Ponchopaita

Koko: xxl

Lanka: Novita Cotton Soft Color

Koukku nro 3,5

Äiti on jo jonkin aikaa ollut vailla "ponkkoa" ja minä kaipaillut ohjetta ja inspiraatiota sellaisen tekemiseen. Novitan kesä 2017 -lehdessä tuli vastaan kivan näköinen ohje (nro 18) ja se kelpasi myös vaatteen vastaanottajalle sillä ehdolla että hän saa valita värin itse. Väriksi valikoitui ei niin kovin yllättäen lilan ja valkoisen kirjava Cotton Soft Color. Malli on todella helppo ja pitkä haarapylväs saa aikaan näyttävän ja ilmavan lopputuloksen. Cotton Soft on mukavan tuntuista lankaa virkata.

Koska mielikuvani ponchosta on ollut (ja on oikeastaan edelleen) värikäs, kolmiomainen, hihattoman telttamainen vaate, ei tämä mielestäni ole täysiverinen poncho. Siksi nimesin sen nyt ponchopaidaksi.

Etu- ja takakappaleet on virkattu erillisinä ja ohjeen vastaisesti ommeltu yhteen. Ohjeen mukaan kappaleet olisi kiinnitetty toisiinsa vain napeilla, mutta mielestäni se on hieman epävarma kiinnitystapa liikkuvaista elämää viettävälle ja päädyimme varmempiin, ommeltuihin saumoihin. Koska vaatetta oli hyvä sovittaa äidin päälle ennen kappaleiden yhdistämistä (ja ehkä myös koska inhoan ompelemista), ompelu tapahtui vaatteen omistajan itsensä toimesta. Tämä tehtiin juuri ennen Heinolan kesäteatterin näytöksen alkua seurueemme kolmannen jäsenen ollessa varma ettemme koskaan ehdi teatteriin.

Pistoja hieman pidentämällä ehdimme hyvinkin näytökseen ja esityksen jälkeen suuntana oli Lahti. Kauppatorilla lymysi niin sopivan värinen kukkapuska, että oli pakko pitää pienet muotikuvaukset.

Ilmeisesti tämä vaatekappale on käyttökelpoinen, koska se on Heinolan kesäteatterin ja Lahden keskustan lisäksi nähty seikkailemassa ainakin Mikkelin Naisvuoren näkötornissa ja kesäteatterissa, raahautumassa Heinolan vesitornin kukkulalle, siemailemassa virvokkeita eräissä Heinolan ravitsemusliikkeissä ja nauttimassa korkeakulttuurista Espoon Sellosalissa. 

Lost in Time -huivi

Koko: n. 150 x 65cm

Langat: Novita Ajaton (violetti, vihreä, sininen), Novita Nalle (musta) ja jokin pinkki akryylilanka

Koukku nro 3,5

Johanna Lindahlin Lost in Time -huivi on ollut kokeiltavien listallani jo jonkin aikaa, niin herkullisia kuvia on siitä tullut vastaan. Olin ajatellut tuhota huiviin sain-melkein-ilmaiseksi-pakko-hamstrata -keriä, eli Novita Ajaton -akryylilankoja. Olohuoneen päydällä käden ulottuvilla lojui edellisen projektin jäljiltä hehkuvan pinkki kerä, akryylilanka jonka ostin Pietarista pelkästään värin takia. Se ja mustan Nallen vajaa kerä hyppäsivät myös työhön. Aluksi huivintekele näytti turhan kirjavalta, mutta valmiina alkoi miellyttää värejä janoavia silmiäni.

Suomenkielinen ohje löytyy Mijo Crochet -blogista alareunaan rullailemalla. Ohje on tosi selkeä ja seikkaperäinen. Sen verran peukaloin ohjetta, että virkkasin kuviokerrosten välissä parin kerroksen verran lisää pylväitä ja kiinteitä silmukoita. Kulmien tupsut jätin ainakin toistaiseksi pois, mutta saatan lisätä ne joskus myöhemmin.

Huono kuva, mutta tykkään pitää huivia niin että päät on piilotettu ja kiinnitetty yhteen hiuslenkillä. Näin huivi pysyy hyvin kaulassa vauhdikkaammassakin menossa.

