Käsityömuistoja peruskoulusta

 

Muutama kuukausi sitten pakkasin tavaroitani muuttoa varten ja löysin eräästä kansiosta vanhoja kouluaikaisia käsityöpapereita. Tiesin etten tee niillä enää mitään, joten heitin ne pois. Halusin kuitenkin taltioida tänne muistoja siitä, kun käsityöinnostukseni alkoi.

Meidät opetettiin neulomaan 4. luokalla ja ensimmäinen työ oli pipo. Se aloitettiin neulomalla pään ympäri ylettyvä kaistale ainaoikeaa. Tein koko kaistaleen kotona ja seuraavalla tunnilla opettaja totesi "Siehän oot innostunut!". Kyllä vain, innostuin neulomisesta heti. Tuo ensimmäinen piponi ei ollut kyllä mitenkään taidokas, siitä tuli viininpunainen ja rehellisesti sanottuna työnjälki oli aika kaameaa. Itse en sitä tainnut ikinä käyttää, äiti kyllä esiintyi se päässä ulkona. Kun pipo oli valmis, aloitin kotona samansävyisen kaulaliinan. Oli jännää mennä ostamaan ensimmäiset omat puikot ja lankakerä! Nuo puikot lienevät vieläkin tallessa.

Seuraavana vuonna koulussa neulottiin lapaset. Minun lapasistani tuli musta-violetit. Neulos oli löysää ja toinen peukalo tuli vahingossa neulottua nurjaa. Käytin lapasia, kunnes muistaakseni peukalon juureen tuli iso reikä, miksiköhän... Luultavasti olin poiminut peukalon juuresta liian vähän silmukoita tai poiminut ne liian löysästi. Villasukat opeteltiin neulomaan seuraavana vuonna ja musta-punaisia sukkiani muistaakseni käytin myös. Harmi ettei näistä ihan ensimmäisistä töistä ole olemassa kuvia.

Seiskaluokalla saimme neuloa mitä halusimme ja suurin osa ryhmästä tuskaili säärystimien, lapasten tai sukkien parissa. Minä ja paras kaverini neuloimme villapaidat. Opettaja kysyi jaksaisimmeko varmasti tehdä paidat valmiiksi ja vakuutimme jaksavamme. Ei paitojen tekemiseen mennyt hirveän montaa viikkoa kummallakaan. Harmi kun alla olevasta villapaidan suunnitelmasta on vain noin huono kuva. 

Nyt tietysti, kun katson tuota villapaitaa (joka muuten muuttaa aina mukana, vaikkei sitä kukaan käytäkään), näen paljon virheitä, mutta toisaalta, olen tehnyt tuon työn ollessani 13-vuotias. Siihen nähden tuo paita on kai ihan siedettävä ja kiitettävän arvosanan siitä sain. Värivalintojen lisäksi silmäni sairastaa hihoissa ja olkasaumoissa. Paitaosa on neulottu pyöröpuikoilla, hihoja ei ja sen jäljestä kyllä huomaa. Niin, paitahan on neulottu 7 veljestä -langasta, kuten suurin osa muistakin koulussa tekemistäni töistä.

Neulomiseen sain siis koulussa oppia vain 4.-7. luokilla. Ensimmäisinä vuosina intoa oli kyllä enemmän kuin taitoa. Neulomisen lisäksi opetettiin virkkaamista, kirjontaa ja ompelemista. Virkkaaminen oli kivaa, kirjominen myös, mutta ompelemista inhosin. Muistan miten koneella ommellut t-paidan saumat aaltoilivat pahasti ja kuinka anorakkia kasaan kursiessani kirosin, kun koneen neula katkesi. Sehän katkesi siksi, että ompelin sen sormeni läpi. 

Eivät kaikki muutkaan työt aina onnistuneet; virkatusta baskerista tuli tyynynpäällinen ja yhdestä huivista niin harva, ettei se oikein lämmittänyt. Tein joskus pakolliset työt liian nopeasti, että pääsin vapaatöiden pariin. Vapaatyöni tein yleensä neulomalla. Nostin muutamassa vuodessa käsityönumeroni seiskasta kymppiin.

