maanantai 16. maaliskuuta 2020

Salama McQueen -sukat


Koko: 32
Langat: Kaupunkilanka Rotvalli, Novita Nalle
Puikot: nro 3

Edellisessä postauksessa esittelin tennarisukat, jotka menivät joululahjoiksi yhteen perheeseen. Samaan perheeseen pyydettiin yhdet Salama McQueen -aiheiset sukat 5-vuotiaalle pojalle. Ensimmäinen kysymykseni oli, että mikä edes on Salama McQueen... Vastaus oli KVG eli katovittugooglesta ja vähitellen selvisi. Toive oli että sukat olisivat punaiset ja että niissä olisi keltainen salama ja numero 95, autoa ei kuulemma tarvinnut olla. Epäilin ettei se näin pieniin sukkiin mahtuisikaan jos edes osaisin sellaisen tehdä.

Kotona oli sopivasti kerä punaista Kaupunkilangan Rotvallia ja keltaista Nallea, joten niillä pääsin alkuun. Ekaa sukkaa varten katselin netistä numeroiden ja salamoiden kaavioita ja piirtelin niiden avulla itselleni muka sopivat. Silmukoiden jäljentäminen ei ole koskaan ollut meikäläisen vahvinta osaamista (eikä sen puoleen piirtäminenkään) ja aika tuskallista silmukointi olikin. Salamasta ja numeroista tuli epätasaiset ja päätin että toista sukkaa varten pitää keksiä jotain muuta. Varteen mielestäni aiheeseen sopivat ruutulippu-kuviot, kirjoneuleena, mutta mitäs jalkaterään sitten?

Olin jo useamman kerran katsellut himoiten Salama McQueen -aiheisia autokaavioita netistä ja koska sain mittavista kotivarastoista haalittua kasaan sopivat värit, päätin kuitenkin kokeilla auton jäljentämistä. Netistä löytyi useampi Salama-auton kaavio, yhden valitsin ja muokkasin sitä ihan vähän. 

Oli erittäin suuri yllätys, että auton kohdalla silmukoiden jäljentäminen oli suhteellisen helppoa ja vieläpä nopeaa. Jälki oli huomattavasti tasaisempaa kuin salamassa ja numeroissa. Ehkä pääsin tekniikasta jyvälle tai lähestyvä deadline eli joulu sai inspiraation huippuunsa... Aiemmin olen silmukoita jäljentänyt vain 7 veljeksen paksuisilla langoilla, ehkä se on helpompaa ohuemmalla langalla. Vielä kun muistaisi että suurentaisi jäljennettävää kuvioita korkeussuunnassa, ettei kuvasta tulisi liian leveä ja litteä.

Ihan vastaisuuden varalle, näillä silmukkamäärillä sukat operoin: resorit (kierrejoustinta) 54 silmukkaa, terät 53 silmukkaa ja kirjoneuleinen varsi 56 silmukkaa.

Siihen nähden etten ennen projektin aloitusta tiennyt mikä Salama McQueen edes on, tuli näistä ihan kelvolliset. Sukkien saaja esitteli nämä sukat minulle aattoiltana joulupukin vierailun jälkeen, kainalossaan tietysti lahjaksi saatu punainen leikkiauto.


lauantai 29. helmikuuta 2020

Tennarisukkia joululahjoiksi


Ennen kuin kevät ihan tosissaan koittaa, voisi kai tallentaa joululahjoista muutaman sanan ja kuvan. Veljen perheelle tuli tehtyä jouluksi tennarisukkia, koot 32 - 46. Kuvat tuttuun tapaan kuraa, mutta laitetaan ne silti. Kaikki tennarit on tehty Reaversen ohjeella, minulla alkaa olla aika katttavat muistiinpanot eri kokojen silmukkamääristä, mitoista ja muusta tarpeellisesta.


