin ne pois. Halusin kuitenkin taltioida tänne muistoja siitä, kun käsityöinnostukseni alkoi.

Meidät opetettiin neulomaan 4. luokalla ja ensimmäinen työ oli pipo. Se aloitettiin neulomalla pään ympäri ylettyvä kaistale ainaoikeaa. Tein koko kaistaleen kotona ja seuraavalla tunnilla opettaja totesi "Siehän oot innostunut!". Kyllä vain, innostuin neulomisesta heti. Tuo ensimmäinen piponi ei ollut kyllä mitenkään taidokas, siitä tuli viininpunainen ja rehellisesti sanottuna työnjälki oli aika kaameaa. Itse en sitä tainnut ikinä käyttää, äiti kyllä esiintyi se päässä ulkona. Kun pipo oli valmis, aloitin kotona samansävyisen kaulaliinan. Oli jännää mennä ostamaan ensimmäiset omat puikot ja lankakerä! Nuo puikot lienevät vieläkin tallessa.

Seuraavana vuonna koulussa neulottiin lapaset. Minun lapasistani tuli musta-violetit. Neulos oli löysää ja toinen peukalo tuli vahingossa neulottua nurjaa. Käytin lapasia, kunnes muistaakseni peukalon juureen tuli iso reikä, miksiköhän... Luultavasti olin poiminut peukalon juuresta liian vähän silmukoita tai poiminut ne liian löysästi. Villasukat opeteltiin neulomaan seuraavana vuonna ja musta-punaisia sukkiani muistaakseni käytin myös. Harmi ettei näistä ihan ensimmäisistä töistä ole olemassa kuvia.


Seiskaluokalla saimme neuloa mitä halusimme ja suurin osa ryhmästä tuskaili säärystimien, lapasten tai sukkien parissa. Minä ja paras kaverini neuloimme villapaidat. Opettaja kysyi jaksaisimmeko varmasti tehdä paidat valmiiksi ja vakuutimme jaksavamme. Ei paitojen tekemiseen mennyt hirveän montaa viikkoa kummallakaan. Harmi kun alla olevasta villapaidan suunnitelmasta on vain noin huono kuva. 


Nyt tietysti, kun katson tuota villapaitaa (joka muuten muuttaa aina mukana, vaikkei sitä kukaan käytäkään), näen paljon virheitä, mutta toisaalta, olen tehnyt tuon työn ollessani 13-vuotias. Siihen nähden tuo paita on kai ihan siedettävä ja kiitettävän arvosanan siitä sain. Värivalintojen lisäksi silmäni sairastaa hihoissa ja olkasaumoissa. Paitaosa on neulottu pyöröpuikoilla, hihoja ei ja sen jäljestä kyllä huomaa. Niin, paitahan on neulottu 7 veljestä -langasta, kuten suurin osa muistakin koulussa tekemistäni töistä.


Neulomiseen sain siis koulussa oppia vain 4.-7. luokilla. Ensimmäisinä vuosina intoa oli kyllä enemmän kuin taitoa. Neulomisen lisäksi opetettiin virkkaamista, kirjontaa ja ompelemista. Virkkaaminen oli kivaa, kirjominen myös, mutta ompelemista inhosin. Muistan miten koneella ommellut t-paidan saumat aaltoilivat pahasti ja kuinka anorakkia kasaan kursiessani kirosin, kun koneen neula katkesi. Sehän katkesi siksi, että ompelin sen sormeni läpi. 

Eivät kaikki muutkaan työt aina onnistuneet; virkatusta baskerista tuli tyynynpäällinen ja yhdestä huivista niin harva, ettei se oikein lämmittänyt. Tein joskus pakolliset työt liian nopeasti, että pääsin vapaatöiden pariin. Vapaatyöni tein yleensä neulomalla. Nostin muutamassa vuodessa käsityönumeroni seiskasta kymppiin.

Tärkein anti "rättikässässä" erilaisten tekniikoiden teknisen osaamisen lisäksi, oli kipinä harrastukseen, joka toivottavasti on elinikäinen. Kouluvuosien jälkeen kukaan ei liiemmin ole minua opettanut, vaan olen opetellut itse asioita kirjoista ja netistä. Jokainen silmukka opettaa jotakin. Jos löydän jostain kouluaikaisia töitäni tai kuvia niistä, postailen niitä sitten lisääkin tänne. 

lauantai 27. helmikuuta 2021

Makramee-pöllö

 

Koko: korkeus 42cm, kepit n. 25cm
Materiaali: Paulina punoskude, silmien ympärillä Nallea, pari puista helmeä.

Kansalaisopiston makramee-kurssilla tein ensin joulukuusen ja seuraavaksi pöllön. Pidän kaikenlaisista pöllöistä; virkatuista, kirjotuista, leivotuista, piirretyistä ja varsinkin oikeista lentävistä, joten pöllön solmeileminen oli melko itsestäänselvä valinta. Opettajalla oli ohje pöllöön ja pari edellisten kurssilaisten tekemää valmista pöllötyötä, joita hypistellä.

