Merihenkiset sukat ekaluokkalaiselle

Koko n. 31

Langat Novita Muumitalo (vaaleansininen) ja Novita Nalle (tummansininen)

Puikot nro 2,5

Jos tavoitteenani on raapustella blogia edes kerran kuussa, niin on aivan saletti että se tapahtuu aikaisintaan kuun viimeinen päivä... 

Edellisessä postauksessa esittelin meriaiheiset sukat jotka neuloin heinäkuussa isän viimeiselle matkalle. Sitten olikin projektina loihtia ekaluokkalaiselle veljenpojalle samantyyliset. Päätin tietysti käyttää samoja lankoja ja yrittää samanlaisia tai ainakin sinne päin olevia kuvioita. Haasteena näissä sukissa oli melko pieni koko. Isän sukkien silmukoidut kuviot olivat tilaavieviä, vaativat siis aika paljon silmukoita. Päätin alkaa keplotella näihin pienempiin sukkiin riittävää silmukkamäärää ensinnäkin pienentämällä puikkokokoa. Lisäksi osa kuvioista piti kokonaan vaihtaa.

Varsien kuvista ruori on samanlainen kuin alkuperäisissä sukissa, samoin ankkuri, lyhyempää vartta lukuunottamatta. Isoa laivaa ei olisi näihin mahtunut, joten valitsin veneen. Ja sitten. Isänkin sukissa kohtaamani ongelma; se hirvittävän ruma majakka. Se muistutti kengurua hutikassa, näissä sukissa majakka taas on ehkä pullon tai taskulampun näköinen. Jos vielä tällä reseptillä sukkia teen, niin valitsen ihan minkä tahansa muun kuvion. Piirtää örmin mieluummin vaikka meduusan tai merimakkaran... 

Ei. Enää. Majakoita!

Silmukoiden jäljentäminen oli nyt muutenkin olevinaan entistäkin kehnompaa. Koskakohan opin sen kunnolla? Pelastaa aika paljon kun touhuaa kuvioita tummalla langalla, vaalealla langalla tehtynä virheet näkyisivät selvemmin.

Terän aaltokuvio on tehty kirjoneuleena. Isän sukkiin verrattuna tämä aalto on matalampi ja sopii minusta paremmin pienempiin sukkiin. Isoissa sukissa kärkikavennuksena oli spiraalikavennus, mutta koska sitä käyttäessä sukan kärjestä tulee vähän turhan leveä kenkään, päädyin tekemään näihin sädekavennuksen.

Silmukkamääriä arvoin siis alussa jonkin aikaa ja vielä tehdessäkin. Varressa on 60 silmukkaa aina nilkan kierrejoustimeen saakka, joka on neulottu 54 silmukalla. Kärki kulkee 52 silmukalla kirjoneuleeseen asti ja aaltokuviossa on 54 silmukkaa. Oikeastaan varresta olisi vielä kärsinyt naakistaa pari silmukkaa leveydestä pois.

Loppujen lopuksi sukat näyttivät valmiina ympärysmitaltaan hiukan isoilta. Uutena ovat kuitenkin sopivat, toivottavasti eivät pahasti lärpähdä käytössä. Tännekin on aina hauska saada talteen kuvia, joissa tuote on käytössä, joten tässäpä on: 

Hyvää matkaa, isä!

Koko n. 44

Langat Novita Muumitalo (vaaleansininen) ja Novita Nalle (tummansininen)

Puikot nro 3

Sukat isän viimeiselle matkalle. Enpä tiennyt vielä alkukesästä, että joutuisin tällaiset neulomaan. Varmaankin tässä on tärkein käsityöni kaikkina näinä noin 25 vuotena, kun olen osannut neuloa. Minulla on yleensä aina parempi olo kun voin tehdä ja touhuta jotain, siksi nämäkin sukat valmistuivat melko ripeästi muiden asioiden hoitamisen ohella.

