Käsityömuistoja peruskoulusta

 

Muutama kuukausi sitten pakkasin tavaroitani muuttoa varten ja löysin eräästä kansiosta vanhoja kouluaikaisia käsityöpapereita. Tiesin etten tee niillä enää mitään, joten heitin ne pois. Halusin kuitenkin taltioida tänne muistoja siitä, kun käsityöinnostukseni alkoi.

Meidät opetettiin neulomaan 4. luokalla ja ensimmäinen työ oli pipo. Se aloitettiin neulomalla pään ympäri ylettyvä kaistale ainaoikeaa. Tein koko kaistaleen kotona ja seuraavalla tunnilla opettaja totesi "Siehän oot innostunut!". Kyllä vain, innostuin neulomisesta heti. Tuo ensimmäinen piponi ei ollut kyllä mitenkään taidokas, siitä tuli viininpunainen ja rehellisesti sanottuna työnjälki oli aika kaameaa. Itse en sitä tainnut ikinä käyttää, äiti kyllä esiintyi se päässä ulkona. Kun pipo oli valmis, aloitin kotona samansävyisen kaulaliinan. Oli jännää mennä ostamaan ensimmäiset omat puikot ja lankakerä! Nuo puikot lienevät vieläkin tallessa.

Seuraavana vuonna koulussa neulottiin lapaset. Minun lapasistani tuli musta-violetit. Neulos oli löysää ja toinen peukalo tuli vahingossa neulottua nurjaa. Käytin lapasia, kunnes muistaakseni peukalon juureen tuli iso reikä, miksiköhän... Luultavasti olin poiminut peukalon juuresta liian vähän silmukoita tai poiminut ne liian löysästi. Villasukat opeteltiin neulomaan seuraavana vuonna ja musta-punaisia sukkiani muistaakseni käytin myös. Harmi ettei näistä ihan ensimmäisistä töistä ole olemassa kuvia.

Seiskaluokalla saimme neuloa mitä halusimme ja suurin osa ryhmästä tuskaili säärystimien, lapasten tai sukkien parissa. Minä ja paras kaverini neuloimme villapaidat. Opettaja kysyi jaksaisimmeko varmasti tehdä paidat valmiiksi ja vakuutimme jaksavamme. Ei paitojen tekemiseen mennyt hirveän montaa viikkoa kummallakaan. Harmi kun alla olevasta villapaidan suunnitelmasta on vain noin huono kuva. 

Nyt tietysti, kun katson tuota villapaitaa (joka muuten muuttaa aina mukana, vaikkei sitä kukaan käytäkään), näen paljon virheitä, mutta toisaalta, olen tehnyt tuon työn ollessani 13-vuotias. Siihen nähden tuo paita on kai ihan siedettävä ja kiitettävän arvosanan siitä sain. Värivalintojen lisäksi silmäni sairastaa hihoissa ja olkasaumoissa. Paitaosa on neulottu pyöröpuikoilla, hihoja ei ja sen jäljestä kyllä huomaa. Niin, paitahan on neulottu 7 veljestä -langasta, kuten suurin osa muistakin koulussa tekemistäni töistä.

Neulomiseen sain siis koulussa oppia vain 4.-7. luokilla. Ensimmäisinä vuosina intoa oli kyllä enemmän kuin taitoa. Neulomisen lisäksi opetettiin virkkaamista, kirjontaa ja ompelemista. Virkkaaminen oli kivaa, kirjominen myös, mutta ompelemista inhosin. Muistan miten koneella ommellut t-paidan saumat aaltoilivat pahasti ja kuinka anorakkia kasaan kursiessani kirosin, kun koneen neula katkesi. Sehän katkesi siksi, että ompelin sen sormeni läpi. 

Eivät kaikki muutkaan työt aina onnistuneet; virkatusta baskerista tuli tyynynpäällinen ja yhdestä huivista niin harva, ettei se oikein lämmittänyt. Tein joskus pakolliset työt liian nopeasti, että pääsin vapaatöiden pariin. Vapaatyöni tein yleensä neulomalla. Nostin muutamassa vuodessa käsityönumeroni seiskasta kymppiin.