Koska kuusta varten hankkimaani harmaata Paulinaa oli vielä jäljellä, päätin käyttää sitä myös pöllön tekemiseen. Malli on melko helppo ja nopea tehdä, pääasiassa tarvitaan vain kylkiluusolmua. Silmien hapsuja värkkäilin varmaan yhtä kauan kuin koko muuta työtä yhteensä.

Ei tämä ole se kaikkein kaunein pöllömalli minkä olen nähnyt, mutta kelpaa omalle seinälleni. Jos teen tällä mallilla lisää lintuja, laitan silmät vähän kauemmas toisistaan ja nokka saisi olla vähän toisenlainen, erottuvampi. 

Kepit joilla pöllö oleilee, ovat mäntyä ja ystäväni lenkillä ollessamme keräämiä ja niitä on käsitelty hartaudella monin tavoin. Ensin ne olivat kuivumassa n. 50-asteisessa uunissa muutaman tunnin. Sitten niitä muistaakseni on vähän hiottu, päät puukolla pyöristetty ja lopuksi ne on vielä lakattu sellakalla. Mielestäni luonnonkepit ovat solmeilutöihin hienompia ja persoonallisempia kuin valmiina kaupasta ostetut. Näissäkin kepakoissa näkyy muun muassa hyönteisten nakertamia polkuja ja luonnollisia värivaihteluita. Eiväthän pöllöt luonnossakaan istu suorilla harjanvarsilla tai kirkkaiksi hiotuilla riu'uilla.


Ihan hauska pöllövaari tästä tuli. Ehkä sille pitää solmeilla kaveriksi villavan viettelevä naaraspöllö.

Alla olevassa kuvassa on oma pöllöni keskeneräisenä ja aiempien kurssilaisten tekemät kaksi työtä. Kaikki on samalla mallilla tehty, eri paksuisista materiaaleista.



sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Makramee-kuusi

 

Koko: korkeus n. 55cm

Materiaali: Paulina punoskude, koristeissa erilaisia lankoja 

Uusi aluevaltaus käsitöiden saralla! Kävin loppusyksystä kansalaisopiston lyhyen makramee-kurssin. En ollut aiemmin tehnyt mitään makramee-töitä, vaikka tekniikka on jo vuosia kiinnostanut. Isältä jäi paljon erilaisia naruja ja köysiä, niiden innoittamana päätin viimeinkin ilmoittautua makramee-touhuihin mukaan. Päätöstä tuki sekin, että kurssi pidettiin kotini vastapäisessä rakennuksessa, joten ei tarvinnut kuin vetää monot jalkaan ja kömpiä tien yli, niin oli jo paikalla.

Kurssin teemana oli kuusen solmeileminen, vaikka sitä ei ollutkaan pakko tehdä. Ohjeen kuuseen sain opettajalta. Samantyylinen ohje näyttää olevan myynnissä esimerkiksi Toila Oy:n verkkokaupassa. Päätin jättää kuusesta pois helmet ja tehdä koristeita mieluummin virkkaamalla.

Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme muutamia solmuja - alla olevassa kuvassa ensimmäinen "työni", perintönarusta solmeiltu pieni tähti. Seuraavalla kerralla pääsin kuusen kimppuun. 


Aloitin työn kotona, ilman kunnon alustaa. Ei, nuppineulat eivät oikein mainiosti pysy kiinni sohvatyynyissä... Kun pääsin ällänpäälle solmuista ja ohjeesta, oli kuusi helppo tehdä. Työhön tulee oikeastaan vain kahta solmua, kylkiluusolmua ja kaksoistasosolmua. Itselleni jostain syystä kylkiluusolmun oppiminen oli ensin hiukan haastavaa, ennen kuin opin muistamaan, miten se kiristetään.


Paulina punoskude on aloittelijalle hyvä materiaali, se on tasaista ja paksua ja mielestäni melko helppo työstää. Ainut mikä oli ärsyttävänkin hankalaa, oli langanpäiden päättely nurjalle puolelle rihmalangan avulla. Enää en ehkä valitsisi harmaata lankaa tähän työhön, jos en kyllä tavallista kuusen vihreääkään.


Kuusen koristeet on virkattu, osa omasta päästä, osa on kirjan 100 virkattua lumihiutaletta ohjeiden mukaan tehty. Latvatähti on virkattu isältä jääneestä narusta ja hopealangasta. Latvatähteä lukuunottamatta koristeet on liimattu kuuseen kuumaliimalla.

Ei tästä kuusesta niin juhlava tullut, mutta saa kelvata. Taitaa olla vähän toispuoleinenkin, kuten joulukuuset usein ovat...


Sain kuusen valmiiksi kurssin puolessa välissä ja aikaa jäi tehdä vielä muutakin. Kipinä löytyi siis makramee-töiden tekoon ja olen ehtinyt antaa töitäni lahjoiksikin.