Koska isä oli koko työelämänsä, 16-vuotiaasta alkaen, merillä ja laivat ja meri olivat hänelle tärkeitä eläkkeelle jäätyäänkin, oli aiheen valinta sukkiin helppo. En pidä valkoisista taivasmatkasukista, joihin on neulottu ristikuvio. Minusta oli mukavampaa valita sukkiin kauniit värit ja asioita, jotka olivat isälle hänen elämänsä aikana rakkaita. Ristikuvio olisi ollut minusta myös turhaa hapatusta tässä tapauksessa, koska minkäänlaista kirkollisuutta en isässä koskaan havainnut.

Arvelin ensin että teen valkoiset sukat ja niihin kirkkaansiniset kuviot. Kotoa sattui kuitenkin edellisen projektin jäljiltä löytymään vetävämmät värit, vaaleansinistä muumilankaa ja vanhaa tummansinistä Nallea ja valinta oli selvä. Värit sopivat, ainakin jotenkuten, myös isän viimeiselle reissulle varattuihin vaatteisiin.

Kuvioiksi sukkien varsiin valitsin ankkurin, ruorin, laivan ja majakan. Latvialainen palmikko oli mielestäni myös paikallaan varsiin, koska se näyttää vähän köydeltä. Kaaviot varren kuvioihin etsin netistä ja muokkasin sopiviksi. Kuviot on tehty silmukoita jäljentäen. Muihin kuvioihin olen suht tyytyväinen, mutta majakka on melko kaamea. Se näyttää minusta ihan kännissä öyrästävältä kengurulta! Ei liene yllätys, että tätä kuviota piirsin eniten näistä neljästä itse. Paperilla se näytti ihan hyvältä, hahhah. Silmukat on myös jäljennetty kaikkein rumasti keng - siis majakkaan.

Etteivät vain unohtuisi mielipuuhani, pilkun viilaaminen ja täydellisyyden tavoittelu, on pakko todeta että laivan olisi voinut mieluummin silmukoida purjehtimaan sukan etuosaa kohti. Merimiehen tyttärenä olisi ehkä pitänyt huomata, mihin suuntaan keula on...

Sukkien teriin halusin tehdä aaltokuvion ja siihen kaavio on etsitty netistä ja tehty kirjoneuleena, lukuunottamatta osaa yksittäisistä "poreista" aaltojen alapuolella. Ne tein jälkikäteen silmukoita jäljentäen, koska poreita ei mielestäni tullut neulomalla tarpeeksi. Kuulin aaltokuviosta kommentin, että aallot muistuttavat myös poijua. No, veteenhän poijutkin kuuluvat. Kärkikavennukseksi valitsin spiraalikavennuksen, minusta se on kivan näköinen ja muistuttaa myös vähän aaltoa.

Laitetaanpa ylös vähän sukkien silmukkamääriä, niin voin vakoilla niitä myöhemmin kun askartelen saman paksuisista langoista. Varrensuun nirkkoreunassa on 68 silmukkaa, reunan jälkeen varsi on neulottu 64 silmukalla. Kantapään jälkeen kirjoneuleeseen asti terässä on 62 silmukkaa, aaltokuviossa 66. Jos olisin tehnyt sukat kovempaan käyttöön, olisin tehnyt nilkkaan resorin vähän ehkä parantamaan istuvuutta.

Käsityötaidot kulkevat meillä kai suvussa. Isän sisko neuloi ja virkkasi, kuten minäkin ja isä teki kaikenlaisia köysitöitä; mattoja, koristeita, solmutauluja, päällystettyjä pulloja ym. Yllä olevassa kuvassa sukkien kanssa on pari hänen tekemäänsä merihenkistä koristetta.

Isä muutti eläkkeelle jäätyään vuosien muualla asumisen jälkeen takaisin kotikaupunkiinsa. Hautajaisia edeltävänä iltana kävin ottamassa sukista kuvia meren rannalla siinä kaupunginosassa, jossa isä oli syntynyt ja kasvanut. Alla olevat kuvat ovat kaikki tältä reissulta, laitan ne talteen fiilistelykuviksi. Nyt näitä sukkia ei enää tällaisina ole. Aikanaan ne päätyvät isän tuhkan mukana mereen. Parhaillaan neulon samantyylisiä sukkia 6-vuotiaalle veljenpojalle, niin hän saa samanlaiset sukat kuin paapalla. Luultavasti teen joskus myös itselleni tällaiset koristeeksi.