Tärkein anti "rättikässässä" erilaisten tekniikoiden teknisen osaamisen lisäksi, oli kipinä harrastukseen, joka toivottavasti on elinikäinen. Kouluvuosien jälkeen kukaan ei liiemmin ole minua opettanut, vaan olen opetellut itse asioita kirjoista ja netistä. Jokainen silmukka opettaa jotakin. Jos löydän jostain kouluaikaisia töitäni tai kuvia niistä, postailen niitä sitten lisääkin tänne. 

Aaltokuvioiset miestensukat

Koko n. 44

Langat Kehrä Lauri

Puikot nro 3,5

Pari viikkoa sitten oli isäni uurnanlaskutilaisuus, kävimme upottamassa uurnan mereen. Meidän pientä porukkaa lähti veneellä kyytimään isäni vanha kaveri ja päätin tehdä hänelle kiitokseksi sukat. Miehille on haastavampaa suunnitella sukkia (tai mitä tahansa töitä), kun yleensä pitsihörsellykset, räikeät värit ja muut akkamaisuudet täytyy silloin unohtaa.

Löysin lankalaatikoistani pallukat turkoosia ja tummanharmaata ja ne näyttivät kivalta yhdessä. Koska tietysti halusin sukkiin jotain edes etäisesti vesiaiheista, oli aaltokuvio melko helppo päätös.

Silmukkamäärät: Varrensuun kierrejoustimessa on 64 silmukkaa, varressa kirjoneuleen kohdalla 63 silmukkaa ja kuvion jälkeen 60. Nilkan kierrejoustimessa on 57 silmukkaa, terässä ennen kuviota 58 ja kuviossa 63 silmukkaa.

Alla aaltokuvio, jonka örmin netistä talteen.

Tällainen setti päätyi siis lahjaksi. Sukat, isän tekemä köysityö ja puteli jalojuomaa. Sittarin lahjakassivalikoimaa ei kyllä ylistämään pääse, onneksi löytyi edes yksi tuollainen vähän neutraalimpi raitakassi kaikkien vaaleanpunaisen ja kimaltavien horsmakuvioisten kassien seasta.

  

Haluan tänne talteen vielä kuvan mereltä uurnanlasku-reissulta. Ei olisi voinut hienompi ilma olla; aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli kova tuuli ja aallokko.

Merihenkiset sukat ekaluokkalaiselle

Koko n. 31

Langat Novita Muumitalo (vaaleansininen) ja Novita Nalle (tummansininen)

Puikot nro 2,5

Jos tavoitteenani on raapustella blogia edes kerran kuussa, niin on aivan saletti että se tapahtuu aikaisintaan kuun viimeinen päivä... 

Edellisessä postauksessa esittelin meriaiheiset sukat jotka neuloin heinäkuussa isän viimeiselle matkalle. Sitten olikin projektina loihtia ekaluokkalaiselle veljenpojalle samantyyliset. Päätin tietysti käyttää samoja lankoja ja yrittää samanlaisia tai ainakin sinne päin olevia kuvioita. Haasteena näissä sukissa oli melko pieni koko. Isän sukkien silmukoidut kuviot olivat tilaavieviä, vaativat siis aika paljon silmukoita. Päätin alkaa keplotella näihin pienempiin sukkiin riittävää silmukkamäärää ensinnäkin pienentämällä puikkokokoa. Lisäksi osa kuvioista piti kokonaan vaihtaa.

Varsien kuvista ruori on samanlainen kuin alkuperäisissä sukissa, samoin ankkuri, lyhyempää vartta lukuunottamatta. Isoa laivaa ei olisi näihin mahtunut, joten valitsin veneen. Ja sitten. Isänkin sukissa kohtaamani ongelma; se hirvittävän ruma majakka. Se muistutti kengurua hutikassa, näissä sukissa majakka taas on ehkä pullon tai taskulampun näköinen. Jos vielä tällä reseptillä sukkia teen, niin valitsen ihan minkä tahansa muun kuvion. Piirtää örmin mieluummin vaikka meduusan tai merimakkaran... 

Ei. Enää. Majakoita!

