Makramee-kuusi

 

Koko: korkeus n. 55cm

Materiaali: Paulina punoskude, koristeissa erilaisia lankoja 

Uusi aluevaltaus käsitöiden saralla! Kävin loppusyksystä kansalaisopiston lyhyen makramee-kurssin. En ollut aiemmin tehnyt mitään makramee-töitä, vaikka tekniikka on jo vuosia kiinnostanut. Isältä jäi paljon erilaisia naruja ja köysiä, niiden innoittamana päätin viimeinkin ilmoittautua makramee-touhuihin mukaan. Päätöstä tuki sekin, että kurssi pidettiin kotini vastapäisessä rakennuksessa, joten ei tarvinnut kuin vetää monot jalkaan ja kömpiä tien yli, niin oli jo paikalla.

Kurssin teemana oli kuusen solmeileminen, vaikka sitä ei ollutkaan pakko tehdä. Ohjeen kuuseen sain opettajalta. Samantyylinen ohje näyttää olevan myynnissä esimerkiksi Toila Oy:n verkkokaupassa. Päätin jättää kuusesta pois helmet ja tehdä koristeita mieluummin virkkaamalla.

Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme muutamia solmuja - alla olevassa kuvassa ensimmäinen "työni", perintönarusta solmeiltu pieni tähti. Seuraavalla kerralla pääsin kuusen kimppuun. 

Aloitin työn kotona, ilman kunnon alustaa. Ei, nuppineulat eivät oikein mainiosti pysy kiinni sohvatyynyissä... Kun pääsin ällänpäälle solmuista ja ohjeesta, oli kuusi helppo tehdä. Työhön tulee oikeastaan vain kahta solmua, kylkiluusolmua ja kaksoistasosolmua. Itselleni jostain syystä kylkiluusolmun oppiminen oli ensin hiukan haastavaa, ennen kuin opin muistamaan, miten se kiristetään.

Paulina punoskude on aloittelijalle hyvä materiaali, se on tasaista ja paksua ja mielestäni melko helppo työstää. Ainut mikä oli ärsyttävänkin hankalaa, oli langanpäiden päättely nurjalle puolelle rihmalangan avulla. Enää en ehkä valitsisi harmaata lankaa tähän työhön, jos en kyllä tavallista kuusen vihreääkään.

Kuusen koristeet on virkattu, osa omasta päästä, osa on kirjan 100 virkattua lumihiutaletta ohjeiden mukaan tehty. Latvatähti on virkattu isältä jääneestä narusta ja hopealangasta. Latvatähteä lukuunottamatta koristeet on liimattu kuuseen kuumaliimalla.

Ei tästä kuusesta niin juhlava tullut, mutta saa kelvata. Taitaa olla vähän toispuoleinenkin, kuten joulukuuset usein ovat...

Sain kuusen valmiiksi kurssin puolessa välissä ja aikaa jäi tehdä vielä muutakin. Kipinä löytyi siis makramee-töiden tekoon ja olen ehtinyt antaa töitäni lahjoiksikin. 

Joulukortit 2020

 

Joulukorttien varalle minulla oli melko perinteinen suunitelma; virkattuja kuusia liimattuna värilliselle paperille. Virkkasin muutaman erilaisen kuusen, kahdessa hopealankaa mukana. Arvelin kokeilevani useampaa kuusen mallia, en ollut näihin kovin tyytyväinen. Varsinkin tuo yksi näyttää melko toispuoleiselta. Kuusiin liimasin vielä paljetteja, ettei vain kimallusta jäisi puuttumaan.

Kesken kuusien virkkaamisen katselin netistä kuvia itse tehdyistä korteista ja löysin hauskan idean nappien käyttämisestä "joulupalloina". Koska minulla on kätköissäni (myös) aika paljon nappeja, päätin kokeilla. Noh, ihan kai ok ensimmäisiksi nappikorteiksi. Mukavasti napit pysyvät kiinni kuumaliimalla.