Vastahakoinen kuvausapulaiseni ei voi katsoa kameraan, ei millään. 

Tossukat

Koko: n. 38

Lanka: Ören Bayan Sweet Baby

Puikot ja koukku nro 3,5

Olen nähnyt ensimmäiset kuvat kassitossuista jo vuosia sitten ja ne ovat keikkuneet kokeiltavien listallani pitkään. Tänä kesänä tein ensimmäiset ja ehdin kuluttaa ne itse puhki ennen kuvien ottamista. Äiti pyysi samanlaiset kesäisiksi yösukiksi. Ohje näihin kassitossuihin, eli etuperin-takaperin -tossuihin, löytyy Punomon sivulta. Nopeat ja helpot tehdä ja ihan mukavat jalassa. Koristelemalla tossut saa vähän näyttävämmiksi. Ruusut on virkattu ja lanka on vanhasta jämänötteröstä, joka piileskeli pikkukerien kopassa.

Tossujen lanka on turkkilaista vauvalankaa, 100% akryyliä. Äiti poimi sen kyytiin Karnaluksista lähinnä pehmeyden ja värin takia. Langassa on pitkä ja liukuva väriraportti, joten tossut ovat aivan eriparia.

Jossain vaiheessa kesää äiti sanoi että yrittää käyttää näitä tossuja vain nukkuessa ja kävellä niillä mahdollisimman vähän ja kevyesti, jotta ne kestäisivät ehjinä. Totesin että voi ihan rauhassa lampsia niissä vaikka pihakivillä, koska jalkapohjan alkaessa paistaa saan hyvän syyn tehdä uudet. Lankaa on vielä jäljellä hyvinkin toiseen tossupariin.

Valkoiset pitsisukat

Koko: n. 38

Lanka: Novita 7 veljestä

Puikot nro 3,5

Facebook vie usein aikaa turhan räpeltämisen ja vakoilun muodossa. Parasta antia facessa ovat erilaiset käsityö-ryhmät ja niistä saatu inspiraatio. Jossakin ryhmässä törmäsin jonkun jakamaan linkkiin, joka johdatti Knitting Stitch Patterns -facesivulle. Sieltä etenin myös heidän varsinaiselle nettisivustolleen. Näistä kahdesta kohteesta löytyy kymmenittäin erilaisia neulepintoja ohjeineen, varsinaiset aarresammiot kyseessä siis! On pitsiä ja palmikkoa, on siksakkia, kukkaa, kennoa ja kuplaa.

Katselin kuvia silmät kiiluen ja pakkohan se oli valita jokin malli ja soveltaa sitä sukkiin. Tämä malli löytyy Knitting Stitch Patterns -facesta, albumista Lace Knitting Stitches, kuva Lace Chart 23.

Sukissa on 48 silmukkaa varressa ja terässä. Kokeilin ensimmäistä kertaa tiimalasikantapäätä ja se onnistuikin melko hyvin. Huomattavasti sievempi ja sirompi kantapää kuin esimerkiksi tavallinen vahvennettu kantapää. Kärjessä on sädekavennus.

Sukat on kuvattu keväällä hyisen Kymijoen rannalla innokkaan avustajan valvoessa.

Kukkakassit

Koko: n. 30 x 40cm

Langat: Novita 7 veljestä ja muiden samaa paksuutta olevien lankojen jämät

Koukut: nro 3,5 ja 4

Saan välillä kohtauksia, jolloin kaivan kaapeista, pusseista ja laatikoista esiin kaikki saman paksuiset jämälangat ja virkkaan erilaisia paloja. 7 veljeksen jämiä ja muita samaa paksuutta olevia lankoja käytän eniten, joten jämiäkin löytyy sen mukaan. 

Afrikankukkia oli kertynyt jo kunnon läjä, kun keksin että minulta puuttuu virkattu kassi, tai oikeastaan kaksi. Kasseissa näkyy olevan edustettuna jos vaikka mitä; on sormikasta, tennarisukkaa, pipoa, on lankalaatikkoon pyörimään jääneitä inhokkeja ja hartaudella säilöttyjä aarteitakin. Väittäisin että jokainen kukka on yksilö, toista täysin samanlaista ei näistä kasseista pitäisi löytyä. 