Silmukoiden jäljentäminen oli nyt muutenkin olevinaan entistäkin kehnompaa. Koskakohan opin sen kunnolla? Pelastaa aika paljon kun touhuaa kuvioita tummalla langalla, vaalealla langalla tehtynä virheet näkyisivät selvemmin.

Terän aaltokuvio on tehty kirjoneuleena. Isän sukkiin verrattuna tämä aalto on matalampi ja sopii minusta paremmin pienempiin sukkiin. Isoissa sukissa kärkikavennuksena oli spiraalikavennus, mutta koska sitä käyttäessä sukan kärjestä tulee vähän turhan leveä kenkään, päädyin tekemään näihin sädekavennuksen.

Silmukkamääriä arvoin siis alussa jonkin aikaa ja vielä tehdessäkin. Varressa on 60 silmukkaa aina nilkan kierrejoustimeen saakka, joka on neulottu 54 silmukalla. Kärki kulkee 52 silmukalla kirjoneuleeseen asti ja aaltokuviossa on 54 silmukkaa. Oikeastaan varresta olisi vielä kärsinyt naakistaa pari silmukkaa leveydestä pois.

Loppujen lopuksi sukat näyttivät valmiina ympärysmitaltaan hiukan isoilta. Uutena ovat kuitenkin sopivat, toivottavasti eivät pahasti lärpähdä käytössä. Tännekin on aina hauska saada talteen kuvia, joissa tuote on käytössä, joten tässäpä on: 

Hyvää matkaa, isä!

Koko n. 44

Langat Novita Muumitalo (vaaleansininen) ja Novita Nalle (tummansininen)

Puikot nro 3

Sukat isän viimeiselle matkalle. Enpä tiennyt vielä alkukesästä, että joutuisin tällaiset neulomaan. Varmaankin tässä on tärkein käsityöni kaikkina näinä noin 25 vuotena, kun olen osannut neuloa. Minulla on yleensä aina parempi olo kun voin tehdä ja touhuta jotain, siksi nämäkin sukat valmistuivat melko ripeästi muiden asioiden hoitamisen ohella.

Koska isä oli koko työelämänsä, 16-vuotiaasta alkaen, merillä ja laivat ja meri olivat hänelle tärkeitä eläkkeelle jäätyäänkin, oli aiheen valinta sukkiin helppo. En pidä valkoisista taivasmatkasukista, joihin on neulottu ristikuvio. Minusta oli mukavampaa valita sukkiin kauniit värit ja asioita, jotka olivat isälle hänen elämänsä aikana rakkaita. Ristikuvio olisi ollut minusta myös turhaa hapatusta tässä tapauksessa, koska minkäänlaista kirkollisuutta en isässä koskaan havainnut.

Arvelin ensin että teen valkoiset sukat ja niihin kirkkaansiniset kuviot. Kotoa sattui kuitenkin edellisen projektin jäljiltä löytymään vetävämmät värit, vaaleansinistä muumilankaa ja vanhaa tummansinistä Nallea ja valinta oli selvä. Värit sopivat, ainakin jotenkuten, myös isän viimeiselle reissulle varattuihin vaatteisiin.

Kuvioiksi sukkien varsiin valitsin ankkurin, ruorin, laivan ja majakan. Latvialainen palmikko oli mielestäni myös paikallaan varsiin, koska se näyttää vähän köydeltä. Kaaviot varren kuvioihin etsin netistä ja muokkasin sopiviksi. Kuviot on tehty silmukoita jäljentäen. Muihin kuvioihin olen suht tyytyväinen, mutta majakka on melko kaamea. Se näyttää minusta ihan kännissä öyrästävältä kengurulta! Ei liene yllätys, että tätä kuviota piirsin eniten näistä neljästä itse. Paperilla se näytti ihan hyvältä, hahhah. Silmukat on myös jäljennetty kaikkein rumasti keng - siis majakkaan.

Etteivät vain unohtuisi mielipuuhani, pilkun viilaaminen ja täydellisyyden tavoittelu, on pakko todeta että laivan olisi voinut mieluummin silmukoida purjehtimaan sukan etuosaa kohti. Merimiehen tyttärenä olisi ehkä pitänyt huomata, mihin suuntaan keula on...

