Virkattu ruusupeitto

Koko: n. 80 x 133 cm

Langat: Novita Veera (kirjava vaaleanpunainen), Novita 7 veljestä (fuksia ja tumma violetti), Red Heart Soft (vaalea violetti), Novita Miami (vihreä), Novita Helen (vihreä)

Koukut: 3, 3,5 ja 4

Työkiireiden vuoksi on blogin kirjoittaminen jäänyt muutamaksi kuukaudeksi, vaikka valmiita neule- ja virkkuutöitä on sentään muutamia kertynyt. Tämän työn tarina alkaa löydöstä, jonka tein lankalaatikoistani viime keväänä ennen pääsiäistä.

Ahneena lankahamsterina tilasin kerran jostakin nettiputiikista Novitan Veera-lankaa, kun sitä myytiin edulliseen euron hintaan. Olen tehnyt langasta joskus jotain, mutta jäljelle jäi silti monta kerää. Lankahan on mukavan pehmeää, mutta melkoisen narisevaa neulottavaa. Tähteeksi jääneet kerät pyörivät varastoissani vuosia, kunnes keksin mihin niitä käyttäisin. Äitini vietti loppukesästä synttäreitä ja piti keksiä jokin lahja. Lankalöytö toi mieleen idean ja kestoruusut peiton muodossa olivat ratkaisu lahjaongelmaan.

Sovelsin sopivan ruusuneliön netistä löytämieni ohjeiden perusteella. Veikkaanpa, etteivät neliöt edes ole kaikki keskenään samanlaisia, koska silmukoiden ja kerrosten määrä ja koukun koko vaihtelivat varsinkin ensimmäisten neliökokeilujen kohdalla. Hyödyllisimmät kuvat löytyivät hakusanalla "babushka rose". Värit peittoon on valittu jotakuinkin äidin suosikkivärien mukaan.

Peitossa on 60 neliötä (arvatkaapa kuinka paljon äiti täytti!) ja koko on loppujen lopuksi sellainen lyhyehkön naisen torkkupeitto. Peitto oli muiden töiden ohella tekeillä useamman kuukauden. Virkkasin ensin kaikki ruusut valmiiksi ja sitten niille lehdet ja reunakerrokset. Palat on ommeltu yhteen ja se olikin työn rasittavin osuus. Reunapitsin ohjeen otin Leonie Morganin kirjasta 100 isoäidinneliötä.

Kuten usein jämälankojen kanssa käy, loppui lanka työn edetessä kesken. Onneksi sitä löytyi vielä eräästä nettikaupasta lisää - ja nyt minulla on taas samaa lankaa pari kerää varastossa odottamassa... Myös vihreä lanka loppui kesken, enkä löytänyt sitä lisää. Siksi muutaman neliön lehdet on tehty kätköistäni löytyneellä, melko eri sävyisellä vihreällä.

Tämä melko kolahtanut tilannekuva todistaa peiton olleen käytössäkin.

Hattaraiset yösukat vauvalangasta

Koko n. 38

Lanka Novita Pretty Baby

Puikot 4

Keväällä äiti kertoi ilouutisia; vihdoin hänen vanhat yösukkansa olivat hajonneet ja kohdanneet roskiksen. Olin uhannut etten tee yksiäkään uusia sukkia hänelle, ennen kuin edes jotkut vanhoista (ja kulahtaneista) heitetään pois. Minulla oli vielä jemmassa Novitan vuosia vanhaa Pretty Baby -akryylilankaa, olen siitä tehnyt jo ainakin kahdet yösukat äidille. Vauvalangasta tulee kevyet, pehmeät, kuohkeat ja kiristämättömät sukat. 

Mallia ei tarvinnut kauaa miettiä, löysin talvella netistä Sirkka-nimisen pitsimallin ja halusin kokeilla sitä. Malli löytyy helposti googlaamalla. Varsissa on kymmenkunta kerrosta 2 nurin-2 kiertäen oikein -resoria ja sitten Sirkkaa. Sekä varressa että terässä silmukoita on 48. Oikein mukava malli neuloa ja kivan näköinen. 