Dragon Belly huivi

Koko n. 170cm x 80cm

Lanka Hobbii Universe (väri Spectral Light)

Koukku nro 3

Tilasin joskus viime talvena Hobbiilta lankoja. Universea oli pakko saada tilaukseen mukaan koska se on kimaltavaa, hauskan näköistä lankaa, kylläkin akryylia. Aloitin langasta huivin maaliskuussa. Tein silloin yötyötä ja yöt olivat aina kiireisiä, kunnes korona hyökkäsi. Yöt hiljenivät niin paljon, että otin ensimmäistä kertaa yli kaksi vuotta kestäneen työsuhteen aikana käsityön töihin mukaan. Muutamana yönä ehdin virkata tätä huivia jonkunkin verran. Ohje on Johanna Lindahlin englanninkielinen Dragon Belly ja löytyy maksutta Ravelrysta.

Annoin huivin syksyllä ystävälleni synttärilahjaksi. Alla olevassa kuvassa ystäväni sisko poseeraa huivimallina ja pitää samalla silmällä kissaa. Etsipä kissa kuvasta! :)

Kukkakranssi

Pääsiäinen tuli ja meni, kevätkin tuli ja meni. Edelleen vaan tämä pääsiäis-/kevätkranssi oli taltioimatta tänne.

Minulla oli kaapissa kaksi styroks-rengasta, toinen niistä on tässä pohjana. Päällystin renkaan virkkaamalla ketjusilmukoita kaksinkertaisesta langasta, käytin ainakin Lauria ja jotakin toista vihreää lankaa. Pyörittelin ketjusilmukkapätkät rinkulan ympärille.

Kukat esittävät narsissia ja ohje niihin löytyy täältä. Kukat on virkattu 7 veljeksen ja Laurin paksuisilla langoilla, väreistä joita ongiskelin jämäpussistani. Myös lehdet on tehty suunnilleen linkin takaa löytyvän ohjeen mukaan. Kukat ja lehdet on kiinnitetty pohjaan liimapyssyn avulla.

Tykkään kyllä tästä kranssista ja se on edelleen ulko-ovessa. Voisihan sitä vähitellen tehdä kesäisemmän version siitä vielä työstämättömästä rinkulasta! Ai niin, eikö tuossa alimmassa kukassa tuijotakin jokin...

Joulukortit 2018 ja 2019

Tiptap... Paluu jouluun hetkeksi, korttien muodossa. Tämän ja viime vuoden joulukorteissa käytin samaa systeemiä kuin monissa korteissa ennenkin. Virkattuja asioita ja tekstitarroja. 

Vuonna 2018 joulukorteissa seikkailivat pöllöt tonttulakit päässään. Tein kerran ystävänpäiväkortteja, joihin virkkasin ehkä muistaakseni samanlaisia pöllöttimiä, ilman tonttulakkeja kylläkin.

Kuvasin kortit pikaisesti likaisella olohuoneen matolla, eikä huvittanut tehdä näistä korteista kokonaan omaa postausta...

Tänä kuluvana vuonna olin ajoissa orientoitumassa joulukorttien tekoon. Ostin jo lokakuussa tekstitarrat, joita halusin korteissa käyttää. Sitten tuli postilakko ja arvelin etten kuitenkaan tee kortteja, jos ne ovat perillä vasta ensi vuonna tai sitten eivät ikinä. Kun lakko loppui, päätin tehdä ja lähettää kortteja kuitenkin ja pengoin netistä erilaisia lumihiutaleiden kaavioita. Kohta olivat virkatut lumihiutaleet kuivumassa ja pingottumassa patjakäärön pinnalla. Löysin kätköistäni pari vanhaakin hiutaletta ja yhden niistä otin käyttöön.