Sukkien teriin halusin tehdä aaltokuvion ja siihen kaavio on etsitty netistä ja tehty kirjoneuleena, lukuunottamatta osaa yksittäisistä "poreista" aaltojen alapuolella. Ne tein jälkikäteen silmukoita jäljentäen, koska poreita ei mielestäni tullut neulomalla tarpeeksi. Kuulin aaltokuviosta kommentin, että aallot muistuttavat myös poijua. No, veteenhän poijutkin kuuluvat. Kärkikavennukseksi valitsin spiraalikavennuksen, minusta se on kivan näköinen ja muistuttaa myös vähän aaltoa.

Laitetaanpa ylös vähän sukkien silmukkamääriä, niin voin vakoilla niitä myöhemmin kun askartelen saman paksuisista langoista. Varrensuun nirkkoreunassa on 68 silmukkaa, reunan jälkeen varsi on neulottu 64 silmukalla. Kantapään jälkeen kirjoneuleeseen asti terässä on 62 silmukkaa, aaltokuviossa 66. Jos olisin tehnyt sukat kovempaan käyttöön, olisin tehnyt nilkkaan resorin vähän ehkä parantamaan istuvuutta.

Käsityötaidot kulkevat meillä kai suvussa. Isän sisko neuloi ja virkkasi, kuten minäkin ja isä teki kaikenlaisia köysitöitä; mattoja, koristeita, solmutauluja, päällystettyjä pulloja ym. Yllä olevassa kuvassa sukkien kanssa on pari hänen tekemäänsä merihenkistä koristetta.

Isä muutti eläkkeelle jäätyään vuosien muualla asumisen jälkeen takaisin kotikaupunkiinsa. Hautajaisia edeltävänä iltana kävin ottamassa sukista kuvia meren rannalla siinä kaupunginosassa, jossa isä oli syntynyt ja kasvanut. Alla olevat kuvat ovat kaikki tältä reissulta, laitan ne talteen fiilistelykuviksi. Nyt näitä sukkia ei enää tällaisina ole. Aikanaan ne päätyvät isän tuhkan mukana mereen. Parhaillaan neulon samantyylisiä sukkia 6-vuotiaalle veljenpojalle, niin hän saa samanlaiset sukat kuin paapalla. Luultavasti teen joskus myös itselleni tällaiset koristeeksi.

Koska meriteemaan en kyllästy, laitan ihan viimeiseksi, kuvien alle, löytämäni runon, joka luettiin isän hautajaisissa.

Merikuume

Minä tahdon merelle uudelleen, avomerelle

pilvien luo.

Laiva uljas on ainoa toiveeni ja tähti, joka

suunnan suo;

ja ruorin tempoilu, valkoiset purjeet ja 

tuulen vieno soitto,

sumuharsoa meren kasvoilla ja

harmaa aamunkoitto.

Minä tahdon merelle uudelleen, sillä enhän

voi vastustaa

solisevaa kutsua vuoksen ja luoteen, niin

villiä, huumaavaa.

On ainoa toiveeni tuulinen päivä ja

valkopilvien kiito, 

ja aallon pärske ja kuohun lento ja

lokkien huuto ja liito.

Minä tahdon merelle uudelleen, missä vapaana

vaeltaa voi,

missä kulkevat lokkien, valaiden tiet, missä

tuuli vonkuu ja soi.

Ja ainoa toiveeni: iloinen juttu

joka vahdissa kerrotaan,

ja rauhaisa uni, uni vertaansa vailla,

kun vahdista vapaudutaan.

(John Masefield, suom. Eero Koivistoinen)

Hyvää matkaa isi. ♡

Salama McQueen -sukat

Koko: 32

Langat: Kaupunkilanka Rotvalli, Novita Nalle

Puikot: nro 3

Edellisessä postauksessa esittelin tennarisukat, jotka menivät joululahjoiksi yhteen perheeseen. Samaan perheeseen pyydettiin yhdet Salama McQueen -aiheiset sukat 5-vuotiaalle pojalle. Ensimmäinen kysymykseni oli, että mikä edes on Salama McQueen... Vastaus oli KVG eli katovittugooglesta ja vähitellen selvisi. Toive oli että sukat olisivat punaiset ja että niissä olisi keltainen salama ja numero 95, autoa ei kuulemma tarvinnut olla. Epäilin ettei se näin pieniin sukkiin mahtuisikaan jos edes osaisin sellaisen tehdä.