Koko: 46 aikuiselle
Langat: 7 veljestä Polaris, Kaupunkilanka Kivijalka
Puikot ja koukut: 3,5 ja 3

Tämä pari taisi valmistua viimeisenä. Lasten sukkien jälkeen koko 46 tuntui armottoman isolta. Ompelin pohjan sukkaan siten, että laitoin kärkeen myttyyn tavallisen sukan ja sitten oman jalan.


Koko: 39 aikuiselle
Langat: Kaupunkilanka Kivijalka, Kehrä Lauri
Puikot ja koukut: 3,5 ja 3

Tämä pari oli kaikkein helpoin tehdä, koska koko oli jotakuinkin sama kuin itselläni. Pyyntö oli violettia ja mustaa. Kaupunkilangalla on tämä hieno violetti, jota sattui löytymään valmiina kotoa. Halusin yksityiskohtiin vaaleaa violettia ja purin sitä varten yhden vuosia vanhan isoäidinneliön, joka muhi laatikossa ja odotti käyttöä.


Koko: 34, 11-vuotiaalle
Langat: 7 veljestä Polaris, Kehrä Lauri
Puikot ja koukut: 3,5 ja 3

Näissä sukissa tuo kirkkaan pinkki lanka on jotain Pietarista ostamaani akryylilankaa, käytin siitä viimeiset metrit näiden yksityiskohtiin. Mielestäni tästä parista tuli parhaimman värinen. Koon suhteen tupeksin ja näistä tuli liian pienet. Tein tässä kuussa uudet tilalle, vähän isommat, niistä alla vielä kuva. Niihin käytin 7 veljeksen Sateenkaarta ja tavallista mustaa, keltaista sekä fuksiaa. Teki kovasti mieleni neuloa kumpaankin tennariin eri värinen nauha, mutta olisikohan siinä tullut jo liikaa väriä...



Koko: 32, 7-vuotiaalle
Langat: Kaupunkilanka Leikkipuisto
Puikot ja koukut: 3,5 ja 3

Nämä tennarit tulivat 7-vuotiaalle Frozen-fanille. Lanka oli helppo valita, tiesin heti että näihin on saatava Kaupunkilangan kimaltavaa Leikkipuistoa. Minulla oli kotona sitä valkoisena, mutta sinistä oli hankittava. Postilakon takia tilaaminen ei huvittanut, joten eräällä Helsingin reissulla iskin Kampin K-supermarkettiin, jossa tiesin kyseisiä lankoja myytävän. Sieltä löytyi tuo vaaleansininen ja vielä vaaleampi sininen. Saatoin tehdä myös muita lankahankintoja, enemmän tai vähemmän tarpeeseen... Kaupasta jatkoin matkaa Circukseen Happoradion keikalle. Harvemmin sitä keikkareissulla narikkaan jää lankakassia!

Tennareiden nauhat on neulottu Novitan hopealangasta ja jostain ohuesta valkoisesta, en tiedä mitä lankaa se edes oli, sopivasti kimaltavaa kuitenkin. On se hyvä kun varastojen aarteille löytyy käyttöä. Oikeastaan tuo Leikkipuisto-lanka oli ainut mitä piti näitä joululahjoja varten ostaa, muuten langat löytyivät kotoa.

  

perjantai 24. tammikuuta 2020

Sateenkaarisydämet


Koko: naiselle
Langat: Kehrä Lauri, Novita 7 veljestä, Kaupunkilanka Kivijalka
Puikot: 3,5

Olen aina pitänyt sateenkaaren väreistä ja niiden erilaisista yhdistelmistä. Muistelisin että minulla oli lapsena tuoksuponi, jossa oli sateenkaarikuvio ja että usein leikin olevani sateenkaarilintu... :D Muistaakseni sen ikäisenä kuului myös suosikkileikkeihini keitellä saunassa kanelinakkisoppaa löylykiulussa. Kyllä, kaneli...