Korttien pohjien väreiksi valikoituivat tänä vuonna erilaiset siniset. Sekä tämän että viime vuoden korteissa on virkkaamiseen käytetty erilaisia langanjämiä. Pöllöihin varmaankin 7 veljeksen paksuisia, lumihiutaleisiin hiukan ohuempia. Hiutaleet on melkein kaikki virkattu kimaltavista langoista, kuten Kaupunkilangan Leikkipuistosta. 

Yleensä lähetän kortit C5-kuorissa, mutta tänä vuonna riitti lähettämiseen kerrankin tavalliset pikkukuoret. Ainakin osa korteista on mennyt hyvinkin perille. Omaan osoitteessani ei montaa korttia eksynyt, mikä kyllä kenties pistää tarkistamaan korttien määrää ensi vuonna.

Syyshuivi ja lapaset

Koko: huivin korkeus 75cm, leveys yläreunasta 160 cm, lapasten koko naiselle

Lanka: Novita Rulla

Koukku nro 4

Kun tämä huivi ja lapaset alkukesästä valmistuivat, annoin setille nimen "Tulispa jo syksy". En välitä kesän helteistä tai valoisuudesta, syksy on paljon mukavampi ja kauniimpi vuodenaika. Langan väreistä tulee ruska mieleen ja haaveilin syksyn viileistä ilmoista ja luonnon leimuavista väreistä. 

Lanka on pari (?) vuotta sitten hamstraamaani Novitan Rullaa. Ainakin tämä väri, Sateenkaari, oli silloin poistumassa ja ostin paikalliselta Tokmannilta ahneuspäissäni viimeiset kerät. Sen verran muisti on jo hapertunut, etten muista kuluiko lankaa nyt kolme vai neljä kerää! Veikkaan kolmea. Lanka joka tapauksessa riitti näihin sopivasti niin että viimeisestä rullasta jäi pari metriä jäljelle. Lanka on 100% akryylia, pehmeää ja kevyttä. Lapasissa värit tietysti liukuvat paljon hienommin kuin huivissa.

Huivi on Simpukka-huivi, ohjeen löysin Arkimamman Arkiralli -blogista. Erittäin selkeä ohje ja kuva. Mallin oppi nopeasti ulkoa ja lopputulos on mukavan ilmava.

En ole aiemmin virkannut lapasia ja nyt halusin kokeilla. Katselin erilaisia ohjeita ja sovelsin niitä. Joku viisaampi yksilö olisi laittanut tulevia projekteja varten ylös silmukkamäärät sun muut olennaisuudet, mutta minäpä en niin tehnyt. En ainakaan muista tehneeni. Lapaset on aloitettu kärjestä ja virkattu ranteen koristetta lukuun ottamatta kiintein silmukoin. Vähän ylimääräistä pussia on lapasten kärjen tuntumassa, muuten kai ihan käyttökelpoiset tumput.

Koska väreistä tulee minulle siis syksy mieleen, halusin ottaa töistä kuvia ulkona syksyn vihdoin saavuttua. Ruska ei kylläkään ollut vielä parhaimmillaan kun tämä mahtikuvaus luonnossa suoritettiin. Kuvauksiin suostui malliksi äitini ja rekvisiitaksi ja seuraksi koirani. Vettä ja vähän puita, joitain homeisia horsmia ja huono kamera, tämä on lopputulos.

Alla kuvattuna mallien paremmat puolet?

Kukkatuninkia kenkiin

Langat: mitälie kaikenlaista

Koukku ja puikot: 3,5 ja 3,5

Olivatpa kerran Sittarin halpistennarit. Kunnes eivät enää olleet. Olen joskus nähnyt kuvia virkatuin kukin koristelluista tennareista ja halusin itsellenikin sellaiset.

Tykkään kesäisin jaloitella tennareilla, nehän sopivat melkein asuun kuin asuun. Melko tylsät monothan ne kyllä ovat. Converseja en raaski ostaa ja jos raaskisin, en ehkä raaskisi niitä näin koristella. Marketeista onneksi irtoaa edukkaasti kokeilumateriaalia.