Kotona oli sopivasti kerä punaista Kaupunkilangan Rotvallia ja keltaista Nallea, joten niillä pääsin alkuun. Ekaa sukkaa varten katselin netistä numeroiden ja salamoiden kaavioita ja piirtelin niiden avulla itselleni muka sopivat. Silmukoiden jäljentäminen ei ole koskaan ollut meikäläisen vahvinta osaamista (eikä sen puoleen piirtäminenkään) ja aika tuskallista silmukointi olikin. Salamasta ja numeroista tuli epätasaiset ja päätin että toista sukkaa varten pitää keksiä jotain muuta. Varteen mielestäni aiheeseen sopivat ruutulippu-kuviot, kirjoneuleena, mutta mitäs jalkaterään sitten?

Olin jo useamman kerran katsellut himoiten Salama McQueen -aiheisia autokaavioita netistä ja koska sain mittavista kotivarastoista haalittua kasaan sopivat värit, päätin kuitenkin kokeilla auton jäljentämistä. Netistä löytyi useampi Salama-auton kaavio, yhden valitsin ja muokkasin sitä ihan vähän. 

Oli erittäin suuri yllätys, että auton kohdalla silmukoiden jäljentäminen oli suhteellisen helppoa ja vieläpä nopeaa. Jälki oli huomattavasti tasaisempaa kuin salamassa ja numeroissa. Ehkä pääsin tekniikasta jyvälle tai lähestyvä deadline eli joulu sai inspiraation huippuunsa... Aiemmin olen silmukoita jäljentänyt vain 7 veljeksen paksuisilla langoilla, ehkä se on helpompaa ohuemmalla langalla. Vielä kun muistaisi että suurentaisi jäljennettävää kuvioita korkeussuunnassa, ettei kuvasta tulisi liian leveä ja litteä.

Ihan vastaisuuden varalle, näillä silmukkamäärillä sukat operoin: resorit (kierrejoustinta) 54 silmukkaa, terät 53 silmukkaa ja kirjoneuleinen varsi 56 silmukkaa.

Siihen nähden etten ennen projektin aloitusta tiennyt mikä Salama McQueen edes on, tuli näistä ihan kelvolliset. Sukkien saaja esitteli nämä sukat minulle aattoiltana joulupukin vierailun jälkeen, kainalossaan tietysti lahjaksi saatu punainen leikkiauto.

Tennarisukkia joululahjoiksi

Ennen kuin kevät ihan tosissaan koittaa, voisi kai tallentaa joululahjoista muutaman sanan ja kuvan. Veljen perheelle tuli tehtyä jouluksi tennarisukkia, koot 32 - 46. Kuvat tuttuun tapaan kuraa, mutta laitetaan ne silti. Kaikki tennarit on tehty Reaversen ohjeella, minulla alkaa olla aika katttavat muistiinpanot eri kokojen silmukkamääristä, mitoista ja muusta tarpeellisesta.

Koko: 46 aikuiselle
Langat: 7 veljestä Polaris, Kaupunkilanka Kivijalka
Puikot ja koukut: 3,5 ja 3

Tämä pari taisi valmistua viimeisenä. Lasten sukkien jälkeen koko 46 tuntui armottoman isolta. Ompelin pohjan sukkaan siten, että laitoin kärkeen myttyyn tavallisen sukan ja sitten oman jalan.

Koko: 39 aikuiselle
Langat: Kaupunkilanka Kivijalka, Kehrä Lauri
Puikot ja koukut: 3,5 ja 3

Tämä pari oli kaikkein helpoin tehdä, koska koko oli jotakuinkin sama kuin itselläni. Pyyntö oli violettia ja mustaa. Kaupunkilangalla on tämä hieno violetti, jota sattui löytymään valmiina kotoa. Halusin yksityiskohtiin vaaleaa violettia ja purin sitä varten yhden vuosia vanhan isoäidinneliön, joka muhi laatikossa ja odotti käyttöä.