Pretty Babya jäi vielä vähän varastoon, ehkä sitä on vielä tallella kun nämä sukat hajoavat!

Patakintaat ja pannualunen äitienpäivälahjaksi

Koko: naisen

Langat: Novita Joki, Nako Moonlight, Redheart Soft

Puikot nro 7, koukku 6 (sydänkoristeissa 3)

Olen jo jonkin aikaa halunnut tehdä huovutetut patakintaat ja kas, äitienpäivä, mikä mainio syy! Langaksi valitsin Novitan Joen. Väriä ei paljon tarvinnut miettiä, kipaisin kaupasta violetinlilanpunaisenkirjavaa lankaa. Äidin lempivärejä ei liene vaikea arvata...

Silmukkamääriä ynnä muita arvoin muutamien ohjeiden avulla ja lähdin sitten kokeilemaan jättimäisen lapasen neulomista.

Kintaat on neulottu seiskan puikoilla. Varressa on 54 silmukkaa. Alkuun neuloin yhden kerroksen nurjaa, muuten varsi ja koko työ on sileää oikeaa. Kun varren pituus oli 37 cm, otin peukaloaukkoa varten hakaneuloille 14 silmukkaa. Aukon jälkeen neuloin n. 20 cm ja aloitin sitten kärkikavennukset. Kavennukset tein neulomalla jokaisen puikon lopussa kaksi silmukkaa yhteen joka kerroksella. Peukalon neuloin 36 silmukalla ja aloitin kärkikavennukset kun peukalon pituus oli 8 cm. Ripustuslenkiksi virkkasin 20 ketjusilmukkaa kaksinkertaisella langalla.

Kintaan koko pituus oli siis yli 60 cm ennen huovuttamista. Alla olevassa kuvassa on naisen lapanen kintaan päällä, ihan vaan kokoeroa havainnollistamassa.

Ompelin muovipussin kintaan sisään ja pyöritin pesukoneessa 2 x 40 minuuttia 40 asteen ohjelmalla.

Tuloksena paksu kinnas, joka on naisen käteen sopiva ja jonka sisällä ei käsi kärvähdä. Kintaan lopullinen pituus on n. 30 cm. En kyllä koskaan kyllästy tähän huovuttamisen hauskuuteen!

Kintaiden koristeeksi virkkasin sydämiä, ihan vaan koska löysin eräästä facen virkkausryhmästä kivan sydämen kaavion. Lankoina sydämissä Nako Moonlight ja Redheart Soft. 

Kuten kuvasta näkyy, äiti on testannut kintaat.

Pannualusen virkkasin huvikseni, kun lilaa lankaa jäi yli ja kotoa löytyi valkoista Jokea erään projektin jäljiltä.Virkkasin koukulla nro 6. Neliön ohje löytyy googlaamalla "on the huh square".

Kehitin pari lisäkerrosta omasta päästäni. Aika epäonnistunut tuli tästä kokeilusta. 40 minuutin huovutuksen jälkeen sivujen pituus oli kyllä lyhentynyt kolmanneksen, mutta reuna ei ole tasainen, vaan aaltoilee. Lisäksi lila väri on tahrannut valkoista. Saattaa olla että kun käyn äidin keittiössä seuraavan kerran, sieltä mystisesti katoaa yksi kappale pannualusia, hah.

Tähtilapaset SaiPan väreissä

Koko: naisen

Langat: Novita Nalle

Puikot nro 3

Työkaveri pyysi tekemään tyttärelleen lapaset kadonneiden tilalle. Lapasten tuli olla mustakeltaiset (SaiPan värit siis) ja niissä piti olla kuviona Norjan tähti. Muuten sain vapaat kädet.

