torstai 16. maaliskuuta 2017

Ihanat lapaset rannalla



Koko: naiselle
Lanka: Novita 7 veljestä (valkoinen) ja 7 veljestä Polaris (kirjava)
Puikot: nro 3,5

Lapaspostaukset jatkukoon. Tänä talvena onkin tullut askarreltua useampi pari ja siitä syytän yksinkertaisesti inspiraatiota. 

Ajat sitten jo päätin kokeilla Ailin lapasten neulomista ja se hetki koitti kun totesin valkoisen ja pinkkiturkoosin Polariksen toimivan hyvin yhdessä. Ohje lapasiin löytyy Ullaneuleen sivulta. Ailien kuvio on kaunis, mutta ohjeen tavallinen joustinneuleresori makuuni vähän tylsä neuloa ja käyttää. Päädyin aloittamaan mallineuleen heti varresta muutaman nurjan kerroksen jälkeen. 

Lapanen on neulottu ranteesta kärkikavennusten alkuun 44 silmukalla. Vaikka lisäisi muutaman silmukan, lapanen olisi varmasti edelleen ainakin omaan käteeni sopiva, niin tyköistuvat näistä tuli. Miehen lapasiin voisi lisätä ainakin pari mallikertaa. Tein aukkopeukalon Ullan ohjeen mukaan, mutta ohjeesta poiketen valitsin kärkeen sädekavennuksen. 


Ihanasti istuvat, lempeän lämpimät ja tiiviit tumput. Polaris-langan värinvaihtelut tulevat tässä mallineuleessa hyvin esiin.

Lapaset söpöstelyyn


Koko: naiselle
Lanka: Novita 7 veljestä ja Novita Säde yhdessä neulottuna
Puikot: nro 5

Valkoinen Säde-lanka kimalteli houkuttelevasti lankakorissani puoli talvea, kunnes keksin mihin sen hyödyntäisin. Lanka ei ole kovin paksua ja paljetitkaan eivät tee siitä varsinaisesti loistovalintaa lämpimiin talviasusteisiin. Tavallinen villasekoitelanka ja Säde kuitenkin ovat erittäinkin hauska ja käyttökelpoinen yhdistelmä. 

Aioin ensin neuloa ihan vaan peruslapaset lyhyellä rannekkeella ja niiden alle toiset, ohuemmat lapaset pidemmällä varrella. Pakko oli silti saada jotain pitsiäkin mukaan ja lopulta pitsi jatkuikin lapasen kärkeen saakka. Varresta tuli kaikkea muuta kuin lyhyt. Näin sitä käy kun alkaa neuloa ilman tarkkaa suunnitelmaa... Paljetit saavat nämä tumput säihkymään kuin pakkaslumi. Ainakin melkein.

Lapasissa on 35 silmukkaa, yksinkertainen viiden silmukan levyinen pitsikuvio ja leveä nauhakavennus. Peukalokiila on intialainen ja itse peukalo on neulottu 15 silmukalla. Varren suuhun virkkasin vielä kerroksen kiinteitä silmukoita ja nyppykerroksen, Nyppyreunan ohje on jossakin Novita-lehdessä, isoäidinneliöistä tehdyn peiton ohjeen yhteydessä.


Lapaset ovat reilut ja alle mahtuu hyvin ohuemmat käsineet, mikäli se on tarpeen. Jos näillä langoilla haluaa pienemmät, istuvat lapaset, voi silmukkamäärää hyvin pienentää ainakin viidellä.

perjantai 17. helmikuuta 2017

Hillittyä vihreää kimallusta



Koko: naiselle
Lanka: Red Heart Shimmer
Puikot: nro 3

Ihana vihreä väri ja kimallus, siinä syy tämän langan ostamiseen ja työstämiseen.  Kolmosen puikot ja 44 silmukkaa, intialainen peukalokiila ja leveä nauhakavennus, tuloksena ihan onnistuneet tumput. Pieni palmikkokuvio on otettu Novitan lehdestä 4/2016, malli 36, vauvan neuletakki.

Koska lanka on enimmäkseen akryyliä, ei näillä lapasilla kovilla talvipakkasilla ulos lähdetä. Mukavan ohuet ja pehmeät kevätkeleille tai sitten aluslapasiksi. 