Koko: 34, 11-vuotiaalle
Langat: 7 veljestä Polaris, Kehrä Lauri
Puikot ja koukut: 3,5 ja 3

Näissä sukissa tuo kirkkaan pinkki lanka on jotain Pietarista ostamaani akryylilankaa, käytin siitä viimeiset metrit näiden yksityiskohtiin. Mielestäni tästä parista tuli parhaimman värinen. Koon suhteen tupeksin ja näistä tuli liian pienet. Tein tässä kuussa uudet tilalle, vähän isommat, niistä alla vielä kuva. Niihin käytin 7 veljeksen Sateenkaarta ja tavallista mustaa, keltaista sekä fuksiaa. Teki kovasti mieleni neuloa kumpaankin tennariin eri värinen nauha, mutta olisikohan siinä tullut jo liikaa väriä...

Koko: 32, 7-vuotiaalle
Langat: Kaupunkilanka Leikkipuisto
Puikot ja koukut: 3,5 ja 3

Nämä tennarit tulivat 7-vuotiaalle Frozen-fanille. Lanka oli helppo valita, tiesin heti että näihin on saatava Kaupunkilangan kimaltavaa Leikkipuistoa. Minulla oli kotona sitä valkoisena, mutta sinistä oli hankittava. Postilakon takia tilaaminen ei huvittanut, joten eräällä Helsingin reissulla iskin Kampin K-supermarkettiin, jossa tiesin kyseisiä lankoja myytävän. Sieltä löytyi tuo vaaleansininen ja vielä vaaleampi sininen. Saatoin tehdä myös muita lankahankintoja, enemmän tai vähemmän tarpeeseen... Kaupasta jatkoin matkaa Circukseen Happoradion keikalle. Harvemmin sitä keikkareissulla narikkaan jää lankakassia!

Tennareiden nauhat on neulottu Novitan hopealangasta ja jostain ohuesta valkoisesta, en tiedä mitä lankaa se edes oli, sopivasti kimaltavaa kuitenkin. On se hyvä kun varastojen aarteille löytyy käyttöä. Oikeastaan tuo Leikkipuisto-lanka oli ainut mitä piti näitä joululahjoja varten ostaa, muuten langat löytyivät kotoa.

  

Sateenkaarisydämet

Koko: naiselle

Langat: Kehrä Lauri, Novita 7 veljestä, Kaupunkilanka Kivijalka

Puikot: 3,5

Olen aina pitänyt sateenkaaren väreistä ja niiden erilaisista yhdistelmistä. Muistelisin että minulla oli lapsena tuoksuponi, jossa oli sateenkaarikuvio ja että usein leikin olevani sateenkaarilintu... :D Muistaakseni sen ikäisenä kuului myös suosikkileikkeihini keitellä saunassa kanelinakkisoppaa löylykiulussa. Kyllä, kaneli...

Joskus viime talvena inspiraatiokseni googlailin kuvia ja värejä ja keksin että johonkin työhön haluan sateenkaarisydämet. Ruutupiirros löytyi googlaamalla "hama beads rainbow heart". Väri-iloittelun lisäksi sen ihmeempää taustaa näihin ei ole. Kaikki tarvittavat langat löytyivät valmiiksi kotoa.

Halusin harmaiden lapasten varsien alle värikkäät "röyhelöt". En keksinyt miten ne toteuttaisi kätevästi, eikä niistä röyhelöitä tullutkaan. Ideaa täytyy vielä kehitellä. Alimmat varret on neulottu erikseen, luotu 20 silmukkaa, ja neulottu tasona kullakin värillä 5-6 kerrosta sileää, 3-4 kerrosta ainaoikeaa ja vielä kerros sileää ennen värinvaihtoa. Lopuksi lyhyet päät on ommeltu yhteen. Poimin varren toisesta reunasta 48 silmukkaa ja neuloin muutaman kerroksen oikeaa pyörönä.