Joskus viime talvena inspiraatiokseni googlailin kuvia ja värejä ja keksin että johonkin työhön haluan sateenkaarisydämet. Ruutupiirros löytyi googlaamalla "hama beads rainbow heart". Väri-iloittelun lisäksi sen ihmeempää taustaa näihin ei ole. Kaikki tarvittavat langat löytyivät valmiiksi kotoa.


Halusin harmaiden lapasten varsien alle värikkäät "röyhelöt". En keksinyt miten ne toteuttaisi kätevästi, eikä niistä röyhelöitä tullutkaan. Ideaa täytyy vielä kehitellä. Alimmat varret on neulottu erikseen, luotu 20 silmukkaa, ja neulottu tasona kullakin värillä 5-6 kerrosta sileää, 3-4 kerrosta ainaoikeaa ja vielä kerros sileää ennen värinvaihtoa. Lopuksi lyhyet päät on ommeltu yhteen. Poimin varren toisesta reunasta 48 silmukkaa ja neuloin muutaman kerroksen oikeaa pyörönä.

Harmaat varret on aloitettu kahdella nurjalla kerroksella, sitten jatkettu 10 kerrosta neulomalla 4 oikein, 2 nurin 72 silmukalla. Tämän jälkeen on kavennettu 48 silmukkaan niin että jokaisesta neljän oikean silmukan raidasta on kavennettu kaksi reunimmaista silmukkaa. Näillä 48 silmukalla on neulottu 8 kerrosta. 

Molemmat varret olivat omilla puikoillaan ja yhdistin ne laittamalla ne sisäkkäin ja neulomalla yhteen - eli samaan silmukkaan on neulottu yksi silmukka sekä värikkäästä että harmaasta varresta. Tämän jälkeen jatkoin neulomista normaalisti harmaalla. Alla huono kuva alemmasta varresta.


Lapasissa on intialainen peukalokiila ja kärjessä leveä nauhakavennus. Sydänkuvio on tehty silmukoita jäljentäen. Jäljentäminen ei todellakaan ole meikäläisen vahvinta osaamista. Kuviosta tuli muuten kelvollinen, mutta vasta toisessa lapasessa tajusin lisätä sydämeen silmukoita korkeussuunnassa. Ensimmäisessä lapasessa sydän on liian litteä ja leveä. Milloinkohan oppisi muistamaan ettei ruutupiirros sellaisenaan ihan toimi neulottuun pintaan, kun silmukka ei ole ruudun tavoin yhtä leveä ja korkea. 

Lopuksi pujottelin vielä lapasten ranteisiin lankoja, letitin päät ja avasin langanpäiden kierteet tupsuksi. Ehkä vähän tårta på tårta kyllä.


Nämä kuvat on otettu tasan vuosi sitten, silloin oli sentään kunnon talvi, pakkasta ja lunta. Lapaset ovat edelleen käyttämättöminä, saa nähdä mihin ne päätyvät.


maanantai 30. joulukuuta 2019

Joulukortit 2018 ja 2019


Tiptap... Paluu jouluun hetkeksi, korttien muodossa. Tämän ja viime vuoden joulukorteissa käytin samaa systeemiä kuin monissa korteissa ennenkin. Virkattuja asioita ja tekstitarroja. 

Vuonna 2018 joulukorteissa seikkailivat pöllöt tonttulakit päässään. Tein kerran ystävänpäiväkortteja, joihin virkkasin ehkä muistaakseni samanlaisia pöllöttimiä, ilman tonttulakkeja kylläkin.
Kuvasin kortit pikaisesti likaisella olohuoneen matolla, eikä huvittanut tehdä näistä korteista kokonaan omaa postausta...


Tänä kuluvana vuonna olin ajoissa orientoitumassa joulukorttien tekoon. Ostin jo lokakuussa tekstitarrat, joita halusin korteissa käyttää. Sitten tuli postilakko ja arvelin etten kuitenkaan tee kortteja, jos ne ovat perillä vasta ensi vuonna tai sitten eivät ikinä. Kun lakko loppui, päätin tehdä ja lähettää kortteja kuitenkin ja pengoin netistä erilaisia lumihiutaleiden kaavioita. Kohta olivat virkatut lumihiutaleet kuivumassa ja pingottumassa patjakäärön pinnalla. Löysin kätköistäni pari vanhaakin hiutaletta ja yhden niistä otin käyttöön.