Koska meriteemaan en kyllästy, laitan ihan viimeiseksi, kuvien alle, löytämäni runon, joka luettiin isän hautajaisissa.

Merikuume

Minä tahdon merelle uudelleen, avomerelle

pilvien luo.

Laiva uljas on ainoa toiveeni ja tähti, joka

suunnan suo;

ja ruorin tempoilu, valkoiset purjeet ja 

tuulen vieno soitto,

sumuharsoa meren kasvoilla ja

harmaa aamunkoitto.

Minä tahdon merelle uudelleen, sillä enhän

voi vastustaa

solisevaa kutsua vuoksen ja luoteen, niin

villiä, huumaavaa.

On ainoa toiveeni tuulinen päivä ja

valkopilvien kiito, 

ja aallon pärske ja kuohun lento ja

lokkien huuto ja liito.

Minä tahdon merelle uudelleen, missä vapaana

vaeltaa voi,

missä kulkevat lokkien, valaiden tiet, missä

tuuli vonkuu ja soi.

Ja ainoa toiveeni: iloinen juttu

joka vahdissa kerrotaan,

ja rauhaisa uni, uni vertaansa vailla,

kun vahdista vapaudutaan.

(John Masefield, suom. Eero Koivistoinen)

Hyvää matkaa isi. ♡

Salama McQueen -sukat

Koko: 32

Langat: Kaupunkilanka Rotvalli, Novita Nalle

Puikot: nro 3

Edellisessä postauksessa esittelin tennarisukat, jotka menivät joululahjoiksi yhteen perheeseen. Samaan perheeseen pyydettiin yhdet Salama McQueen -aiheiset sukat 5-vuotiaalle pojalle. Ensimmäinen kysymykseni oli, että mikä edes on Salama McQueen... Vastaus oli KVG eli katovittugooglesta ja vähitellen selvisi. Toive oli että sukat olisivat punaiset ja että niissä olisi keltainen salama ja numero 95, autoa ei kuulemma tarvinnut olla. Epäilin ettei se näin pieniin sukkiin mahtuisikaan jos edes osaisin sellaisen tehdä.

Kotona oli sopivasti kerä punaista Kaupunkilangan Rotvallia ja keltaista Nallea, joten niillä pääsin alkuun. Ekaa sukkaa varten katselin netistä numeroiden ja salamoiden kaavioita ja piirtelin niiden avulla itselleni muka sopivat. Silmukoiden jäljentäminen ei ole koskaan ollut meikäläisen vahvinta osaamista (eikä sen puoleen piirtäminenkään) ja aika tuskallista silmukointi olikin. Salamasta ja numeroista tuli epätasaiset ja päätin että toista sukkaa varten pitää keksiä jotain muuta. Varteen mielestäni aiheeseen sopivat ruutulippu-kuviot, kirjoneuleena, mutta mitäs jalkaterään sitten?

Olin jo useamman kerran katsellut himoiten Salama McQueen -aiheisia autokaavioita netistä ja koska sain mittavista kotivarastoista haalittua kasaan sopivat värit, päätin kuitenkin kokeilla auton jäljentämistä. Netistä löytyi useampi Salama-auton kaavio, yhden valitsin ja muokkasin sitä ihan vähän. 

Oli erittäin suuri yllätys, että auton kohdalla silmukoiden jäljentäminen oli suhteellisen helppoa ja vieläpä nopeaa. Jälki oli huomattavasti tasaisempaa kuin salamassa ja numeroissa. Ehkä pääsin tekniikasta jyvälle tai lähestyvä deadline eli joulu sai inspiraation huippuunsa... Aiemmin olen silmukoita jäljentänyt vain 7 veljeksen paksuisilla langoilla, ehkä se on helpompaa ohuemmalla langalla. Vielä kun muistaisi että suurentaisi jäljennettävää kuvioita korkeussuunnassa, ettei kuvasta tulisi liian leveä ja litteä.