Harmaat varret on aloitettu kahdella nurjalla kerroksella, sitten jatkettu 10 kerrosta neulomalla 4 oikein, 2 nurin 72 silmukalla. Tämän jälkeen on kavennettu 48 silmukkaan niin että jokaisesta neljän oikean silmukan raidasta on kavennettu kaksi reunimmaista silmukkaa. Näillä 48 silmukalla on neulottu 8 kerrosta. 

Molemmat varret olivat omilla puikoillaan ja yhdistin ne laittamalla ne sisäkkäin ja neulomalla yhteen - eli samaan silmukkaan on neulottu yksi silmukka sekä värikkäästä että harmaasta varresta. Tämän jälkeen jatkoin neulomista normaalisti harmaalla. Alla huono kuva alemmasta varresta.

Lapasissa on intialainen peukalokiila ja kärjessä leveä nauhakavennus. Sydänkuvio on tehty silmukoita jäljentäen. Jäljentäminen ei todellakaan ole meikäläisen vahvinta osaamista. Kuviosta tuli muuten kelvollinen, mutta vasta toisessa lapasessa tajusin lisätä sydämeen silmukoita korkeussuunnassa. Ensimmäisessä lapasessa sydän on liian litteä ja leveä. Milloinkohan oppisi muistamaan ettei ruutupiirros sellaisenaan ihan toimi neulottuun pintaan, kun silmukka ei ole ruudun tavoin yhtä leveä ja korkea. 

Lopuksi pujottelin vielä lapasten ranteisiin lankoja, letitin päät ja avasin langanpäiden kierteet tupsuksi. Ehkä vähän tårta på tårta kyllä.

Nämä kuvat on otettu tasan vuosi sitten, silloin oli sentään kunnon talvi, pakkasta ja lunta. Lapaset ovat edelleen käyttämättöminä, saa nähdä mihin ne päätyvät.

Miesten sukkia HelsinkiMissiolle

Koot: 42-43

Langat: Novita 7 veljestä 

Puikot: nro 3

Minulla on ollut löyhä linjaus ns. hyväntekeväisyysasioiden kanssa ja tähän mennessä olen lahjoittanut töitäni vain eläinten hyväksi. No, aina voi tehdä poikkeuksia... Olen joskus ilmoittanut HelsinkiMissiolle tietoni mahdollista sukkien neulomista varten ja sieltä otettiinkin yhteyttä alkukesästä. Lupauduin neulomaan viisi paria punaharmaita miesten sukkia heidän saamaansa 70 parin tilaukseen. Langat tilattiin minulle valmiiksi Novitalta ja hain langat postista innoissani päästäkseni aloittamaan. HelsinkiMissio maksaa lankojen lisäksi myös valmiiden sukkien postituksen.

Utsin HelsinkiMission nettisivulta tietoa järjestöstä. Lyhyesti: "HelsinkiMissio on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton sosiaalialan järjestö, joka haastaa suomalaiset tekoihin yksinäisyyttä vastaan."

Mitään tarkkoja ohjeita ei sukkia varten annettu (onneksi), vain kuva varmaankin jostakin edellisen tilauksen sukista, ja toive että nämä uudet sukat olisivat vastaavan oloisia. Kuvasta annoin itseni ymmärtää että kirjoneuleista on kyse ja niin olikin aika kaivaa esille tallentamiani ideoita kirjoneulekuvioista. Oli hauskaa valikoida ja kokeilla erilaisia kuvioita ja säveltää neuloessa. Toivottavasti sukista tuli miehille sopivia, siis että kuviot eivät ole liikaa akkain hömpötyksiä! Oli myös hauskaa tehdä sukkiin erilaisia kantapäitä, kärkiä ja resoreita.

Osa sukista on hoikempaan koipeen, osa tukevampaan. Seuraavaksi kuvat, myöhemmin luntattavaksi silmukkamäärät ja muuta höpinää jokaisesta parista erikseen.

Ensimmäinen pari oli lämmittelyä. Sukissa on molemmissa varren resoreissa kiva ja kätevä kierrejoustin. Kantapää on normaali vahvistettu ja kärjessä leveä nauhakavennus.