Korttien pohjien väreiksi valikoituivat tänä vuonna erilaiset siniset. Sekä tämän että viime vuoden korteissa on virkkaamiseen käytetty erilaisia langanjämiä. Pöllöihin varmaankin 7 veljeksen paksuisia, lumihiutaleisiin hiukan ohuempia. Hiutaleet on melkein kaikki virkattu kimaltavista langoista, kuten Kaupunkilangan Leikkipuistosta. 


Yleensä lähetän kortit C5-kuorissa, mutta tänä vuonna riitti lähettämiseen kerrankin tavalliset pikkukuoret. Ainakin osa korteista on mennyt hyvinkin perille. Omaan osoitteessani ei montaa korttia eksynyt, mikä kyllä kenties pistää tarkistamaan korttien määrää ensi vuonna.






torstai 31. lokakuuta 2019

Syyshuivi ja lapaset


Koko: huivin korkeus 75cm, leveys yläreunasta 160 cm, lapasten koko naiselle
Lanka: Novita Rulla
Koukku nro 4

Kun tämä huivi ja lapaset alkukesästä valmistuivat, annoin setille nimen "Tulispa jo syksy". En välitä kesän helteistä tai valoisuudesta, syksy on paljon mukavampi ja kauniimpi vuodenaika. Langan väreistä tulee ruska mieleen ja haaveilin syksyn viileistä ilmoista ja luonnon leimuavista väreistä. 


Lanka on pari (?) vuotta sitten hamstraamaani Novitan Rullaa. Ainakin tämä väri, Sateenkaari, oli silloin poistumassa ja ostin paikalliselta Tokmannilta ahneuspäissäni viimeiset kerät. Sen verran muisti on jo hapertunut, etten muista kuluiko lankaa nyt kolme vai neljä kerää! Veikkaan kolmea. Lanka joka tapauksessa riitti näihin sopivasti niin että viimeisestä rullasta jäi pari metriä jäljelle. Lanka on 100% akryylia, pehmeää ja kevyttä. Lapasissa värit tietysti liukuvat paljon hienommin kuin huivissa.


Huivi on Simpukka-huivi, ohjeen löysin Arkimamman Arkiralli -blogista. Erittäin selkeä ohje ja kuva. Mallin oppi nopeasti ulkoa ja lopputulos on mukavan ilmava.


En ole aiemmin virkannut lapasia ja nyt halusin kokeilla. Katselin erilaisia ohjeita ja sovelsin niitä. Joku viisaampi yksilö olisi laittanut tulevia projekteja varten ylös silmukkamäärät sun muut olennaisuudet, mutta minäpä en niin tehnyt. En ainakaan muista tehneeni. Lapaset on aloitettu kärjestä ja virkattu ranteen koristetta lukuun ottamatta kiintein silmukoin. Vähän ylimääräistä pussia on lapasten kärjen tuntumassa, muuten kai ihan käyttökelpoiset tumput.


Koska väreistä tulee minulle siis syksy mieleen, halusin ottaa töistä kuvia ulkona syksyn vihdoin saavuttua. Ruska ei kylläkään ollut vielä parhaimmillaan kun tämä mahtikuvaus luonnossa suoritettiin. Kuvauksiin suostui malliksi äitini ja rekvisiitaksi ja seuraksi koirani. Vettä ja vähän puita, joitain homeisia horsmia ja huono kamera, tämä on lopputulos.