Ihan vastaisuuden varalle, näillä silmukkamäärillä sukat operoin: resorit (kierrejoustinta) 54 silmukkaa, terät 53 silmukkaa ja kirjoneuleinen varsi 56 silmukkaa.

Siihen nähden etten ennen projektin aloitusta tiennyt mikä Salama McQueen edes on, tuli näistä ihan kelvolliset. Sukkien saaja esitteli nämä sukat minulle aattoiltana joulupukin vierailun jälkeen, kainalossaan tietysti lahjaksi saatu punainen leikkiauto.

Olutnallet 30v-lahjaksi

Koko: n. 46
Langat: Novita 7 veljestä
Puikot nro 3,5

Tein toissakesänä yhden parin Karhu-olutsukkia kun entinen työkaverini tilasi sellaiset isälleen synttärilahjaksi. Saman vuoden jouluna näytin kuvaa sukista veljelleni ja hän ikäänkuin tilasi olutsukat myös. Lupasin tehdä sellaiset seuraavaksi jouluksi. Synttärilahjan keksiminen hänelle tuli ajankohtaiseksi juuri ennen joulua ja oli aika pistää Karhu-sukat vartaille.

Laskujeni mukaan tarvitsin varteen tietyn määrän silmukoita eikä yksikään netistä löytämäni Karhu-kuvio ollut sopiva. Piirsin kuvion vähän isommaksi ja sehän on tallessa tässä näin. Numeroita en jaksanut/osannut järkevästi kaavioihin lisätä. Tämä kaavio on 37 ruutua leveä ja 26 korkea.

Sukan taakse tarvitsin tietysti jonkin kuvion myös ja päätin kirjoa sinne saajan nimen ja pyöreän luvun. Toiseen sukkaan tuli toisenlainen teksti; vanhenemisen päivämäärä ja onnittelu. Kirjaimet ja numerot sommittelin enemmän tai vähemmän sopiviksi netistä löytyneiden fonttien perusteella. Nämä kaaviot ovat 36 ruutua leveitä ja 26 korkeita.

Resori sekä varrensuussa että nilkassa on kierrejoustinta, kantapää on tavallinen vahvistettu ja kärkeen valitsin sädekavennuksen. Tässä silmukkamäärät sukassa:

- Varrensuun resori 72s.
- Keltaiset ja punaiset kuviot karhun yllä ja alla: 76s.
- Itse herra Karhu taustateksteineen 78s.
- Nilkan resori 66s.
- Kantapää 32s ja 28krs.
- Terä kiilakavennusten jälkeen 62s ja liekkikuvion kohdalla 66s.

Aavistuksen pienemmilläkin silmukkamäärillä olisi ehkä pärjännyt, mutta paljon vähemmällä määrällä en kunnollisen kokoisissa miesten kirjoneulesukissa lähtisi pelaamaan.

Kärkeen en halunnut pelkkää mustaa, en karhuntassua tai muutakaan ensinnä mieleen tulevaa. Päädyin miehekkääseen liekkikuvioon. Hyvä kaavio lieskoihin löytyi Kaloriinan kamari -blogista.

Vaikka sukat ovatkin aikamoinen sillisalaatti, ei lopputulos ole ihan niin sekava kuin jossain vaiheessa pelkäsin. Aika hyvästi oli näissä hommaa erilaisten kuvioiden, pitkien langanjuoksujen ja vaihtelevien silmukkamäärien takia, mutta valmistuivat kuitenkin melko nopeasti. Kuten kuvistakin saattaa huomata, sukat ovat vähän turhan isot. 

Ehkä Karhu-herrat arvostaisivat seurassaan nautittuja kalsarikännejä? Vain yksi vaivainen Karhu-tölkki tuli ostettua kuvausten rekvisiitaksi. Tölkki tyhjeni joulupöydässsä sukkien saajan toimesta.