- Resori 60s
- Varsi 64s
- Kantapää 30s
- Terä 56s

Toisiin sukkiin kokeilin varrensuihin ruudukkoresoria, jonka ohjeen olin jostain raapustanut talteen. Ei jatkoon, ei ole kovin kivan näköinen eikä mitenkään erityisen napakka. Tiimalasi-kantapää ei ole minulla vielä selkäytimessä, joten ajattelin kokeilla sitä välillä. Kärjessä on leveä nauhakavennus.

- 64s koko sukassa, kantapää 30s

Kolmas pari oli kaikkein tylsin tehdä, varmaankin kun oli "jo", mutta kuitenkin "vasta" urakan puolessa välissä.

Resorissa on muurahaisenpolkua, kantapää on tavallinen vahvistettu (kantalapun reunoissa muutama silmukka ainaoikeaa). Kuvioksi valitsin Norjan tähden, sen erilaiset versiot ovat yksi suosikkini kirjoneuleissa. Kärkeen kokeilin itselleni uutta kavennusta. Katsoin spiraalikavennuksen ohjeen Novitan sukkalehdestä. Minusta sillä ohjeella kärjestä tulee turhan suippo kun kavennukset tehdään loppuun saakka joka toisella kerroksella. Seuraavaan sukkapariin teinkin saman kavennuksen niin, että neuloin viimeisten kerrosten kavennukset joka kerroksella ja siten kärjestä tuli vähän pyöreämpi.

- Resori 60s
- Varren kuvio 64s
- Kantapää 30s
- Terä 60s

 Neljänteen pariin halusin kestosuosikkini nirkkoreunan ja latvialaisen palmikon. Latvialainen tuntuu aina hyvältä idealta, kunnes lankoja kieputtaa toistensa ympäri neulomisen ohessa kolme-neljä kertaa kierroksen aikana. No, valmis palmikko palkitsee. Kantapää on ristiinvahvennettu ja kärjessä on spiraalikavennus. Spiraalikavennusta on tullut käytettyä näiden sukkien jälkeenkin, se on kivan näköinen ja todella helppo tehdä.

Neljännestä parista tuli suosikkini tästä satsista.

- Nirkkoreuna ja latvialainen palmikko 68s

- Varren kuvio 72s

- Varren resori 64s

- Kantapää 32s

- Terä 64s

Itselleni viimeisestä parista aavistuksen haiskahtaa halu saada homma valmiiksi. Tähän pariin en tehnyt kirjoneuletta, vaan kerrosrivinousua. Resorinakin on vain tavallinen 2 kiertäen oikein, 2 nurin -viritys, kantapäässä ei liioin ole kikkailtu eikä kokeiltu. Kärjessä sädekavennus.

Minulle käsitöissä tärkeää (välillä jopa tärkeintä) ovat inspiroivat värit ja väriyhdistelmät. Suurin haaste tässä projektissa liittyikin väreihin. Vaikka väriyhdistelmä, punaharmaa, oli mukava, samojen värien käyttö ei minun silmääni jaksa innostaa. Onneksi sentään kaikki sukat saivat olla erilaisia. Ihan hetkiin aikoihin en kyllä käytä punaista ja harmaata, en ainakaan samassa työssä! Joulu tosin lähenee... Täytyy myöntää että projektin loppupuolella kävin netissä ihan vain kuolaamassa värikkäitä lankoja ja suunnittelin omien lankasäilöjeni väriloiston äärellä, mitä seuraavaksi tekisin.

Aloitin ensimmäisen sukan juhannusviikolla ja parin kuukauden kuluttua päättelin viimeisen parin. Olihan se huvittavaa neuloa 30 asteen helteellä paksuhkoja sukkia, väreistä, jotka ainakin minulle tuovat mieleen joulun. Välillä homma tuntui tuskalta ja siltä ettei viimeinen pari tule valmiiksi koskaan.

Kaiken kaikkiaan tämä projekti oli kuitenkin antoisa ja toivottavasti sukista on iloa vielä monelle. Osallistun mielelläni vastaaviin projekteihin, jos siihen tulee tilaisuus.