Alla kuvattuna mallien paremmat puolet?




sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Miesten sukkia HelsinkiMissiolle


Koot: 42-43
Langat: Novita 7 veljestä 
Puikot: nro 3

Minulla on ollut löyhä linjaus ns. hyväntekeväisyysasioiden kanssa ja tähän mennessä olen lahjoittanut töitäni vain eläinten hyväksi. No, aina voi tehdä poikkeuksia... Olen joskus ilmoittanut HelsinkiMissiolle tietoni mahdollista sukkien neulomista varten ja sieltä otettiinkin yhteyttä alkukesästä. Lupauduin neulomaan viisi paria punaharmaita miesten sukkia heidän saamaansa 70 parin tilaukseen. Langat tilattiin minulle valmiiksi Novitalta ja hain langat postista innoissani päästäkseni aloittamaan. HelsinkiMissio maksaa lankojen lisäksi myös valmiiden sukkien postituksen.

Utsin HelsinkiMission nettisivulta tietoa järjestöstä. Lyhyesti: "HelsinkiMissio on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton sosiaalialan järjestö, joka haastaa suomalaiset tekoihin yksinäisyyttä vastaan."

Mitään tarkkoja ohjeita ei sukkia varten annettu (onneksi), vain kuva varmaankin jostakin edellisen tilauksen sukista, ja toive että nämä uudet sukat olisivat vastaavan oloisia. Kuvasta annoin itseni ymmärtää että kirjoneuleista on kyse ja niin olikin aika kaivaa esille tallentamiani ideoita kirjoneulekuvioista. Oli hauskaa valikoida ja kokeilla erilaisia kuvioita ja säveltää neuloessa. Toivottavasti sukista tuli miehille sopivia, siis että kuviot eivät ole liikaa akkain hömpötyksiä! Oli myös hauskaa tehdä sukkiin erilaisia kantapäitä, kärkiä ja resoreita.

Osa sukista on hoikempaan koipeen, osa tukevampaan. Seuraavaksi kuvat, myöhemmin luntattavaksi silmukkamäärät ja muuta höpinää jokaisesta parista erikseen.


Ensimmäinen pari oli lämmittelyä. Sukissa on molemmissa varren resoreissa kiva ja kätevä kierrejoustin. Kantapää on normaali vahvistettu ja kärjessä leveä nauhakavennus.

- Resori 60s
- Varsi 64s
- Kantapää 30s
- Terä 56s


Toisiin sukkiin kokeilin varrensuihin ruudukkoresoria, jonka ohjeen olin jostain raapustanut talteen. Ei jatkoon, ei ole kovin kivan näköinen eikä mitenkään erityisen napakka. Tiimalasi-kantapää ei ole minulla vielä selkäytimessä, joten ajattelin kokeilla sitä välillä. Kärjessä on leveä nauhakavennus.

- 64s koko sukassa, kantapää 30s


Kolmas pari oli kaikkein tylsin tehdä, varmaankin kun oli "jo", mutta kuitenkin "vasta" urakan puolessa välissä.

Resorissa on muurahaisenpolkua, kantapää on tavallinen vahvistettu (kantalapun reunoissa muutama silmukka ainaoikeaa). Kuvioksi valitsin Norjan tähden, sen erilaiset versiot ovat yksi suosikkini kirjoneuleissa. Kärkeen kokeilin itselleni uutta kavennusta. Katsoin spiraalikavennuksen ohjeen Novitan sukkalehdestä. Minusta sillä ohjeella kärjestä tulee turhan suippo kun kavennukset tehdään loppuun saakka joka toisella kerroksella. Seuraavaan sukkapariin teinkin saman kavennuksen niin, että neuloin viimeisten kerrosten kavennukset joka kerroksella ja siten kärjestä tuli vähän pyöreämpi.

- Resori 60s
- Varren kuvio 64s
- Kantapää 30s
- Terä 60s


 Neljänteen pariin halusin kestosuosikkini nirkkoreunan ja latvialaisen palmikon. Latvialainen tuntuu aina hyvältä idealta, kunnes lankoja kieputtaa toistensa ympäri neulomisen ohessa kolme-neljä kertaa kierroksen aikana. No, valmis palmikko palkitsee. Kantapää on ristiinvahvennettu ja kärjessä on spiraalikavennus. Spiraalikavennusta on tullut käytettyä näiden sukkien jälkeenkin, se on kivan näköinen ja todella helppo tehdä.