Kiroilevat siilit

Joululahjojen ideointi on aina yhtä mielenkiintoista ja samalla ärsyttävää. Sitten jos ja kun on hyviä tai vähemmän hyviä ideoita, ei tahdo aika riittää. Sain kyllä ajoissa idean Kiroileva siili -sukkiin, mutta toteutus jäi tilaustöiden takia viimetinkaan. Viimeinen sukka oli valmis aatonaattona kello 23.51. Sainpa kuitenkin paketoitua äidille ja hänen miehelleen sukat kuusen alle. Ja onhan sitä monesti viimeistä lahjaa väsätty aattonakin!

Kiroilevan siilin kaavio löytyy helposti googlaamalla, taisin käyttämäni kaavion löytää Pinterestistä. Tekstit piirtelin itse sopivan horjuviksi. Sekä siilit että siilien rähinät on kirjottu sukkiin ristipistoin. Kirjonnat on kaikki tehty seiskaveikan mustalla langalla.

Naisen punaiset sukat

Koko: n. 38

Langat: Novita 7 veljestä, Ören Bayan Sweet Baby

Puikot nro 3,5

Arvasin että äiti saa hajotettua edelliset vauvalangasta tekemäni nukkumistossut sopivasti ennen joulua. Ajattelin käyttää tähteeksi jääneen vauvalangan uusiin sukkiin. Koska lanka ei yksin olisi riittänyt, terään valikoitui toiseksi langaksi Novitan 7 veljestä Polaris. Molemmilla langoilla on neulottu aina kolme kerrosta kerrallaan. Tuossa Karnaluksista löydetyssä vauvalangassa on pitkä väriraportti, enkä aikonut täsmätä värejä, mutta vahingossa sukista tuli melkein saman väriset.

Sukkien suun resori on muurahaisenpolkua 60 silmukalla. Resorista tuli sopivan löysä, kuten äiteen yösukissa kai on hyvä olla, jotta sukat saa tarvittaessa helpommin pois jalasta. Sileän neuleen osuudessa on 58 silmukkaa ja alemmassa, 2 kiertäen oikein, 2 nurin -resorissa,  56. Terään jäi kiilakavennusten jälkeen 52 silmukkaa. Kantapää on ristiinvahvennettu ja kärjessä leveä nauhakavennus. Näiden sukkien siili uhoaa tekstillä "ÄRR!!" Voisihan tekstistä paremminkin selvää saada.

Ehkä nämä sukat kestävät äitienpäivään asti? Tai ehkä äiti hiihtelee ne puhki lautalattialla jo ennen sitä? Kyllä, armoton kulutuskulttuuri vallitsee...

Miehen turkoosit sukat

Koko: n. 44

Langat: Novita 7 veljestä 

Puikot: nro 3,5

Näistä miehekkäämmistä versioista en tehnyt yösukkia. Varren ylemmässä kierrejoustin-resorissa on 60 silmukkaa ja alemmassa 63. Varren sileä neule on tehty 64 silmukalla. Terässä on kiilakavennusten jälkeen 60 silmukkaa. Kantapää on vahvennettu ja kärjessä leveä nauhakavennus.

Sukkien turkoosi on 7 veljestä ja terän toinen, kirjava lanka, 7 veljeksen Polarista. Myös näissä sukissa kummallakin värillä on neulottu kolme kerrosta vuorollaan. Tämän siilin sanomana on epäselväksi kirjottu "MURR!!"

Siilit saavat nyt rähistä toisilleen.

Jägermeister-sukat

Koko n. 46

Puikot nro 3

Langat: vihreä: Gjestal Dis

valkoinen: Novita 7 veljestä, Regia Active

oranssi: Novita Nalle

vaaleanruskea: 7 veljestä, Regia Active

tummanruskea: Nalle

musta: 7 veljestä

vaaleanvihreä: 7 veljestä

Veljeni kysyi kesällä, onnistuisinko tekemään Jägermeister-kuvioiset sukat. Tiesin että kuvio on niin yksityiskohtainen ja iso, että se mahtuisi kunnolla vain villapaitaan. Päätin kuitenkin yrittää. Ensimmäisenä käännyin tietysti kaikkitietävän Googlen puoleen ja tiedustelin, löytyisikö jonkun muun Jägermeister-tekeleistä otoksia. Ei löytynyt yhtiäkään sukkia eikä paljon muutakaan. Loppujen lopuksi hyödyllisin löydös oli kuva virkatusta Jägermeister-pullosta. Piirtäessäni itselleni kirjoneuletta varten kuviota etiketistä, otin mallia virkatussa pullossa käytetystä yksinkertaistetusta kuviosta. 