Näiden tennareiden uudet nauhat on neulottu, tehty vain kahden silmukan nyöriä. Mittasin pituuden monojen alkuperäisten nauhojen pituudesta ja sopivat sain aikaan. Langoiksi valitsin Pietarista tuomiani lankoja; neonvihreää/keltaista akryylilankaa ja vihreää kimaltavaa lankaa, jonka koostumuksesta minulla ei ole käryäkään. 

Pienemmät kukat on virkattu puff flower -haulla löytyvällä kaaviolla, paitsi että ihan vähän muokkasin ohjetta. Sillä kerroksella, jossa kaavio neuvoo virkkamaan kolmen ketjusilmukan kaaria, virkkasin vain kahden ketjuja, koska siten kukista tuli mielestäni tiiviimmän ja kauniimman näköisiä. Lankoina pienemmissä kukissa ovat Kaupunkilangan Minttu ja Karnaluksista löytämäni kimaltava, tumma turkoosi, melko muovisen tuntuinen lanka. Isompiin kukkiin yhdistelin edellä mainittuja lankoja ja kukkien ohjeen napsin Patalappuja à la carte -kirjasta.

Liimasin kukat kuumaliimapistoolilla kenkiin. Saa nähdä, kestävätkö ne kiinni vielä kunnolla kastuessaan. Tykkään kyllä lopputuloksesta, ihan heti tuskin tulee kadulla samanlaisia jalkineita vastaan.

Tässä helteiden aikana tajusin että tällaiset varrelliset tennarit ovat liian kuumat. Ihan siltä varalta, että helteitä tänä vuonna vielä tulee lisää, pitäisi ehkää ostaa ja varsinkin tuunata varrettomat kenkäset myös?

Joulukortit 2017

Jo vuosien ajan olen tehnyt erilaisia kortteja samalla idealla, virkattuja kuvioita hyödyntäen. Nyt ideana oli virkata joulupallon näköisiä kappaleita ja niille roikotusoksat. Pallojen kiiltävät langat ovat erivärisiä Novitan Paola-langan jämiä ja vihreä lanka 7 veljestä. Viime vuonna askartelin mustapohjaisia joulukortteja, mutta tänä vuonna tyydyin perinteisempiin väreihin.

Kuvassa askartelutarvikkeiden läheisyydessä lymyävä pöllöetiketillä varustettu puteli ei ole pöydällä vain koristeena. Kyseisen säilytysastian sisältämä eliksiiri katosi johonkin askartelun aikana ja on osaltaan syyllinen melkomoisen kolahtaneisiin kuviin, korttien hieman viimeistelemättömään ilmeeseen sekä seuraavana päivänä vallinneeseen heikohkoon oloon. Yöllä kirjoitetut ja koristellut kirjekuoretkin olivat aika lennokkaan näköisiä. Joka tapauksessa kortit löysivät perille Lappeenrantaan, Vaasaan, Kuopioon, Lahteen, Orimattilaan ja Lavialle.

Pikkujoulun pätevä perinne; punaviiniä, puuhastelua, pientä pöhnää.

Yhden kortin mukana kohteeseen lähti jouluisia pöllö-lautasliinoja.

Tulppaanilapaset

Koko: naiselle
Langat: Novita 7 veljestä + muutama jämä samaa paksuutta
Koukku ja puikot nro 3,5

Tein kerran sukat, joiden varret toteutin tulppaanivirkkauksena. (Ne sukat ovat muuten jo hetken odottaneet vuoroaan tulla ikuistetuksi tänne.) Arvelin samojen tulppaanien sopivan myös lapasen varteen. Tulppaanivirkkauksen ohje löytyy ainakin hakusanalla "tulip crochet chart". Ohje on tasona virkattavaksi, mutta se on helppo muuntaa pyöröksikin.