Kukat on virkattu 3,5 koukulla. Yhteen kassiin tuli 34 kukkaa ja kukat on yhdistetty toisiinsa virkkaamalla jälkikäteen.

Sangat on molempiin kasseihin virkattu kiintein silmukoin kaksinkertaisilla langoilla (7 veljeksen ja Nallen vahvuisilla, suunnilleen) ja nelosen koukulla. Mustan kassin sangat on virkattu poikittain ja harmaan pitkittäin. Harmaan kassin sangat eivät veny niin kuin mustan, mutta muuten poikittain virkkaaminen tuottaa mielestäni paremman tuloksen.

Vaikka vaaleanharmaa on ihan kiva taustaväri, on musta kuitenkin aina musta; se saa värit hehkumaan ja erottumaan. 

Jos eivät nyt ihan käytännöllisiä, niin ainakin käyttökelpoisia kasseja ovat nämä. Mustataustainen kassi oli mukana yhdessä työhaastattelussakin, koska todistukset sisältävä kansio ei mahtunut kunnolla käsilaukkuun. Sain työpaikan silloin, ehkä en kuitenkaan kassin vaan sisällön vuoksi.

Alla olevan surkeahkon kuvan tarkoitus on tallentaa se, miten kokosin kassit.

Suviyön sukat

Koko: n. 38

Langat: Nordia Ville ja Novita 7 veljestä

Puikot nro 3,5

Juhannusyö, pikkupöhnä ja ajatus kuvata käsityö kesäisessä luonnossa samalla kun koira käy yöpökäleellä. Siitäpä näille sukille nimi. Kuvauspaikan valinnassa ei tullut liiemmin mielikuvitusta käytettyä, päädyin polun ensimmäiselle isommalle kivelle ja parkkeerasin siihen. Juhannusöinen käsi ei ollut se vakain mahdollinen, varsinkin kun käytin kuvausvälineenä tablettia. Josko lähiaikoina hankkisi rikkoutuneen kameran tilalle uuden, tuskin se kuvien laatua ainakaan huonontaisi!

Valepalmikkoresori varrensuussa ja nilkassa, ristiinvahvennettu kantapää ja helpot kirjoneulekuviot, ei sen kummempaa ideaa näissä sukissa. Varren kuvio on Novita-lehdestä, Talvi 2011, malli 42. Terään sain myös suuntaa samasta mallista. Varressa on resoreissa 50 silmukkaa ja kirjoneuleessa 48. Terä on kutaistu 52 silmukalla.

Kuvauskiveltä matka eteni muutaman mutkan kautta pihatielle kaatuneen puun luokse ja siitä vähitellen nukkumaan.

Yösukat

Koko: n. 38

Lanka: Novita Pirta

Puikot nro 4

Pikaisesti talteen muutama sana joululahjaksi menneistä sukista. Kuvat ovat samaa kammottavaa ja pikaista tablettilaatua kuin tämä postauskin.

Avainasiat äidin yösukissa ovat pehmeys ja kiristämättömyys, kestävyyttä ei niinkään tule ajateltua. Lanka on akryylia, vanhaa Novitan Pirtaa. Mukavan sileä ja pehmeä lanka neuloa ja ihanan läikehtivä väri.

Sekä varressa että terässä on 50 silmukkaa. Kuvio on vanha tuttu valepalmikko, jota koetin muunnella hiukan. "Palmikonkierrot" on tehty vierekkäisissä palmikoissa eri kohdissa, joka toisessa palmikossa samalla rivillä. Niin sekavasti ilmaistu, etten ehkä itsekään ymmärrä! Eipä sillä väliä, koska lopputulos on joka tapauksessa saman näköinen kuin valepalmikko aina. Jatkoin kuviota myös kantapäähän.

Koska sukat ovat olleet käytössä jo joitain kuukausia, odotan lähiaikoina tietoa niiden hajoamisesta. Uusi yösukkalanka on jo ostettu Karnaluksista...