Kuvittelin siis tekeväni kuvion kirjoneuleena. Tätä silmällä pitäen käytin muutaman tunnin aikaa pelkästään netin lankakaupoissa seikkaillen. Lopulta löysin kaikki tarvitsemani värit suunnilleen saman paksuisina. Lankalaatikko taisi saapua minulle heinäkuussa - ja marinoitui sen jälkeen lattialla muutaman kuukauden.

Kypsyteltyäni ajatusta sukista, totesin etten osaa tehdä sukkia kirjoneuleena, pahimmillaan samaan aikaan olisi ollut käytössä neljä tai viisi lankaa samalla kerroksella. Opettelin jäljentämään silmukoita mallitilkun avulla eikä jäljentäminen ollutkaan kovin hankalaa. Kun olin piirtänyt etiketin kuvion valmiiksi ties kuinka monetta kertaa, aloitin vihreän sukan. Neuloin sileän varren ja aloin sitten jäljentää siihen kuviota. Todella hidasta ja hankalaa puuhaa! Kuviota tehdessä tuli katsottua kokonaisuudessaan viime talvena tallentamani Ville Haapasalon Kaukasia 30 päivässä, sekä tuntikausia muita ohjelmia. Kuvion tekemiseen meni siis aikaa aivan tuhottomasti ja totesin etten tee toista sukkaa samalla tavoin. Silmukoita jäljentäessä olisi selvästikin parempi käyttää pohjalankaa paksumpia lankoja, joten kaivelin työn edetessä varastoistani sopivia jämiä.

Jägermeister-tekstiä oli mahdoton saada mahtumaan pieneen tilaan ja päädyinkin silmukoimaan vain sanan "Jäksy", sillä niinhän tätä kitkerää juomaa usein kutsutaan. Silmukoiden jäljentäminen ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin mallitilkun kanssa tuntui ja työn jäljestä sen ikävä kyllä huomaa. Vihreän sukan varsi on todella jäykkä, enkä usko sen tuntuvan mukavalta jalassa. Viimeiseksi neuloin sukan terän valmiiksi.

Päätin tehdä vihreälle sukalle pariksi oranssin ja silmukoita jäljentäen taikoa siihen oikeanlaisen Jägermeister-tekstin. Löysin jälleen itseni tuijottelemasta Jäksy-pulloa ja piirtämästä noita koukeroisia kirjaimia. Harvemmin on viinapullo näin tärkeässä roolissa käsitöitä tehdessäni... Tein tähänkin sukkaan ensin varren ja siihen tekstin, sitten vasta terän. Halusin tietysti tehdä sukkien varsista yhtä pitkät, joten tekstin piti mahtua pienehköön tilaan. Kuten kuvasta näkyy, ovat kirjaimet osin aivan liian lähellä toisiaan ja teksti puuroinen. Aion kyllä ehdottomasti hyödyntää silmukoiden jäljentämistä muissakin töissä, mutta harjoitustahan se vaatii.

Näistä tuli todelliset tuhannen virheen eriparisukat. Jos tekisin samanlaiset sukat uudelleen, muuttaisin monta asiaa. No, onpahan kokeiltu. En muista että olisin mihinkään muihin sukkiin käyttänyt näin paljon aikaa. 

Valmiit sukat menivät veljelleni synttärilahjaksi muutama päivä sitten. Lahjaan kuului tietysti pullo Jäksyä ja kyseisen nesteen nauttimiseen tarkoitettu lasinen astia. Kun kysyin veljeltä kesällä, olisiko tällaisten sukkien tarkoitus olla jalassa pidettävät, vastaus oli "Jos niistä tulee sen näköset et niitä kehtaa käyttää... Ja jos niistä iha helvetin hienot tulee ni pitää laittaa seinälle..." Itse tuskin kelpuuttaisin näitä kumpaankaan tarkoitukseen.