Ystäväni oli tämänkin työn kohdalla sekä kuvaamassa että lapasmallina. Yllä minä pöllöineni ja alla ystäväni... Kuvaamista voisin vielä harjoitella, ehkä myös rekvisiitan valintaa..?


torstai 29. joulukuuta 2016

Ilopilleri-lapaset


Koko: naiselle
Langat: Novita 7 veljestä, Red Heart Soft, tunnistamattomia jämiä
Puikot: nro 4

Joillekin käsitöille on vaan pakko antaa nimi. Nimi voi tulla älyväläyksenä työn valmistuttua tai kehittyä työtä tehdessä. Työnimet varsinkin voivat olla melkoisen älyttömiä, osa jää elämään, monet eivät. Näistä lapasista tuli jo alkumetreillä Ilopillerit. Alunperin aioin mennä kuvaamaan valmiit lapaset keskelle räntälammikkoa, koska nämähän olisivat voineet valaista harmaankin ympäristön. Pakko oli kuitenkin käyttää hyväksi eräs harvinaisen aurinkoinen alkutalven päivä.


Lapaset ovat omiin käsiini sopivat ja neulottu 48 silmukalla alusta loppuun. Peukaloissa on 18 silmukkaa ja kyseessä ihan tavallinen, eli sieltä-mistä-aita-on-matalin, aukkopeukalo. Käytin varastoistani ongittuja jämälankoja ja lopputulos on mielestäni aika hauska. 

Kuvio on todella helppo, mistähän lie alunperin talteen piirretty. Olen käyttänyt saman kuvion muunnelmaa aiemminkin.


Koska omia käsiä on vaikea kuvata, valjastin ystäväni malliksi. Yksi kuvista oli vähän kolahtanut ja värit valuneen näköiset ja siitä keksin muokata yhden terävämmistä kuvista vähän samaan suuntaan. No joo.



Joulukortit 2016




Lankoina kuusissa jokin venäläinen kimallelanka ja yhdessä Red Heart Shimmer.

Punaista, vihreää, punaista ja vihreää... Viimeisimpien vuosien värivalinnat joulukorttipohjia tehdessä ovat olleet melko yksitoikkoisia. Itse asiassa en ole edes kunnolla valinnut, poiminut vain askartelutarvikkeista "joulunvärisiä" kartonkeja. Tänä vuonna päätin jo hyvissä ajoin, että kortteihini ei tule ainakaan punaista pohjaa eikä mielellään mitään muutakaan punaista. Päätin tehdä kortit samalla reseptillä kuin viime vuonna; virkattuja jouluisia kuvioita liimattuina kartongille, erittäin yksinkertaista.

Virkatun kuusen malli löytyi virkkausaiheisesta Hadas del tejido -faceryhmästä ja käyttöön pääsi Pietarista ostettu ärhäkän vihreä, kiva mutta epäkäytännöllinen lanka. Tein kokeilumielessä erikokoisia kuusia eri kerrosmäärillä ja koukkuja vaihtelemalla. Helppo ja nopea kuvio, juuri sopivaa touhua erinäisiin väsyneisiin iltoihin.

Kun olin virkannut kuuset valmiiksi, oli aika ratkaisevan valinnan. Päädyin ostamaan mustaa kartonkia, vaikkei se monien mielestä varmaan ole ollenkaan jouluun sopiva väri. Itse olen kuitenkin tyytyväinen värivalintaan. Ehkäpä ensi vuonna keltaisia joulukortteja..?


Kuusissa käytetyt langat ovat molemmat lievästi kimaltavia, mutta kimalle erottuu kuvissa huonosti. Kuusien höysteenä korteissa on tarroja ja huopatähtiä. Viime vuoden joulukortteihin liittyneestä sokerisählingistä viisastuneena en tärkännyt kuusia. Melko kiltisti ne asettuivat ilmankin tärkkäystä.


Ilmeisesti kaikki kortit ovat päätyneet vastaanottajilleen, vaikka kiikutinkin ne vähän myöhässä postilaatikkoon. 

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Pikasukkia

Pikapostaus pikasukista. Esikuvana molemmissa pareissa on Niina Laitisen Rim Socks. Todella helppo malli ja hauskan näköinen, varsinkin käyttämällä toisena lankana kirjavaa. Raitojen määrällä ja väleillä voi tietysti leikitellä loputtomasti, näissä sukissa ei pahemmin vaihtelua ole. Molemmat parit päätyivät lahjoiksi. 