Koska virkattu varsi ei pahemmin jousta, käytin aika reipasta silmukkamäärää; 45 silmukkaan mahtuu 15 tulppaania. Virkkauksen reunasta on poimittu 44 silmukkaa 2 oikein 2 nurin -joustimeen. 44 silmukalla jatkoinkin ja äänestin keskenäni jatkoon intialaisen peukalokiilan ja leveän nauhakavennuksen.

Halusin tulppaanin myös lapasen kämmenosaan. Etsin ja löysin tuhat ja yksi ihanaa tulppaanikuvaa ja lopulta yhdestä tulppaanikimpun sisältävästä ristipistokuvasta piirtelin itselleni sopivan kokoisen ja näköisen kukan. Kirjoessa en kylläkään noudattanut piirrosta ihan orjallisesti...

Koska en saa silmää miellyttävää jälkeä aikaan silmukoita jäljentämällä, päätin kokeilla tulppaanien kirjomiseen ristipistoja ja pääsinkin mielestäni parempaam lopputulokseen. Kuvion kohta on paksumpi kuin silmukoita jäljentämällä tehty, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Kaikki kukissa käytetyt langat löytyivät jämälankakopasta. Voin kuvitella, että perinteisemmän näköinen punainen tulppaani on monien mieleen, itse pidän sinisestä enemmän. Sininen horsma on myös siistimpi, koska se on tehty punaisen jälkeen ja työnjälki parani harjoittelemalla.

Tumppujen valmistuttua totesin että lapasten kämmen ja varsi ovat vähän kuin eri paria. Varsi saisi olla elegantimpi, mutta tehty mikä tehty. Ehkä värien käyttöä voisi joskus vähän harkita.

Lahjoitin nämä lapaset säänkestävine tulppaaneineen KKY:n huutokauppaan, jonka tuotot menevät kodittomien koirien hyväksi Romaniaan. On kivaa kun voi harrastuksellaan auttaakin ja kaikkein mieluiten autan eläimiä.

Ponchopaita

Koko: xxl

Lanka: Novita Cotton Soft Color

Koukku nro 3,5

Äiti on jo jonkin aikaa ollut vailla "ponkkoa" ja minä kaipaillut ohjetta ja inspiraatiota sellaisen tekemiseen. Novitan kesä 2017 -lehdessä tuli vastaan kivan näköinen ohje (nro 18) ja se kelpasi myös vaatteen vastaanottajalle sillä ehdolla että hän saa valita värin itse. Väriksi valikoitui ei niin kovin yllättäen lilan ja valkoisen kirjava Cotton Soft Color. Malli on todella helppo ja pitkä haarapylväs saa aikaan näyttävän ja ilmavan lopputuloksen. Cotton Soft on mukavan tuntuista lankaa virkata.

Koska mielikuvani ponchosta on ollut (ja on oikeastaan edelleen) värikäs, kolmiomainen, hihattoman telttamainen vaate, ei tämä mielestäni ole täysiverinen poncho. Siksi nimesin sen nyt ponchopaidaksi.

Etu- ja takakappaleet on virkattu erillisinä ja ohjeen vastaisesti ommeltu yhteen. Ohjeen mukaan kappaleet olisi kiinnitetty toisiinsa vain napeilla, mutta mielestäni se on hieman epävarma kiinnitystapa liikkuvaista elämää viettävälle ja päädyimme varmempiin, ommeltuihin saumoihin. Koska vaatetta oli hyvä sovittaa äidin päälle ennen kappaleiden yhdistämistä (ja ehkä myös koska inhoan ompelemista), ompelu tapahtui vaatteen omistajan itsensä toimesta. Tämä tehtiin juuri ennen Heinolan kesäteatterin näytöksen alkua seurueemme kolmannen jäsenen ollessa varma ettemme koskaan ehdi teatteriin.

Pistoja hieman pidentämällä ehdimme hyvinkin näytökseen ja esityksen jälkeen suuntana oli Lahti. Kauppatorilla lymysi niin sopivan värinen kukkapuska, että oli pakko pitää pienet muotikuvaukset.