Tärkein anti "rättikässässä" erilaisten tekniikoiden teknisen osaamisen lisäksi, oli kipinä harrastukseen, joka toivottavasti on elinikäinen. Kouluvuosien jälkeen kukaan ei liiemmin ole minua opettanut, vaan olen opetellut itse asioita kirjoista ja netistä. Jokainen silmukka opettaa jotakin. Jos löydän jostain kouluaikaisia töitäni tai kuvia niistä, postailen niitä sitten lisääkin tänne. 

Makramee-pöllö

 

Koko: korkeus 42cm, kepit n. 25cm
Materiaali: Paulina punoskude, silmien ympärillä Nallea, pari puista helmeä.

Kansalaisopiston makramee-kurssilla tein ensin joulukuusen ja seuraavaksi pöllön. Pidän kaikenlaisista pöllöistä; virkatuista, kirjotuista, leivotuista, piirretyistä ja varsinkin oikeista lentävistä, joten pöllön solmeileminen oli melko itsestäänselvä valinta. Opettajalla oli ohje pöllöön ja pari edellisten kurssilaisten tekemää valmista pöllötyötä, joita hypistellä.

Koska kuusta varten hankkimaani harmaata Paulinaa oli vielä jäljellä, päätin käyttää sitä myös pöllön tekemiseen. Malli on melko helppo ja nopea tehdä, pääasiassa tarvitaan vain kylkiluusolmua. Silmien hapsuja värkkäilin varmaan yhtä kauan kuin koko muuta työtä yhteensä.

Ei tämä ole se kaikkein kaunein pöllömalli minkä olen nähnyt, mutta kelpaa omalle seinälleni. Jos teen tällä mallilla lisää lintuja, laitan silmät vähän kauemmas toisistaan ja nokka saisi olla vähän toisenlainen, erottuvampi. 

Kepit joilla pöllö oleilee, ovat mäntyä ja ystäväni lenkillä ollessamme keräämiä ja niitä on käsitelty hartaudella monin tavoin. Ensin ne olivat kuivumassa n. 50-asteisessa uunissa muutaman tunnin. Sitten niitä muistaakseni on vähän hiottu, päät puukolla pyöristetty ja lopuksi ne on vielä lakattu sellakalla. Mielestäni luonnonkepit ovat solmeilutöihin hienompia ja persoonallisempia kuin valmiina kaupasta ostetut. Näissäkin kepakoissa näkyy muun muassa hyönteisten nakertamia polkuja ja luonnollisia värivaihteluita. Eiväthän pöllöt luonnossakaan istu suorilla harjanvarsilla tai kirkkaiksi hiotuilla riu'uilla.

Ihan hauska pöllövaari tästä tuli. Ehkä sille pitää solmeilla kaveriksi villavan viettelevä naaraspöllö.

Alla olevassa kuvassa on oma pöllöni keskeneräisenä ja aiempien kurssilaisten tekemät kaksi työtä. Kaikki on samalla mallilla tehty, eri paksuisista materiaaleista.

Makramee-kuusi

 

Koko: korkeus n. 55cm

Materiaali: Paulina punoskude, koristeissa erilaisia lankoja 

Uusi aluevaltaus käsitöiden saralla! Kävin loppusyksystä kansalaisopiston lyhyen makramee-kurssin. En ollut aiemmin tehnyt mitään makramee-töitä, vaikka tekniikka on jo vuosia kiinnostanut. Isältä jäi paljon erilaisia naruja ja köysiä, niiden innoittamana päätin viimeinkin ilmoittautua makramee-touhuihin mukaan. Päätöstä tuki sekin, että kurssi pidettiin kotini vastapäisessä rakennuksessa, joten ei tarvinnut kuin vetää monot jalkaan ja kömpiä tien yli, niin oli jo paikalla.

Kurssin teemana oli kuusen solmeileminen, vaikka sitä ei ollutkaan pakko tehdä. Ohjeen kuuseen sain opettajalta. Samantyylinen ohje näyttää olevan myynnissä esimerkiksi Toila Oy:n verkkokaupassa. Päätin jättää kuusesta pois helmet ja tehdä koristeita mieluummin virkkaamalla.

Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme muutamia solmuja - alla olevassa kuvassa ensimmäinen "työni", perintönarusta solmeiltu pieni tähti. Seuraavalla kerralla pääsin kuusen kimppuun. 