Koko: n. 37-38
 Langat: Novita 7 veljestä (valkoinen) ja Adelia Zena (punakeltaoranssi)
Puikot nro 4

Punaisen ja keltaisen kirjava lanka tarttui kerran mukaan Pietarista. Lanka on akryyliä, eikä siten kestävin valinta sukkiin, mutta mielessä olikin enemmän ulkonäkö kuin käytännöllisyys. Kuten monissa muissakin töissäni, pakko myöntää. Resori on valepalmikkoa 50 silmukalla, varsi ja terä 48 silmukkaa ja kantapää 24. Sädekavennus ja ristiinvahvistettu kantapää ovat suosikkejani. Väriraitojen välillä muistaakseni aina kolme kerrosta valkoista. Helppoa ja yksinkertaista, silti kiva lopputulos.


Koko: n. 37
Langat: Novita 7 veljestä ja 7 veljestä Polaris
Puikot nro 4

Nämä sukat on tehty oikeastaan aivan samalla reseptillä kuin yllä olevatkin. Väriraitojen määrä ja sijoittelu vain on toteutettu hiukan eri tavalla. Valkoinen kyllä mielestäni aateloi tuon kirjavan Polariksen, ainakin tässä työssä. 


maanantai 31. lokakuuta 2016

Virkattu ruusupeitto



Koko: n. 80 x 133 cm
Langat: Novita Veera (kirjava vaaleanpunainen), Novita 7 veljestä (fuksia ja tumma violetti), Red Heart Soft (vaalea violetti), Novita Miami (vihreä), Novita Helen (vihreä)
Koukut: 3, 3,5 ja 4

Työkiireiden vuoksi on blogin kirjoittaminen jäänyt muutamaksi kuukaudeksi, vaikka valmiita neule- ja virkkuutöitä on sentään muutamia kertynyt. Tämän työn tarina alkaa löydöstä, jonka tein lankalaatikoistani viime keväänä ennen pääsiäistä.

Ahneena lankahamsterina tilasin kerran jostakin nettiputiikista Novitan Veera-lankaa, kun sitä myytiin edulliseen euron hintaan. Olen tehnyt langasta joskus jotain, mutta jäljelle jäi silti monta kerää. Lankahan on mukavan pehmeää, mutta melkoisen narisevaa neulottavaa. Tähteeksi jääneet kerät pyörivät varastoissani vuosia, kunnes keksin mihin niitä käyttäisin. Äitini vietti loppukesästä synttäreitä ja piti keksiä jokin lahja. Lankalöytö toi mieleen idean ja kestoruusut peiton muodossa olivat ratkaisu lahjaongelmaan.

Sovelsin sopivan ruusuneliön netistä löytämieni ohjeiden perusteella. Veikkaanpa, etteivät neliöt edes ole kaikki keskenään samanlaisia, koska silmukoiden ja kerrosten määrä ja koukun koko vaihtelivat varsinkin ensimmäisten neliökokeilujen kohdalla. Hyödyllisimmät kuvat löytyivät hakusanalla "babushka rose". Värit peittoon on valittu jotakuinkin äidin suosikkivärien mukaan.


Peitossa on 60 neliötä (arvatkaapa kuinka paljon äiti täytti!) ja koko on loppujen lopuksi sellainen lyhyehkön naisen torkkupeitto. Peitto oli muiden töiden ohella tekeillä useamman kuukauden. Virkkasin ensin kaikki ruusut valmiiksi ja sitten niille lehdet ja reunakerrokset. Palat on ommeltu yhteen ja se olikin työn rasittavin osuus. Reunapitsin ohjeen otin Leonie Morganin kirjasta 100 isoäidinneliötä.


Kuten usein jämälankojen kanssa käy, loppui lanka työn edetessä kesken. Onneksi sitä löytyi vielä eräästä nettikaupasta lisää - ja nyt minulla on taas samaa lankaa pari kerää varastossa odottamassa... Myös vihreä lanka loppui kesken, enkä löytänyt sitä lisää. Siksi muutaman neliön lehdet on tehty kätköistäni löytyneellä, melko eri sävyisellä vihreällä.

Tämä melko kolahtanut tilannekuva todistaa peiton olleen käytössäkin.