Ilmeisesti tämä vaatekappale on käyttökelpoinen, koska se on Heinolan kesäteatterin ja Lahden keskustan lisäksi nähty seikkailemassa ainakin Mikkelin Naisvuoren näkötornissa ja kesäteatterissa, raahautumassa Heinolan vesitornin kukkulalle, siemailemassa virvokkeita eräissä Heinolan ravitsemusliikkeissä ja nauttimassa korkeakulttuurista Espoon Sellosalissa. 

Lost in Time -huivi

Koko: n. 150 x 65cm

Langat: Novita Ajaton (violetti, vihreä, sininen), Novita Nalle (musta) ja jokin pinkki akryylilanka

Koukku nro 3,5

Johanna Lindahlin Lost in Time -huivi on ollut kokeiltavien listallani jo jonkin aikaa, niin herkullisia kuvia on siitä tullut vastaan. Olin ajatellut tuhota huiviin sain-melkein-ilmaiseksi-pakko-hamstrata -keriä, eli Novita Ajaton -akryylilankoja. Olohuoneen päydällä käden ulottuvilla lojui edellisen projektin jäljiltä hehkuvan pinkki kerä, akryylilanka jonka ostin Pietarista pelkästään värin takia. Se ja mustan Nallen vajaa kerä hyppäsivät myös työhön. Aluksi huivintekele näytti turhan kirjavalta, mutta valmiina alkoi miellyttää värejä janoavia silmiäni.

Suomenkielinen ohje löytyy Mijo Crochet -blogista alareunaan rullailemalla. Ohje on tosi selkeä ja seikkaperäinen. Sen verran peukaloin ohjetta, että virkkasin kuviokerrosten välissä parin kerroksen verran lisää pylväitä ja kiinteitä silmukoita. Kulmien tupsut jätin ainakin toistaiseksi pois, mutta saatan lisätä ne joskus myöhemmin.

Huono kuva, mutta tykkään pitää huivia niin että päät on piilotettu ja kiinnitetty yhteen hiuslenkillä. Näin huivi pysyy hyvin kaulassa vauhdikkaammassakin menossa.

Vastahakoinen kuvausapulaiseni ei voi katsoa kameraan, ei millään. 

Tossukat

Koko: n. 38

Lanka: Ören Bayan Sweet Baby

Puikot ja koukku nro 3,5

Olen nähnyt ensimmäiset kuvat kassitossuista jo vuosia sitten ja ne ovat keikkuneet kokeiltavien listallani pitkään. Tänä kesänä tein ensimmäiset ja ehdin kuluttaa ne itse puhki ennen kuvien ottamista. Äiti pyysi samanlaiset kesäisiksi yösukiksi. Ohje näihin kassitossuihin, eli etuperin-takaperin -tossuihin, löytyy Punomon sivulta. Nopeat ja helpot tehdä ja ihan mukavat jalassa. Koristelemalla tossut saa vähän näyttävämmiksi. Ruusut on virkattu ja lanka on vanhasta jämänötteröstä, joka piileskeli pikkukerien kopassa.

Tossujen lanka on turkkilaista vauvalankaa, 100% akryyliä. Äiti poimi sen kyytiin Karnaluksista lähinnä pehmeyden ja värin takia. Langassa on pitkä ja liukuva väriraportti, joten tossut ovat aivan eriparia.

Jossain vaiheessa kesää äiti sanoi että yrittää käyttää näitä tossuja vain nukkuessa ja kävellä niillä mahdollisimman vähän ja kevyesti, jotta ne kestäisivät ehjinä. Totesin että voi ihan rauhassa lampsia niissä vaikka pihakivillä, koska jalkapohjan alkaessa paistaa saan hyvän syyn tehdä uudet. Lankaa on vielä jäljellä hyvinkin toiseen tossupariin.