Norjan tähti on kaunis kuvio, olen käyttänyt sitä sukkiin jo monta kertaa. Piirsin näiden lapasten kaavion katselemalla netistä kuvia inspiraatioksi. Koska kuviossa on muutama virhe - tai oikeastaan epäjohdonmukaisuus - en laita kaaviota talteen. Jouduin vähän muokkaamaan tekemääni kaaviota työn edetessä. Lapasten kämmenpuolet ja peukalot ovat helppoa 2x2-ruutukuviota.

Lapasen ranneosassa on 52 silmukkaa ja kämmenosassa 53. Ranne on aloitettu 8 kerroksella ainaoikeaa, seuraavaksi on 10 kerrosta kirjoneuletta (vuorotellen yksi silmukka mustalla ja keltaisella) ja taas 8 kerrosta ainaoikeaa. Peukalo on kiilaton aukkopeukalo ja neulottu 20 silmukalla. Melkoisen tyköistuva tuli lapasesta, joten silmukoita olisi voinut olla muutama enemmänkin. Itse kyllä pidän istuvista lapasista. Olen joskus kuullut kaskun, jonka mukaan armeijan hanskat ovat niin löysät, että pysyvät kädessä vain jos pitää peukalot ojossa. Minulta jyrkkä ei ja puistatus sellaisille käsineille... 

Virheitähän näissä piisaa, varsinkin kärjissä, mutta sainpahan ensimmäiset kirjoneulelapaseni tehtyä.

Parit parit sormikkaita

Onko minulla mitään asiaa näistä tekeleistä? Ilmeisesti on. Talvella äitini halusi sormikkaat, joten sellaiset piti tehdä. Langaksi sovimme 7 veikan leopardin. Sain kerän leopardia metsästettyä lähikaupasta. En ollut aiemmin tehnyt sormikkaita ja tekeleitäni varten silmäilinkin useampia ohjeita lähinnä sormien luomista ja silmukkamääriä varten. Ranteen resoriin halusin kokeilla kierrejoustinta ja neuloessani tykästyin siihen välittömästi. Voin suositella; helppo ja mukava neuloa, kädessä tiukka mutta joustava, hyvännäköinenkin. Kämmenen ja sormet tein sileää neulomalla.

Neuloin sormikkaisiin intialaisen peukalokiilan. Kiila näyttää inasen hassulta mutta istuu ainakin aikuiseen käteen erinomaisesti. Niin ja tuo lanka. Minulla oli epäilykseni, mutta kivasti värit asettuivat. Vaikka minulla ja äidillä on suunnilleen saman kokoiset kädet, onnistuin ilmeisesti neulomaan liian pitkän pikkusormen näihin hansikkaisiin. Kenenköhän käteen muuten kaupan käsineet on suunniteltu, niissä on aina liian pitkät pikkusormet...

  

No, äiti sai tekemäni sormikkaat ja olen nähnyt ne itse teossa. Eli käytössä, pakkasella. 

Kun äidin sormikkaat olivat valmiit, halusin tehdä itsellenikin hanskat. Langaksi valikoin Pietarista ostamani akryylilangan. Ihanan keväänvihreän. Jämän. Kierrejoustin ranteessa ei riittänyt, jatkoin kuviota myös kämmenselän ulkoreunaan. Ihan somat sormikkaat sain aikaan ja ne sopivat käteeni erinomaisesti.

Talvipakkasilla neuloessani haaveilin että näistä vihreistä sormikkaista tulee lämmikkeet viileisiin kevätiltoihin. Näin itseni joen rannalla koiran kanssa; vihreä fleksi, vihreät sormikkaat, vihertyvät puut...

Vihreät sormikkaat odottavat edelleen neitsytmatkaansa.

Aina oppii jotain tai jos ei, niin aina löytyy kehitettävää. Ykkösasiana tällä kertaa; toivon että opin päättelemään sormet vähän, tai aika paljonkin siistimmin. "Et vaan osaa", voisi joku todeta. En osaakaan, enkö ymmärrä lukemaani, vai eikö luettu taivu puikoille? Teoriassa tiedän miten neulotut sormet pitäisi päätellä sievästi, mutta kuten kuvastakin huomaa, ehei onnistunut. 

Ja kyllä, lopuksi kuva öiseltä parvekkeelta. Ihan vaan koska... niin ihana vihreä!

Pääsiäiskortit

Enpä muista milloin olen viimeeksi lähettänyt pääsiäiskortteja. Ehkä en koskaan. Nyt kun olen innostunut virkkaamisesta, päätin tuhota jämälankoja kortteja varten. En muista mitä lankaa tuo tipuihin käytetty on, mutta kyseessä on paksuhko, ah-niin-pääsiäisen-värinen akryylilanka.

Englanninkielinen ohje tipun virkkaamiseen löytyy YouTubesta. Seurasin ohjetta tapani mukaan toisella silmällä ja sävelsin loput.

Korttipohjana on vaaleanvihreää helmiäiskartonkia ja höysteenä höyheniä - ikäänkuin tipujen perssulkina. Lanka riitti vain viiteen tipuun, joten en viitsinyt väsätä enempää kortteja. Poikkeuksellisesti askartelin itse myös kirjekuoret, sillä sopivan kokoiset kuoret näyttävät erään siivouspuuskan johdosta kadonneen.

Rattoisaa pääsiäistä!

Tähtityyny jämälangoista

Koko: sakaran kärjestä toiseen 42cm

Langat: Novita 7 veljestä ja muita samaa paksuutta olevia jämiä

Koukku nro 4

Täytteenä vanhoja t-paitoja

Eräänä harmaana päivänä päätin opetella virkkaamaan isoja tähtiä, koska olen aiemmin virkannut vain pieniä. Viisisakaraiset tähdet eivät innostaneet ja kaavion kivaan kuusisakaraiseen tähteen löysin googlailemalla taikasanoja "granny star". Apuna ja innoituksena toimi lopulta Le Monde de Sucrette's Blog. Blogista löytämäni kaavio on selkeä ja sitä seuraamalla voi virkata monen kokoisia tähtiä. Periaatteessa yhtä tähteä voi virkata loputtomasti kasvattamalla kerroksia saman kaavan mukaan.

Loihdin kaksi tähteä, jotka ovat ulkonäöltään mukavasti isoäidinneliön sukulaisia. Tähdissäni on molemmissa 14 kerrosta, kaksi aina samalla värillä. Lopuksi virkkasin kappaleet yhteen nurjalta puolelta, käänsin työn oikein päin ja täytin sen. Tyynyyn on käytetty lankojen lisäksi muutakin vanhaa, pilkoin nimittäin täytteeksi kolme käytöstä jäänyttä t-paitaa. Egyptistä tuotu matkamuistopaita ja pari reikäistä harmaata lenkkipaitaa saivat uuden paremman elämän.

Koirani on mukavuudenhaluinen ja osaa nauttia kulahtaneista vällyistä, pehmoisista tyynyistä, leluista ja kaikenlaisesta muusta pedin kasaamiseen liittyvästä. Niinpä päätin luovuttaa tyynyn parhaalle ystävälleni ja työ valmistuikin sopivasti ystävänpäivänä. Vaikka koirani pitää lelujen retuuttamisesta, on tämä tyyny ainakin toistaiseksi säästynyt hyökkäyksiltä.

 Ihmiskäyttöön tuleviin tyynyihin en ehkä laittaisi täytteeksi vanhoja vaatteita, koska tyynystä tuli melko raskas ja muhkurainen, mutta koiraherran köllöstelyyn tämä tekele sopii oikein hyvin. Tyyny sointuu väreiltään erinomaisesti harmaaseen alustaan, lelunorsuihin ja mielestäni myös ikivanhaan, etäisesti vaaleanpunaista kylpytakkia muistuttavaan riepuun...