Aloitin työn kotona, ilman kunnon alustaa. Ei, nuppineulat eivät oikein mainiosti pysy kiinni sohvatyynyissä... Kun pääsin ällänpäälle solmuista ja ohjeesta, oli kuusi helppo tehdä. Työhön tulee oikeastaan vain kahta solmua, kylkiluusolmua ja kaksoistasosolmua. Itselleni jostain syystä kylkiluusolmun oppiminen oli ensin hiukan haastavaa, ennen kuin opin muistamaan, miten se kiristetään.

Paulina punoskude on aloittelijalle hyvä materiaali, se on tasaista ja paksua ja mielestäni melko helppo työstää. Ainut mikä oli ärsyttävänkin hankalaa, oli langanpäiden päättely nurjalle puolelle rihmalangan avulla. Enää en ehkä valitsisi harmaata lankaa tähän työhön, jos en kyllä tavallista kuusen vihreääkään.

Kuusen koristeet on virkattu, osa omasta päästä, osa on kirjan 100 virkattua lumihiutaletta ohjeiden mukaan tehty. Latvatähti on virkattu isältä jääneestä narusta ja hopealangasta. Latvatähteä lukuunottamatta koristeet on liimattu kuuseen kuumaliimalla.

Ei tästä kuusesta niin juhlava tullut, mutta saa kelvata. Taitaa olla vähän toispuoleinenkin, kuten joulukuuset usein ovat...

Sain kuusen valmiiksi kurssin puolessa välissä ja aikaa jäi tehdä vielä muutakin. Kipinä löytyi siis makramee-töiden tekoon ja olen ehtinyt antaa töitäni lahjoiksikin. 

Joulukortit 2020

 

Joulukorttien varalle minulla oli melko perinteinen suunitelma; virkattuja kuusia liimattuna värilliselle paperille. Virkkasin muutaman erilaisen kuusen, kahdessa hopealankaa mukana. Arvelin kokeilevani useampaa kuusen mallia, en ollut näihin kovin tyytyväinen. Varsinkin tuo yksi näyttää melko toispuoleiselta. Kuusiin liimasin vielä paljetteja, ettei vain kimallusta jäisi puuttumaan.

Kesken kuusien virkkaamisen katselin netistä kuvia itse tehdyistä korteista ja löysin hauskan idean nappien käyttämisestä "joulupalloina". Koska minulla on kätköissäni (myös) aika paljon nappeja, päätin kokeilla. Noh, ihan kai ok ensimmäisiksi nappikorteiksi. Mukavasti napit pysyvät kiinni kuumaliimalla.

Dragon Belly huivi

Koko n. 170cm x 80cm

Lanka Hobbii Universe (väri Spectral Light)

Koukku nro 3

Tilasin joskus viime talvena Hobbiilta lankoja. Universea oli pakko saada tilaukseen mukaan koska se on kimaltavaa, hauskan näköistä lankaa, kylläkin akryylia. Aloitin langasta huivin maaliskuussa. Tein silloin yötyötä ja yöt olivat aina kiireisiä, kunnes korona hyökkäsi. Yöt hiljenivät niin paljon, että otin ensimmäistä kertaa yli kaksi vuotta kestäneen työsuhteen aikana käsityön töihin mukaan. Muutamana yönä ehdin virkata tätä huivia jonkunkin verran. Ohje on Johanna Lindahlin englanninkielinen Dragon Belly ja löytyy maksutta Ravelrysta.

Annoin huivin syksyllä ystävälleni synttärilahjaksi. Alla olevassa kuvassa ystäväni sisko poseeraa huivimallina ja pitää samalla silmällä kissaa. Etsipä kissa kuvasta! :)

Aaltokuvioiset miestensukat

Koko n. 44

Langat Kehrä Lauri

Puikot nro 3,5

Pari viikkoa sitten oli isäni uurnanlaskutilaisuus, kävimme upottamassa uurnan mereen. Meidän pientä porukkaa lähti veneellä kyytimään isäni vanha kaveri ja päätin tehdä hänelle kiitokseksi sukat. Miehille on haastavampaa suunnitella sukkia (tai mitä tahansa töitä), kun yleensä pitsihörsellykset, räikeät värit ja muut akkamaisuudet täytyy silloin unohtaa.

Löysin lankalaatikoistani pallukat turkoosia ja tummanharmaata ja ne näyttivät kivalta yhdessä. Koska tietysti halusin sukkiin jotain edes etäisesti vesiaiheista, oli aaltokuvio melko helppo päätös.