Neljännestä parista tuli suosikkini tästä satsista.

- Nirkkoreuna ja latvialainen palmikko 68s
- Varren kuvio 72s
- Varren resori 64s
- Kantapää 32s
- Terä 64s



Itselleni viimeisestä parista aavistuksen haiskahtaa halu saada homma valmiiksi. Tähän pariin en tehnyt kirjoneuletta, vaan kerrosrivinousua. Resorinakin on vain tavallinen 2 kiertäen oikein, 2 nurin -viritys, kantapäässä ei liioin ole kikkailtu eikä kokeiltu. Kärjessä sädekavennus.

Minulle käsitöissä tärkeää (välillä jopa tärkeintä) ovat inspiroivat värit ja väriyhdistelmät. Suurin haaste tässä projektissa liittyikin väreihin. Vaikka väriyhdistelmä, punaharmaa, oli mukava, samojen värien käyttö ei minun silmääni jaksa innostaa. Onneksi sentään kaikki sukat saivat olla erilaisia. Ihan hetkiin aikoihin en kyllä käytä punaista ja harmaata, en ainakaan samassa työssä! Joulu tosin lähenee... Täytyy myöntää että projektin loppupuolella kävin netissä ihan vain kuolaamassa värikkäitä lankoja ja suunnittelin omien lankasäilöjeni väriloiston äärellä, mitä seuraavaksi tekisin.

Aloitin ensimmäisen sukan juhannusviikolla ja parin kuukauden kuluttua päättelin viimeisen parin. Olihan se huvittavaa neuloa 30 asteen helteellä paksuhkoja sukkia, väreistä, jotka ainakin minulle tuovat mieleen joulun. Välillä homma tuntui tuskalta ja siltä ettei viimeinen pari tule valmiiksi koskaan.

Kaiken kaikkiaan tämä projekti oli kuitenkin antoisa ja toivottavasti sukista on iloa vielä monelle. Osallistun mielelläni vastaaviin projekteihin, jos siihen tulee tilaisuus.


lauantai 31. elokuuta 2019

Sukkien korjausoperaatio

Koko n. 38
Langat korjaukseen: Red Heart Soft ja Kaupunkilanka Kivijalka
Puikot nro 3,5

Tein jouluksi 2017 äidille ja hänen miehelleen lahjaksi Kiroileva siili -sukat. Äidin yösukat täytyy aina tehdä pehmeästä langasta, joten eivätpä ne paljon hiippailua kestä. Lupasin viime talvena korjata sukat kun niihin oli tullut reiät. Tai no, sana "reiät" on melko laimea ilmaus...

Hehkeä(hkö) ennen-kuva alkuperäisistä sukista käyttämättöminä, sekä jälkeen käytön -kuva. Jälkeen-kuvan erottaa karmeasta mustasta aukosta sukan pohjassa...


Ainut keino korjata sukat oli purkaa terät ja neuloa uudet. Yritin purkaa terää kärjestä alkaen, mutta ei onnistunut. Lopulta leikkasin saksilla terän ja kantapään ja purin hampaat irvessä osan nilkan resoria. Lanka oli ihan vanuttunutta eikä purkautunut kunnolla. Sain jotenkuten kerättyä silmukat talteen ja tein molempiin sukkiin vähän nilkkaresoria, uuden kantapään ja terän. Värit ovat vähän sinnepäin, enää minulta ei tietysti löytynyt samoja lankoja kuin alkuperäisissä sukissa oli. 


Kantapäihin "kirjoin" eli harsin eli pujottelin vielä langasta vahviketta. En ole uskaltanut kysyä äidiltä, vieläkö sukat ovat hengissä... Enää näitä siilejä ei korjata, vaan hajonneita odottaa roskistuomio. Teen mieluummin kokonaan uudet siilit!