Silmukkamäärät: Varrensuun kierrejoustimessa on 64 silmukkaa, varressa kirjoneuleen kohdalla 63 silmukkaa ja kuvion jälkeen 60. Nilkan kierrejoustimessa on 57 silmukkaa, terässä ennen kuviota 58 ja kuviossa 63 silmukkaa.

Alla aaltokuvio, jonka örmin netistä talteen.

Tällainen setti päätyi siis lahjaksi. Sukat, isän tekemä köysityö ja puteli jalojuomaa. Sittarin lahjakassivalikoimaa ei kyllä ylistämään pääse, onneksi löytyi edes yksi tuollainen vähän neutraalimpi raitakassi kaikkien vaaleanpunaisen ja kimaltavien horsmakuvioisten kassien seasta.

  

Haluan tänne talteen vielä kuvan mereltä uurnanlasku-reissulta. Ei olisi voinut hienompi ilma olla; aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli kova tuuli ja aallokko.

Merihenkiset sukat ekaluokkalaiselle

Koko n. 31

Langat Novita Muumitalo (vaaleansininen) ja Novita Nalle (tummansininen)

Puikot nro 2,5

Jos tavoitteenani on raapustella blogia edes kerran kuussa, niin on aivan saletti että se tapahtuu aikaisintaan kuun viimeinen päivä... 

Edellisessä postauksessa esittelin meriaiheiset sukat jotka neuloin heinäkuussa isän viimeiselle matkalle. Sitten olikin projektina loihtia ekaluokkalaiselle veljenpojalle samantyyliset. Päätin tietysti käyttää samoja lankoja ja yrittää samanlaisia tai ainakin sinne päin olevia kuvioita. Haasteena näissä sukissa oli melko pieni koko. Isän sukkien silmukoidut kuviot olivat tilaavieviä, vaativat siis aika paljon silmukoita. Päätin alkaa keplotella näihin pienempiin sukkiin riittävää silmukkamäärää ensinnäkin pienentämällä puikkokokoa. Lisäksi osa kuvioista piti kokonaan vaihtaa.

Varsien kuvista ruori on samanlainen kuin alkuperäisissä sukissa, samoin ankkuri, lyhyempää vartta lukuunottamatta. Isoa laivaa ei olisi näihin mahtunut, joten valitsin veneen. Ja sitten. Isänkin sukissa kohtaamani ongelma; se hirvittävän ruma majakka. Se muistutti kengurua hutikassa, näissä sukissa majakka taas on ehkä pullon tai taskulampun näköinen. Jos vielä tällä reseptillä sukkia teen, niin valitsen ihan minkä tahansa muun kuvion. Piirtää örmin mieluummin vaikka meduusan tai merimakkaran... 

Ei. Enää. Majakoita!

Silmukoiden jäljentäminen oli nyt muutenkin olevinaan entistäkin kehnompaa. Koskakohan opin sen kunnolla? Pelastaa aika paljon kun touhuaa kuvioita tummalla langalla, vaalealla langalla tehtynä virheet näkyisivät selvemmin.

Terän aaltokuvio on tehty kirjoneuleena. Isän sukkiin verrattuna tämä aalto on matalampi ja sopii minusta paremmin pienempiin sukkiin. Isoissa sukissa kärkikavennuksena oli spiraalikavennus, mutta koska sitä käyttäessä sukan kärjestä tulee vähän turhan leveä kenkään, päädyin tekemään näihin sädekavennuksen.

Silmukkamääriä arvoin siis alussa jonkin aikaa ja vielä tehdessäkin. Varressa on 60 silmukkaa aina nilkan kierrejoustimeen saakka, joka on neulottu 54 silmukalla. Kärki kulkee 52 silmukalla kirjoneuleeseen asti ja aaltokuviossa on 54 silmukkaa. Oikeastaan varresta olisi vielä kärsinyt naakistaa pari silmukkaa leveydestä pois.

Loppujen lopuksi sukat näyttivät valmiina ympärysmitaltaan hiukan isoilta. Uutena ovat kuitenkin sopivat, toivottavasti eivät pahasti lärpähdä käytössä. Tännekin on aina hauska saada talteen kuvia, joissa tuote on käytössä, joten tässäpä on: